Pelle Hermanni esittäytyy

Kaunis mahongin-kullan-ruskea tukkani on nykyään oranssi!  On vähän värjätty ja vaalennettu ja taas värjätty ja laitettu vähän raitoja ja taas on väri päässä. Oranssista en varmaan ihan heti eroon pääse, ainakaan kotikonstein, mutta jospa siitä saisi mieluummin vaikka tummemman oranssin, tämä vaalean oranssi (persikka) ei ole kovin kiva.

Mitä tästä olen oppinut, ensi kerralla kun vaihdan tummasta vaaleaan, otan yhteyden ammatilaiseen. Ja voi olla, että en ihan helpolla palaa enää tuohon tummaan hiusväriin, omani ollessa vaalea. Miksi pitää aina saada sellainen mitä ei itsellä ole? Ja kun vaihtelua seuraavan kerran haluan, värjään eri sävyisellä vaalealla. 

Nyt voisin antaa hiusteni vähän kerätä voimia ja kuukauden parin päästä suuntaan sitten kampaajalle ja tilaan vaalean tukan! Siihen asti on vain kuljettava pelle hermannina, onneksi olen kotiäitinä tällä hetkellä! Jotain positiivista kuitenkin täytyy tähän loppuu sanoa, ensiksikin minulla ON vielä tukka päässä ja toiseksi, poikani tunnistaa minut vielä! =)

Kauneus Oma elämä Hiukset

Talo

Oma talo. Kaunis valkoinen omakotitalo, takapihalla suuri katettu terassi, puutarhatuolit ja pöytä, nurmikolla mieheni ja poikani pelaavat jalkapalloa, koirat temmeltävät siinä mukana. Minä ja tyttäreni istumme terassille ja syömme jäätelöä. On kuuma kesäpäivä ja koko perhe nauttii omasta pihasta. Sisältä talo on selkeä ja avara, sisustettu tummanruskealla puulla ja valkoisella (myös muutama tehosteväri). Parin tunnin päästä ystäviä on tulossa meille grillamaan ja viettämään rentoa lauantai-iltaa. 

Havahdun haaveiluistani hämärässä kerrostalokolmiossamme ja katselen ikkunasta parvekkeella uinuvaa poikaani. Mies on töissä. Koirat makaavat ulko-oven edessä ja odottavat seuraavaa lenkkiä. Olen tyytyväinen asuntoomme, ja hymyilen ajatukselle, ettei koko kämpän siivoaminen kestä ikuisuutta, ei tarvitse ajaa nurmikkoa kesällä eikä kolata lumia talvella. Silti, oma talo…

Suhteet Oma elämä