Namusia Välimeren anopille

”…ja joulu on jo ovella, namusia ripustettu…” hei missä meidän namuset on? Anoppini ja kälyni saapuvat Tiranasta tänne meille joulua viettämään ja tietysti poikaamme tutustumaan. Joulusiivous (jota en kovin tunnollisesti yleensä tee) vielä tekemättä, ruokakaupassa (siis paljon ostettavaa) käymättä ja kaikki herkut leipomatta. Tokihan kaikki perinteiset jouluherkut valmistaa äitini, sillä menemme kotikylääni Pohjois-Pohjanmaalle itse joulua viettämään. Vietämme kuitenkin paljon myös aikaa täällä meidän kotona ja haluan tarjota harvinaisille, mutta sitäkin tärkeämmille vieraillemme kaikkein parasta. Leiposinko vaikka kakun…hmmm.

Anoppini on ollut täällä luonamme kerran aiemminkin, mutta mieheni sisko saapuu nyt ensimmäistä kertaa tänne Suomeen tai ylipäänsä kotimaansa rajojen ulkopu0lelle. Jännää! Minua jo hieman jännittää miten he selviävät lentokentillä Istanbulissa ja Helsingissä. Toivottavasti löytävät ja ehtivät jatkolennoille! Molemmat ovat melko kokemattomia matkaajia eivätkä puhu englantia suomesta tai turkista puhumattakaan. No jos jotain ongelmia eteen tulee, ne ratkotaan sitten.

Eli, joulusiivous, herkkujen leipominen ja ruokakauppa. Joululahjat on sentään ostettu. Paitsi, että ostanko pojallenikin joululahjan? Ostavatko vanhemmat yleensä omalle pienelle vauvalle joululahjoja? Tuntuu kuin ostaisi lahjan itselleen. Tiedän kyllä, että hän saa sukulaisilta paljon lahjoja. Syntymäpäivälahja olkoon se ensimmäinen lahja vanhemmilta. Joululahjathan ovat muutenkin kaikki joulupukilta. =)

Ehkä aloitan siivoilut ym huomenna, tänään voisin relata ja laittaa vaikka vähän kynttilöitä palamaan, juoda hieman glögiä ja kehitellä joulutunnelmaa. Ja jos kävisimme pojan ja koirien kanssa pitkällä lenkillä tuolla pakkasessa ruokahalun herättämiseksi. Ihanaa, jouluun enää 12 yötä ja etelänvieraiden tuloon enää 2!

Note to self: muista hommata tonttulakit kaikille (koirilla on jo).