Nyt on takana kolme viikkoa kodin hengettärenä ja emäntänä. Mieheni sukulaiset viipyivät meillä 2 viikkoa, ystäväpariskunta pyörähti yhden yön ja lisäksi kestitsimme vieraita uudenvuoden aattona. Olen kuin kuiviin puristettu sitruunan puolikas. Toinen puolikas on töissä ja minä, kalpea, ruttuinen ja kuiva, hoidan kotona lastani, teen ruokaa ja käytän koirat lenkillä. Unta olen saanut ihan tarpeeksi jo noin viikon verran, mutta se ei tunnu riittävän, minua väsyttää edelleen jatkuvasti.

Illalla kymmenen aikaan, kun saan pojan nukkumaan, ajattelen, että nyt minulla on aikaa löhötä sohvalla ja katsella televisiota lasi siideriä tai olutta tai kuppi kuumaa teetä kädessäni. Kuitenkin jo 15 minuutin istuskelun jälkeen silmäni alkavat lupsua. Juon teeni loppuun ja vaihdan makuuasentoon, silmäni eivät todennäköisesti pysy auki enää montaa minuttia. Siitä mieheni minut löytää sohvalta viltin alta keskiyön maissa töistä tultuaan. Elävää kuollutta muistuttaen vaapun keittiön ja kylpyhuoneen kautta sänkyyn, johon nukahdan ehtimättä edes valoa sammuttaa.

Aamut ja aamupäivät olen täynnä energiaa, käyn mahdollisuuden mukaan kuntosalilla, lenkitän koirat, pyykkään, teen ruokaa jne. Näin on ollut aina. Olen aamuihminen. Mieheni lähdettyä iltavuoroon kolmen jälkeen, alkaa minua väsyttää ja loppupäivä onkin sitten taistelua virkeydestä ja valvetilasta. Nyt kello on 17:31 ja vain tämä blogin näpyttely pitää minut hereillä. Rakkauspakkaus nukkuu parvekkeella. Mikä piristäisi? Ja älä edes sano, en aio juoda kahvia, mieluummin laitan tulitikut silmiin. =)

                                                    X       X

                                             ………………..

On hiljaista. Kaksi viikkoa kestänyt anopin ja kälyn vierailu on päättynyt ja he ovat palanneet kotimaahansa. Nuo hektiset ja niin antoisat kaksi viikkoa sujahtivat ohi uskomattoman nopeasti. Mitään erikoista emme tehneet eikä aikataulumme ollut tapahtumia täynnä, nautimme vain toistemme seurasta ja herkullisista joulun antimista. Univelkani on aika korkea tässä vaiheessa, mutta pikku hiljaa sekin alkaa hellittää, otan sen unen korkojen kanssa nopeasti takaisin!

Ihana, kun saa taas oman rauhan ja normaalin arjen rytmin ja päähän mahtuu kaiken sen hälinän jälkeen taas omia ajatuksia. Silti olo on kuitenkin  haikea, vieraat olivat (kuten aina) niin sydämmellisiä ja ihania eikä tiedossa ole vielän jälleennäkemisen ajankohtaa. Tänä vuonna joulu ei ollut rauhallinen ja seesteinen vaan meluisa, eloisa ja iloinen siis ihana! Ensi vuonna taas ehkä rauhallinen perinteinen (myöskin ihana) joulu. Who knows! =) Hyvää loppuvuotta ja palataan asiaan vuonna 2013!

–  chai lass, diktator, snurffi ja koirat-