”…ja joulu on jo ovella, namusia ripustettu…” hei missä meidän namuset on? Anoppini ja kälyni saapuvat Tiranasta tänne meille joulua viettämään ja tietysti poikaamme tutustumaan. Joulusiivous (jota en kovin tunnollisesti yleensä tee) vielä tekemättä, ruokakaupassa (siis paljon ostettavaa) käymättä ja kaikki herkut leipomatta. Tokihan kaikki perinteiset jouluherkut valmistaa äitini, sillä menemme kotikylääni Pohjois-Pohjanmaalle itse joulua […]

Hyvä poikani, Mitä oletkaan mennyt tekemään äidillesi! Olet tehnyt äidistäsi ihan nössön. Olet tehnyt hänestä lepertelevän hömpän, jonka kasvoille ilmestyy hölmö hymy aina sinut nähdessään. Olet saanut hänet odottamaan hymyäsi päiväunien jälkeen ja pientä nauravaa naamaasi pinnasängyssä aamulla yöunien jälkeen. Olet saanut äitisi ihan päästään sekaisin.  Äitisi ihan villiintyy, kun hän pääsee puristelemaan pieniä pulleita […]

Taivaalta leijailee pienen pieniä timantteja hiljalleen. Hanki ja paljaat puiden oksat ovat jo niitä täynnä, ne kimmeltävät kauniisti pimeässä katuvalojen valaisemassa aamussa. Muutama auto päristää ohitseni. Lumen peittämiä tuulilaseja harjataan puhtaaksi. Ihmisillä on kiire töihin, ensimmäiset kunnon pakkaset yllättävät aina. Minulla ei ole kiire, kävelen hiljakseen vaunuja lykäten. Koirat nuuskivat innoissaan timanttihankea, poikani nukkuu rauhallista […]

Taas on yksi virstanpylväs pienen vauvan kehityksessä saavutettu. Poikani kääntyi eilen ensimmäistä kertaa omin avuin selältä vatsalleen. Nyt hän ei sitten juuri selällään enää viihdykään vaan koko ajan koittaa kääntyä vatsalleen, mutta  joka kerta se ei ihan vielä onnistu. Niin se vaan kehittyy tuo pieni ihmisen taimi, nopealla tahdilla, 5-kk neuvolassa sanottiin tänään, että istuu […]

Pieni poikani oppii koko ajan jotain uutta. Kehitystä on ihanaa seurata. Liioittelematta melkein joka päivä tulee jotain uutta. Katselin eilen kuvia synnytysosastolta ja täytyy sanoa, että kyllä poika on jotenkin ihan huomaamatta kasvanut todella paljon. Pituutta ja massaa on toki tullut lisää, mutta myös kasvot alkavat koko ajan näyttää tutummilta. Koko ajan enemmän ja useammin […]

Olimme viimeviikonloppuna työporukan kanssa opintomatkalla Kööpenhaminassa. Se oli ensimmäinen kerta kun olin yötä pois kotoa poikani syntymän jälkeen. Lähdimme matkaan lauantaiaamuna aikaisin ja palasimme sunnuntaina yöllä. Kun olin pussannut poikani posket punaisiksi lähdin matkaan. Suora lento Vaasasta oli todella kätevä ja mukava aloitus matkalle. Kun saavuimme lentokentältä junalla keskustaan, koko Kööpenhamina nukkui lauantaiaamun harmaassa sateessa. […]

Väsymys. Poikani itkee huomiota, koirat haukkuvat käytävältä kantautuville äänille, riisipuuro palaa pohjaan, märät pyykit homehtuvat koneessa, silmät eivät meinaa pysyä auki, selkää jomottaa asennossa kuin asennossa. Voimani ovat kadonneet, olen kuin raato. Vielä tunti, sitten unten maille.

Oloni on suhteellisen normaali ottaen huomioon, että olen äiti. Minulla on lapsi. Olen kantanut sitä masussani ja saanut sen kovalla työllä ulos. Halusin aina lapsia, mutta jotenkin en osannut kuvitella itseäni äitinä, itseäni synnyttämässä, itseäni raskaana. Ihailin naisia, jotka olivat äitejä, jotka olivat selvinneet synnytyksestä. Kuvittelin, ettei minusta ehkä olisi siihen. Pelkäsin synnytystä enemmän kuin […]

  Ensilumi on saapunut jälleen kerran, ihanaa! Talvi on hyytävän kylmää aikaa, mutta niin kaunista, valkoiset kimaltavat hanget ja lumen painosta notkuvat puiden oksat. Tokikaan vielä ei ihan kuvailuni mukaiselta näytä, tämä on vasta ensilumi, mutta tästä se alkaa, talvi. Illan hämärtyessä koko huurteinen maisema näytti harmaansiniseltä, aivan kuin olisin ollut sisällä maalauksessa, osana jotain […]