Veijo tuli kotiin.

Yksi asia, joka minut tekee erityisen onnelliseksi kerta toisensä jälkeen, on oma koti. Monta vuotta vietin 20m2 asunnoissa samoja seiniä tuijotellen päivästä toiseen, tiskit näkyivät tiskialtaasta suoraan sänkyyn, ja iltahengailun sekä nukkumaan menemisen välillä ei ollut juurikaan minkäänlaista eroa, sen kun vain käänsit kylkeä sängyllä ja kaivauduit peiton alle. Ei toiminut minulle. Keväällä pääsin muuttamaan tilavaan 41m2 kaksioon sillan toiselle puolen, enkä voisi olla onnellisempi! Olohuone ja makuuhuone erikseen, ja melkein vanhan yksiöni kokoinen parveke. Edelleen kuukausien jälkeen istun sohvalla ja ihmettelen ympärillä avautuvaa lääniä, vaikka jonkun mielestä tämänkin on varmasti hyvin pikkuruinen koti. Minulle se on kuitenkin juuri sopiva. 

Olen sisustanut kotini suurimmaksi osin kierrätystavaroilla. Ainoastaan ihan pari juttua olen ostanut uutena, muuten kaikki on haalittu lähinnä Facebookin kirppariryhmistä. Eilen bongasinkin Roskalava -ryhmästä ”Veijon”, valtavan peikonlehden jonka ystäväni avustuksella kävin tänään hakemassa. Olen pitkään jo haaveillut suuresta kasvista olohuoneessa, ja kuolannut niin montaa Tumblr -blogien sisustuskuvaa ettei tosikaan. Mutta tarpeeksi kauan kun etsii, tulee kaikki eteen lopulta. Toinen etsintäni kohde on ollut olohuoneeseen sopiva matto, ja sellaisenkin lopultä löysin Elloksen alennuksesta. Tämä räsymatto on nahkaa, siten kestävä ja pinnaltaan ihanan rouhea sekä eläväinen. Sopii kuin nenä päähän kotiini. 

Veijo haettiin kotiin hieman erikoislaatuisella kuljetuksella, sillä autoa en omista ja autolliset kaveritkin ovat melko kiven alla. Eikä Veijo olisi ihan tavalliseen autoon välttämättä mahtunutkaan, sen verran pitkä kaveri! Veijo pääsikin kolmisen kilometriä uuteen kotiinsa oikein maisemareittiä pitkin Jyväsjärven rantaa. Niin kuljettajilla kuin vastaantulijoillakin oli hymy aika herkässä. 🙂