Jatkopohdintaa edelliseen postaukseen..

Tässä hyvän tovin olen nyt mietiskellyt edellistä postaustani, ja erityisesti sitä kuinka itseni näen, ja mitkä asiat aiheuttavat epävarmuutta. Kaikki oikeastaan tulivatkin jo edellisessä postauksessa kuvaan liittyen. Tästä ajatukseni ovat siirtyneet siihen, mitkä asiat itsessäni tulisi hyväksyä, ja mitkä ovat niitä asioita, joille voin tehdä jotakin?

Muutama viime vuosi on ollut todella stressaavia, ja se näkyy kehossani. Olen syönyt epäsäännöllisesti ja miten sattuu, ja vaikka peruspohja ravinnon suhteen onkin terveellinen, olen stressikierteessäni onnistunut varastoimaan itseeni hyvän määrän rasvaa. Olen tyytyväinen kehoni muotoihin, multa löytyy hyvinkin naisellinen ja muodokas, mutta kuitenkin siro kroppa. Tuo ylimääräinen rasva ei sitä kuitenkaan lainkaan imartele, vaan tekee siitä todella raskaan näköisen. Rasva kertyy minulla aika tasaisesti kaikkialle, olen siis vain jäsäkämpi versio siitä mitä voisin olla. Alkuvuodesta päätin laittaa ruokailuni kuntoon ja muokata kehostani mieleistäni. Pääsinkin hyvään vauhtiin, kunnes luovutin osittain projektiini kohdistuneen kritiinkin vuoksi, osittain elämääni taas ilmestyneiden stressitekijöiden ja kiireiden vuoksi. Tuossa välissä ennätin kuitenkin rakastua kehooni uudestaan, oli aivan ihanaa, kun pystyi katsomaan itseään peilistä, ja tuumaamaan että hittolainen, oikeastaan olen aika hyvä pakkaus. Vaatteet istuivat päälle aivan eri tavalla. Lopetettuani kilot ovat pikkuhiljaa ja salakavalasti hiipineet takaisin. Päätin siis ottaa opiksi keväästä, aloittaa projektini uudestaan ja tällä kertaa en anna minkään ulkoisten tekijöiden tai puheiden vaikuttaa siihen millään tavalla. 

Päätelmä: Jos kehossa on se 5 tai 10 ylimääräistä kiloa, laihduta jos oikeasti haluat. On aivan turha yrittää hyväksyä jotain mitä et voi hyväksyä, ja mikä on mahdollista muuttaa. (HUOM. terveen painon rajoissa ja mikä on omalle keholle sopivinta)

Sen sijaan nykerönenääni en oikein voi vaikuttaa. Tai voin toki menemällä kirurgin juttusille, mutta se ei kuulosta omaan korvaan laisinkaan järkevältä. Huomattavasti paremmalta kuulostaa se, että hyväksyn nenäni ja ajattelen sen olevan persoonallinen osa minua, ja keskityn niihin juttuihin joihin itsessäni voin oikeasti vaikuttaa. Myös hampaille en voi itse tehdä mitään, joskin ne on melko helpostikin mahdollista oikoa. Hoito on kallista, eikä minulla tule olemaan siihen varaa vielä vuosiin. Eli parasta hyväksyä myös dracula-hymy osaksi minua, siihen saakka kun pystyn tekemään asialle jotakin. Keväällä oli myös mielenkiintoista huomata, kuinka myös näiden ”virheiden” ajatteleminen jäi vähemmälle, kun aloin olla muuhun kehooni tyytyväinen.

Päätelmä: Hyväksy asiat joille et voi itse tehdä mitään, ja keskity niihin jotka voit muuttaa. 

Elokuussa siis uusi vaihde silmään!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *