Sokerinarkkari

Moi

Minä olen Katriina, ja minä olen sokerinarkkari, sekä tunnesyöjä.

Riippuvuudesta sokeriin on silloin tällöin puhuttu lehdissä ja verkossa, mutta loppujen lopuksi hyvin vähän. Sokeri aiheuttaa kuitenkin samankaltaista riippuvuutta, kuin esimerkiksi alkoholi, tupakka tai huumeet. Koska sokeri ei ole päihde, sen aiheuttamaa riippuvuutta vähätellään. Mielestäni kuitenkin riippuvuus kuin riippuvuus on pitkällä tähtäimellä huono asia. Minulle sokeri selkeästi aiheuttaa riippuvuutta.

(Mainittakoon tähän väliin, että puhun tekstissä erityisesti lisätystä (valkoisesta) sokerista, en ensimerkiksi luonnollisesta hedelmien sisältämästä hedelmäsokerista.) 

Tunnesyömisen olen puolestaan oppinut jo nuorena kotoa. Pienikin stressi tai ahdistus saa minut himoitsemaan sokeria, ja syömään sitä kaksin käsin ahmien. Pystyn kyllä joskus napostelemaan ja nauttimaan herkuista, mutta 70% herkkujen syömisestä on seurausta jollekkin hetkelliselle psyykkiselle kriisille. Ja tämän ei tarvitse todellakaan olla iso, se voi olla hieman myöhässä oleva essee, tai mikä tahansa muu pieni arkinen stressitekijä, joita meille jokaiselle tulee eteen vähintään viikoittain. Vedän suklaalevyn sellaista vauhtia, että nautinnon sijaan voin pahoin. Ja kyllä, tiedostan hyvin ettei suklaa suussa auta kriisiini ollenkaan, mutta syön silti. Se on jokin tapahtumaketju pääni sisällä, mihin en voi vaikuttaa vaikka yrittäisin olla kuinka lujana.

Aloitin tammikuussa sokerilakon, että pääsisin tuosta kierteestä eroon. Onnistuin hyvin, olin yli kaksi kuukautta ilman sokeria, kunnes hölläsin osittain lakkooni kohdistuneen jatkuvan kyseenalaistamisen ja paineen alla. Luulin myös olevani tarpeeksi vahva, että pystyisin pitämään sokerin ja herkut satunnaisina kivoina juttuina. Mutta kuten arvata saattaa, lapasestahan se lähti, ja huomasin pian olevani siinä samassa kierteessä, kuin aikaisemminkin.

Tämä on se syy, miksi kieltäydyn sokeristä lähes kokonaan. Satunnaisissa tilanteissa, esimerkiksi juhlapäivinä tai itse itselleni ennakkoon asettamina herkkupäivinä voin käyttää sokeria, mutta arkena on minulle henkilökohtaisesti parempi olla käyttämättä sokeria laisinkaan.

On kuitenkin lisäksi vino pino syitä, joiden vuoksi vältteleisin sokeria, vaikkei se minulle riippuvuutta aiheuttaisikaan. Listaan niitä alle:

1. Sokeri nostaa hetkellisesti verensokerin korkealle, ja piristää näin hieman, mutta rysäyttää sen vähintäänkin yhtä nopeasti takaisin alas. Tämä puolestaan aiheuttaa väsymyksen tunteen. Ilman sokeria ja sen aiheuttamia energiapiikkejä, säännöllisellä ja terveellisellä ruokavaliolla, jaksan koko päivän energinsenä, ja nukuin yöni sikeästi. Olen huomennut tässä selkeän eron. 

2. Runsas sokerin käyttö haittaa sokeri- ja rasva-aineen vaihduntaa, nostamalla veren glukoosipitoisuuksia. Pahimmillaan tämä voi aiheuttaa mm. maksan tulehdustilan, ns. rasvamaksan. Sokerista on haittaa myös muille sisäelimille, ja sen uskotaan olevan monille syöpäsoluille ”bensaa liekkeihin”. Minulla ei ole syöpää, eikä edes kovaa sukurasitetta syövälle, mutta lähipiirissäni olen lyhyen ajan sisään hyvästellyt parikin ihmistä tuon taudin myötä, ja sen myötä olen ymmärtänyt että kuka tahansa voi sairastua milloin tahansa. Jos voin näin pienillä valinnoilla vaikuttaa edes vähän siihen, ettei se iskisi omalle kohdalleni, haluan valita paremmin. 

3. On selvää, että ihminen on sitä mitä hän syö. Tämä ei liity pelkästään sokeriin, vaan kaikkeen muuhunkin mitä suustamme alas laitamme. Ravinto on meille paitsi polttoainetta, myös solujemme rakenusaineita.

4. Lihominen. Ylimääräinen energia varastoituu kehoon rasvaksi, läskiksi. Rakastan kurvejani enemmän ilman ylimääräisiä kiloja. Moni ehkä luuli sokerilakkoni liittyvän hieman myöhemmin aloittamaani kehonmuokkausprojektiin, mutta nämä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Toki ne kuitenkin hyvällä tavalla tukevat toisiaan.

Entäs ne sokerin hyvät puolet sitten? Pakkohan sillä on olla jotakin hyviä puolia, kun sitä niin paljon käytetään?

Mietin pääni puhki, enkä keksi ainoatakaan. Yksi häilyvä syy syödä sokeria liittyy vasta-argumenttiin, jonka olen kuullut lähes jokaisen suusta kerrottuani lakosta (ja omastanikin, vasta viime kesänä lauoin tuon saman vasta-argumentin ystävälleni, joka tuolloin vielä tietämättäni sairasti suolistosyöpää, ja oli sen vuoksi jättänyt mm. sokerin kokonaan.) ”Elämästä kuuluu nauttia”. Niin, olen ilman muuta samaa mieltä. Hetkellinen mielihyvä, on siis ainoa syy syödä sokeria. Mutta tämäkään ei riitä minulle, saan tuon hetkellisen mielihyvän esimerkiksi palalla raakakakkua, jonka olen makeuttanut banaanilla tai taateleilla, valkoisen sokerin sijaan. Sokeriahan niissäkin toki on, mutta hieman paremmassa muodossa. 

Koska sokeria vielä vääjäämättä käytetään makeuttamiseen lähes kaikkialla, en toki ole linjani suhteen täysin ehdoton. Juhlissa syön hyvillä mielin kakkupalan, ja kesällä ajattelin lipaista jäätelön jos toisenkin. Joudun kuitenkin omista henkilökohtaisista syistä miettimään nuo hetket yleensä etukäteen, ja pitämään arjen sokerittomana, ainakin toistaiseksi. Toivottavasti joku päivä pääsen tuosta tunnesyömisen aiheuttamasta tapahtumaketjusta pääni sisällä eroon, ja pystyn silloin tällöin herkuttelemaan hieman vapaammin. 

Toivottavasti tämä vähän avasi valintani taustoja. Kysymyksiä saa aina esittää, mutta olisi ihanaa, jos voisimme kaikki tukea toisiamme valinnoissamme. En arvostele niitä jotka käyttävät sokeria, enkä toivo, että valintaani olla käyttämättä arvostellaan. Jokainen päättäköön, mikä on itselle parhaaksi!