Phuketin rannoille
Muuteettiin reittisuunnitelmia vähän extempore ja varattiin Chiang Maista lento Phukettiin, sillä haluttiin päästä kiinni beach laiffiin. Vaikka viihdyttiin pohjoisessa, oltiin haaveiltu vaaleista hiekkarannoista ja auringonottopäivistä jo liian pitkään. Saavuttiin Phukettiin puolenyön aikaan ja molemmat reissaajat olivat kyllä extra väsyneitä. Itse olin aika huonolla tuulella kun kentällä piti selvittää miten päästäisiin majoituspaikalle siihen aikaan yöstä. Hotellilta oli luvattu ilmainen kuljetus, mutta ei saatu sinne mitenkään yhteyttä ja taksipalvelut olivat niin ylihinnoiteltuja reppureissaajabudjetillemme, että lähinnä naureskelimme taksikuskien tarjouksille. Onneksi reissun parempi puoliskoni on niin sporttinen ja taitava kartanlukija, että pystyi vahvana, kieltäytyi moottoriajoneuvoista ja päätti luottaa perinteiseen apostolin kyytiin. Matkaa oli alle kaksi kilometriä, mutta pian huomattiin, ettei Thaimaan liikennejärjestelyt oikeen suosineet keskiyöllistä jalkapatikkaamme. Pujottelimme moottoritien halki reput selässä syrjäisen näköiselle pikkutielle, kuumankostea ilma raasti hermoja ja paikalliset vahtikoirat säikäyttivät meidät toden teolla. Matka oli raskas, mutta todella huvittava sitten lopulta. Siinähän oli sitä seikkailunhenkeä, jota oltiin lähdetty etsimään!
Suihkun ja hyvin nukutun yön jälkeen meillä oli noin tunti aikaa pakata, kirjautua ulos hotellista, keksiä minne lähtisimme seuraavaksi, varata seuraava yöpaikka, järjestää kyydit ja hommata aamupalaa. Helppo homma! Otettiin yöpaikka Patong Beachilta kolmeksi yöksi. Nimi kuulosti tutulta, mutta minulla ei ollut mitään hajua millaiseen turistirysään oltaisiin suuntaamassa. Kohteessa ihmisiä oli vain liikaa! Kaupustelijat ja ravintoloitsijat hyökkäsivät kimppuun heti, kun tuli vain pieninkin mahdollisuus. Yhhh, ahdistavaa ainakin kaltaiseni Itä-Suomalaisen mielestä, joka kaipaa vähän omaa tilaa ja aikaa tutkiskella paikkoja omaan tahtiin.Yritettiin kuluttaa mahdollisimman paljon aikaa rannalla, mutta sekin koitui kohtaloksi aika pikaisesti. Paloin kunnolla naamasta, selästä ja rintakehästä, joten eipä kehdannut ottaa arskaa sen jälkeen.
Kun ei muutakaan ollut niin päätettiin shoppailla Patongin lukuisissa night marketeissa ja ostoskeskuksissa. Ostin pari mukavaa housupukua ja söpöjä koruja. Varmaan maksoin niistäkin ihan liika, sillä tinkimistaitoni ovat vielä kehitysasteella. Ilalla oli vielä pakko ostaa käsilaukku, sillä ilman sitä en kyllä osaa tulla toimeen. Silloin käytin kyllä kaikkia mahdollisia tinkimiskeinoja ja jekkuja!!
Patongilta oli kummiskin päästävä pois vähän rauhallisemmalle alueelle, joten hypättiin bussiin ja siirryttiin Kata Beachille. Siellä oli oikein kotoisa tunnelma! Nukuttiin ensimmäinen yö Hip Hostellissa, mikä piti kirjaimellisesti paikkaa. Seikkailunhaluisena matkaajana ehdotin reissutoverilleni kukkaroystävällistä hostellielämää. Päädyimme sukupuolineutraaliin kymmenen hengen makuusaliin, jossa tutustuimme venäjäiseen surffaajaan. Pieni sänkykolo oli niin ahdas, ettei hostellilla kyennyt viettämään aikaa. Suunattiin heti rannale ja tutkailemaan Kata Beachin menoja. Illat kuluivat hiljaisessa katubaarissa pelaten biljardia. Vähänkö hauskaa, kun kumpikaan ei mitään mestareita ollut! 😀 Huimailtiin ilta syöden suchi-sipsejä ja keskustelemalla elämän tärkeistä kysymyksistä. Hiippailtiin hostellille illalla ja meno oli kyllä aika outoa. Oli pakko vaihtaa. Otettiin mukava hotelli, jossa oli katolla uima-altaita ja sängyissä ihan oikeat peitot. Vau mitä luksusta! Kata Beachilla kokeilin surffausta ja tajusin, että se on tosi vaikeaa! Onnellisimmillani olin kyllä yhtenä iltana auringonlaskun aikaan, kun kävelin aaltojen seassa ja nautin rannan tunnelmasta.
Kata Beachilla kaikki ei ollut ihan niin ylihinnoiteltua kuin Patongilla, mutta selvä hintaero oli kyllä pohjoiseen verrattuna. Kokeiltiin monia paikallisia ruokia ja ruokapaikkoja. Yhdestä raflasta sai ilmaisia hedelmiä, jonka vuoksi siellä tuli syötyä muutamaan otteeseen. Tavattiin myös isän kaveri, joka oli asunut Thaimaassa jo lähes parikymmentä vuotta. Hän esitteli meille paikkoja, kertoi mielenkiintoisesta elämästään ja tarjosi oikein maukkaat ruuat. Kivaa oli ja kiitos hänelle! Maisteltiin muuten meren antimia ihan ensimmäistä kertaa ja yllätyttiin miten hyvää seafood oikeasti on.
Kaivattiin vähän actionia yhtenä päivänä ja päätettiin vaeltaa Big Buddha -maamerkille. Tämä nähtävyys sijaitsi noin 15 kilometrin päässä hotelliltamme ja tietenkin nuorina suomalaisina matkailijoina aijottiin kävellä. KÄVELLÄ 15 kilometriä korkealle Phuketin kukkulalle 33 asteen helteessä ja vielä keskipäivän auringossa. Ihan perus. Loistava idea. Helppo homma. Joo elikkäs lähdettiin kävelemään ja kuumuus todellakin painoi jo, kun pääsimme isommalle tielle Kata Beachin kylästä. Teitähän täällä ei ole todellakaan suunniteltu kävelytarkoitukseen, joten vähän kyllä kuumotti ohi kiitävät mopot ja motskarit. Juomataukoja pidettiin oikein urakalla kunnes ystävällinen taksikuski bongasi epätoivoiset nuoret ja heitti meidät seuraavaan kylään ihan ilmaiseksi. Ei kyllä aluksi meinattu uskoa, että Thaimaassa jokin olisi ilmaista. Rankin osuus oli viisi kilometriä todella jyrkkää vuoristotietä ylöspäin. Epätoivo iski parikertaa, liftausyritykset eivät tärpänneet, mutta onneksi saimme ostettua uudet vesipullot paikallisen perheen levähdyspaikalta. Kävelimme varmaan kaksi tuntia tuota tietä, mutta ylhäällä oli kyllä voittajafiilis. Buddha ei kyllä loppujen lopuksi kiinnostanut yhtään, mutta maisemat olivat hienot. Päätimme tietenkin kävellä myös alas, kun kerta oltiin päästy näin pitkälle. Laulettiin lauluja ja ohiajajat peukuttivat hienoa kävelysuoritustamme. Ei muuten varmaan ole kovin moni tuonne jalan kiivennyt! Syötiin kylässä kuulema Thaimaan parasta Pad Thaita, mikä on muuten klassikkoruoka. Lopulta päädyttiin ottamaan mopotaksi hotellille, sillä 15 kilometriä ylämäkikävelyä oli yhdelle päivälle aivan tarpeeksi.
Phuketissa aika kului leppoisasti:)
-Sofia
