Kuten jo parissa aikaisemmassa jutussani (jotka voisin linkittää tähän, jos osaisin…) kertonut, olen nykyään huono tekemään asioita yksin. Tähän ei kovin hyvin yhdisty se, että sulhollani on harrastuksensa vuoksi paljon viikonloppumenoja. Ja koska en voi tunkea itseäni joka paikkaan mukaan, joudun viettämään viikonloppuja yksin kotona.

Tämän ei pitäisi olla mikään ongelma, jos ottaa huomioon, että olen elämäni aikana asunut yksin yli neljä vuotta. Ja rakastin noita vuosia, koska silloin sai tehdä oikeastaan mitä vain milloin halusi.

Olen jo aikaisemmin ajatellut kirjoittaa tästä aiheesta, mutta eilen nautin yksinolosta. Vein sulhoni aamulla lentokentälle, menin töihin, ja töiden jälkeen sain tehdä ihan mitä vain. Pesin pyykkiä ja katsoin telkkaria.

Sitten tuli ilta, ja piti mennä nukkumaan. Ja muistin, miksi en tykkää olla yksin kotona. Yksin nukkuminen on kamalaa. Uni ei meinaa tulla, vaikka on aamulla herännyt ennen neljää. Makuuhuoneen ovi on muuten pakko laittaa kiinni, ettei mitkään hirviöt pääse hyökkäämään yön aikana. Onneksi sulhollani on äänikirjoja, joita voin unettomuuteni helpottamiseksi kuunnella. Mainittakoon tässä vaiheessa, että sulhoni kotona ollessa pystyn kuuntelemaan äänikirjaa maksimissaan 15 minuuttia ennen kuin nukahdan…

Olen myös päässäni listannut asioita, joita ei kannata tehdä silloin, kun ikävöi toista:

Älä katso Greyn anatomiaa. Älä katso edes Greyn anatomian mainosta telkkarista.

Älä katso rakkauselokuvia.

Ei myöskään kannata katsoa rikossarjoja tai muita pelottavia juttuja, jos on tottunut nukkumaan jonkun kanssa (muista ne hirviöt pimeässä).

Älä kuuntele youtubesta herkistelybiisejä ja/tai rakkauslauluja. Ehkä kannattaa välttää myös sulhon lempibiisejä. Parasta olisi ehkä olla kuuntelematta mitään.

Älä käy kaupassa, ainakaan ilman kauppalistaa. Mukaan voi tarttua kaikenlaista, kuten karkkia, sipsejä ja jäätelöä. Ja tottumuksesta niitä ostaa saman määrän kuin jos kaksi ihmistä olisi niitä syömässä ja syö ne kaikki yksin.

Mutta jos haluat ylimääräistä jännitystä yksinoloon, voit koittaa seuraavia:

Laita telkkari päälle, vaikka et aiokaan katsoa mitään tiettyä juttua. Mene käymään esim. vessassa (sellaisessa paikassa, johon telkkari ei kuulu/näy). Unohda, että laitoit telkkarin päälle. Tule pois vessasta ja pelästy puolikuoliaaksi, kun olkkarista kuuluu ääniä. (Saa aikaan hermostuneen naurun heti tapahtumahetkellä, ja myöhemmin tilanteen muistelu on noloa mutta hauskaa. Tämän olen siis ihan oikeasti kokenut.)

Mene takapihalle (tuskin olet kuitenkaan pukeutunut järkevästi, koska olet yksin kotona) ja unohda jättää takaovi auki. Jää lukkojen taakse ja mieti, miten pääset hakemaan vara-avaimen, jota ei ole kaikista aikomuksistasi huolimatta piilottanut takapihalle, vaan se on edelleen anoppilassa muutaman kilometrin päässä. (Tätä ei ole oikeasti tapahtunut muualla kuin pääni sisällä, koska olen vainoharhainen, ja yleensä yksin ollessani jätän takaoven apposen auki, jos on pakko käydä pihalla. Joka kerta jäädessäni yksin mietin, kuinka noloa olisi lähteä hakemaan vara-avainta yöpuvussa tai muissa kotivaatteissa…)

Mene yöllä vessaan. (Okei, edelleen pelkään niitä hirviöitä, joita vaanii joka kulman takana. Minun on pakko laittaa kaikki valot päälle matkan varrella, ja silti olen hermoraunio ennen kuin pääsen takaisin sänkyyn.)

Viime kesänä jouduin olemaan sattuneesta syystä (lue:paralympialaiset) todella paljon yksin kotona, ja opinkin kehittämään itselleni paljon kaikkea tekemistä. Tein vapaaehtoisesti pari ylimääräistä iltavuoroa töissä, kävin auttamassa äitiä varastojen siivouksessa ja yritin viettää enemmän aikaa kavereideni kanssa (tosin olen huono keksimään juttuja, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin ihan omassa jutussaan). Tänään lähden parhaan ystäväni (joka on myös kaasoni) kanssa syömään, ja toivottavasti saamme sovittua, koska ehtisimme lähteä mekko-ostoksille!