Oli loppukesä. Olimme juuri ostaneet asunnon, ja erinäisten kommellusten kautta päässeet muuttamaan siihen. Minulla oli kaksi lasta, kolmas oli tulossa. Olisin mieluummin tullut Suomeen synnyttämään, mutta se ei valitettavasti koskaan käytännön syistä ollut mahdollista. Tälläkin kertaa oli pakko synnyttää ranskalaisessa sairaalassa. Lähdin silti aamulla kotoa luottavaisin mielin: synnytys käynnistettäisiin yliaikaisuuden vuoksi, kuten edelliselläkin kerralla. Tuttu homma, kaikki menisi rutiinilla läpi. Alku näyttikin lupaavalta, ensimmäiset tunnit tuntuivat helpoilta. Iltapäivällä kävi selväksi, että synnytys ei kuitenkaan edennyt toivotulla tavalla. Iltayöllä tuli sektiopäätös. Olin lähinnä helpottunut ja hyvällä tuulella, nyt saadaan homma vihdoin loppuun! Kaikki näyttikin menevän hyvin, mutta… Leikkaussalissa ei niin myöhään illalla ollut muuta henkilökuntaa kuin kolme vanhaa miestä: gyne, anestesialääkäri ja avustaja. Aluksi paikalla oli myös nuori, tuntematon kätilöharjoittelija, joka lähti tosin pois heti kun vauva oli saatu ulos. Jäin yksin tämän hirveän kolmikon kanssa. En tässä kerro sen tarkemmin tapahtumien kulkua. Myöhemmin poliisitutkinnassa käytettiin termiä törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö. Olin niin väsynyt ja sekaisin, että minulle kaikki oli siinä tilanteessa yhdentekevää. Sitten kaikki sumeni, enkä aluksi muistanut mitään tapahtuneesta. Muisti kuitenkin palasi jonkin ajan kuluttua…