Vapaaherrattaren mietteitä

Ja jälleen on viikonloppu ovella! Olen tosin itse ollut tiistaista saakka vapaalla, joten tämä ei minun kohdallani tunnu mitenkään erityiseltä 😀 Olen saanut nauttia tästä minilomasta ihan täysillä ja ai että, on ollut mieletöntä herätä seitsemältä joka aamu AURINGONPAISTEESEEN! <3

 

Kyllä kelpaa hymyillä kun aurinko paistaa! 

 

Tämä aurinkoinen sää on kyllä tietyllä tapaa kruunannut nämä vapaapäivät. Tuntuu niin paljon mukavammalta puuhastella arkisia juttuja, kun sää on hyvä. Hyvä sää, parempi mieli, vai miten se oli… Joka tapauksessa olen tässä kerennyt hoitaa montakin tärkeää asiaa, päällimmäisenä tämä olkapää/käsi -vamma. Kävin tiistaina aamun treenin jälkeen kotona vain suihkussa ja suuntasin saman tien terveysasemalle. Minulle oli varattu aika lääkärin vastaanotolle ja hän oli kovin kiinnostunut tästä vammastani. Hän ei nimittäin kyennyt heti sanomaan, mistä on kyse. Kun kädessä ei tunnu kipua tai arkuutta ja olisi aika epätodennäköistä, että jokin lihas olisi revennyt tai irronnut kiinnityskohdastaan, koska sen kyllä havaitsisi. Hermoratatutkimusta ja ortopedin vastaanottoa lääkäri pohti vaihtoehdoiksi, ja kiitollisena ja innokkaana komppasin häntä.

 

Sain ensimmäisenä käskyn käydä rontgenissä, jotta varmistutaan, ettei yläkropassa ole mitään poikkeavaa luissa. Seuraavana päivänä marssinkin sitten heti aamusta Marian sairaalaan, jossa otettiin niska-, kaula-, ja rintarangasta kuvat. Niissä tosin kestää viikko, ennen kuin saadaan vastaukset, mutta olen superiloinen että tätä asiaa nyt lähdettiin lääkärin johdolla selvittämään. Sen verran mystinen tämä on, kuten yhteen ääneen totesimme. :D

 

Vähän jännitti rontgeniin mennessä mutta sehän olikin sellainen viiden minuutin pikaoperaatio. Melkein petyin kun ei ollutkaan yhtään jännää :(

 

No, olipa diagnoosi mikä tahansa en aio tästä murehtia. Pääasia on, että asiaa nyt selvitetään. Odotan lähinnä tietoa siitä, miten tämän saa kuntoon, jotta pääsen taas treenaamaan yläkroppaa normaalisti. Perus. :D Vähän hauskuutti tuolloin keskiviikkona, kun olin laittanut faceen päivityksen röntgeniin liittyen, niin ensimmäisenä äiti kommentoi että minun pitää soittaa HETI kun pääsen sieltä. Seuraavaksi soitti äidin mies, jonka kanssa puitiin tätä käsi-asiaa. Hän vielä vinkkasi, että soittelepa isovanhemmille kun he olivat netistä lukeneet päivitykseni käteen liittyen ja olivat huolissaan. Puhuin siis lähestulkoon koko lähisuvun kanssa tuona päivänä tästä kädestä! :DDD Ihanaa, kun kaikki niin huolehtivat ja halusivat kuulla, mistä kyse. Perhe on kyllä paras <3

 

Ai niin, vammakäden lisäksi kävimme Juhan kanssa taas Kiilassa lounaalla. Oli jälleen tarjous kaksi yhden hinnalla, ja maistui kyllä molemmille. Oli ihanaa käydä kahdestaan syömässä ja kaupungilla pyörimässä. Vaikka asummekin aivan lähellä ydinkeskustaa, tulee siellä oikeasti käytyä melko harvoin. Matkat suuntautuu kämpästä lähinnä töihin ja takaisin. Toisaalta ihan kiva ettei tule ravattua siellä joka päivä, niin tuntuu aina jännittävältä seikkailulta lähteä kahdestaan ”kaupungille”! Ei tosin ollut mitään kovin jännittävää ohjelmassa, käytiin katsomassa Stadiumissa urheiluvaatteita (surprise!!!), ja Chlas Ohlsonilta minä löysin PINKIN eväsrasian ja Juha retkituolin mökille vietäväksi. Melkoisen hurjaa shoppailua siis, se muovirasiakin maksoi 1,99e…. 

 

 

Perusjuttuja, mutta maukkaita sellaisia! 

 

Parasta Kiilassa on hyvät maisemat.

 

Voidaan alkaa vakkariasiakkaiksi!

 

Olen metsästänyt jo jonkin aikaa toisia treenitrikoita. Haluaisin samantyylistä materiaalia kuin nykyiset SOC-merkkiset housut, mutta en mustia. Väriä ja printtiä, jotain oikein pirteää ja hauskaa. Mutta eipä ole vielä osunut kohdalle. Kaikki on mustaa, liian ohutta kangasta, liian joustamatonta kangasta, liian kalliita jne… Noissa pöksyissä pääpointti on se, että ne ovat hyvän tuntuiset jalassa ja niistä EI näy läpi. Tämä kombo on yllättävän haastava saavuttaa, vielä kun lisätään vaatimuksiin kiva printti/väri. Ehdin jo tilaamaan Sportamore-sivustolta yhdet supersöpöt, ruusukuvioiset housut. Eilen ne tulivat postissa ja innokkaana vedin ne jalkaan, mutta ei. Huono materiaali, liian läpinäkyvä ja liian vähän joustoa. :P Eli palautukseen saman tien. Hö. Ne oli niin kivat muuten. Olen nyt havainnut sen, että treenitrikoissa on pakko olla elastaania vähintään se 23%, mieluiten 25%, jotta ne on mukavat. Mutta metsästys jatkuu…!

 

Tämmöiset ne oli! Niin söpöt! Mutta niiiiin huonot jalassa….

 

Nykyiset socin housut on mukavimmat ever. Maksoivat varmaan max. 30e ja ovat aktiivisesta käytöstä huolimatta loistavassa kuosissa.

 

Keskiviikkona vietin röntgenkuvausten lisäksi laatuaikaa Annan kanssa. Käytiin Wayne’s Coffeessa hörppimässä teetä ja, arvaatteko jo, lattea. ;)

 

Mmmmmm, say no more, say no more!!! <3

 

Vietettiin reilu pari tuntia mukavassa kahvilassa istuen ja maailmaa parantaen. Suunniteltiin mm. alkavamme vanhuksille seuranpitäjiksi, vai miksi näitä sanotaan? Ihmisiä, jotka käyvät vaikka kerran viikossa hoitokodissa tms. juttelemassa ja puuhastelemassa yhdessä iäkkäiden asukkaiden kanssa. Se on oikeasti näille ihmisille suuri ilo, että joku käy heitä tapaamassa. Ja kuinka pieni vaiva se on meille! Tulimme siihen tulokseen, että jos niin pienellä tavalla voi vaikuttaa niin merkittävästi toisen ihmisen elämään, niin ei ole mitään syytä, miksemme voisi auttaa. Edes vaikka sen yhden visiitin kerran viikossa tai vaikka kuussa. Osalle vanhempia, hoitokodeissa tai muissa laitoksissa asuvia ihmisiä nämä tukihenkilöt tai kaverit voivat olla ainoa sosiaalinen juttu hoitajien ja muiden potilaiden lisäksi. Minä itse arvostaisin tällaista sosiaalistavaa toimintaa kun olen iäkäs, joten miksen nyt omalta osaltani auttaisi ja ilahduttaisi niitä, jotka viettävät suuren osan aikaa yksin. No, tämän ajatuksen lisäksi keskusteluissamme nousivat esiin työt, perhe, parisuhde, elektroniikka(!) jnejne… Eli kaikki mahdollinen mistä naiset nyt yleensäkin innostuvat! ;)

 

Oli hassu tukka yksi aamu, niin otinpa sitten selfien. 

 

Eilisen sapuskaa jämistä: soijanakkeja, kananmunaa, uunikasviksia ja herneitä. 

 

Olin muuten eilen hierottavana! Siis mitä, miksei kukaan ole kertonut minulle että hieronta vaikuttaa oikeasti näin paljon palautumiseen!!!!?? :DDD Ihan mahtavaa, kun tänä aamuna salitreeneissä ei tuntunut minkäänlaisia jumeja jaloissa. Ai että, on se hieno juttu tuo hieronta, olo on ollut tänään kuin uudestisyntyneellä. Niin ja kyseessä oli siis Tarulta saamani valmistujaislahja, joten kaiken lisäksi sain nauttia loistavan jalka-alaselkähieronnan lisäksi ystävän seurasta. Ai niin ja kahden upean kissan seurasta myös, hehe. Kiitos Taru! (Hmmm, voisi oikeasti olla fiksua hankkia hierojalle aikoja vähän useammin, kuin kerran kolmessa vuodessa…)

 

Tämmöinen maisema iltaisin saa kyllä hymyn huulille ja sydämen sykkyrälle :) Haaveilen jo täyttä häkää kesäilloista, valosta ja lämpimästä tuulesta, maksimekoista, korkokengistä, pyöräretkistä, mansikoista….listaa voisi jatkaa loputtomiin. Nyt jatkan kuitenkin toiseksi viimeisen ”lomapäivän” tunnelmasta ja saatanpa lähteä kaupungille tapaamaan erästä toista supermimmiä ja ystävääni. 

 

Mitä teillä on mielessä näin viikonlopun alkaessa? Juhlia vai kotona chillausta? Treeniä vai löhöilyä? Vai kenties näitä kaikkia hyvässä suhteessa! ;) 

 

-Soffe