Alku

Alku on aina vaikein, mutta jostain pitää aloittaa. Pitkään mietin, että aloitanko blogia vai kirjoitanko vain itselleni, mutta aloitetaan nyt ainakin!

Olen vähän päälle nelikymppinen perheenäiti. Lapset ovat jo teini-ikäisiä, melko helppoja sellaisia ja puolisokin on sama, jonka kanssa aloin seurustelemaan parikymppisenä. Perheessä ja parisuhteessa kaikki on ihan hyvin.

Vuosia olen pohtinut sitä, että miksi moni asia on mulle niin vaikeaa. Olen tuskaillut, että mikä minusta tulee isona. Jättänyt monia mahdollisuuksia käyttämättä, kun en ole uskonut itseeni. Kyllästynyt ja väsynyt. Yrittänyt ja epäonnistunut.

Olen kelaillut paljon, etenkin sängyssä valojen sammuttua. Miettinyt öisin, että miksi niin kävi? Miksi lapsuus oli sellainen, kun oli tai nuoruus tai viime viikko. Välillä kaikki tuntuu hyvältä ja sitten vaivun taas jonkinlaiseen sumuun, missä ei valoa ole näkyvissä. Kaikki ahdistaa ja kelaan vaan.

Tällä viikolla päätin vihdoin varata ajan psykoterapeutille. Koko viikko on ollut jotenkin tosi itkuinen. Muiden läsnäollessa en itke enkä juuri negatiivisia tunteita näytä. Minua pidetään kylmänä ja jopa empatiakyvyttömänä, mutta yksin ollessa saatan tirauttaa kyyneleet mitä ihmeellisimmille asioille. Tällä viikolla siihen on riittänyt todella pienet asiat.

Olen vuosia padonnut sisääni surua, ahdistusta ja murhetta. Pelännyt, että joku päivä kovalevy tulee täyteen ja hajoan ihan palasiksi. Nyt päätin etten odota tuota päivää, vaan menen juttelemaan ammattilaiselle. Toivon, että hän suosittelisi mulle pidempää terapiaa ja pääsisin vihdoin jotenkin eteenpäin. En jotenkin vain jaksa loppuelämää, jos se on näin vaikeaa.

Tuntui helpottavalta, kun sain ajan varattua. En ole enää yksin, joku auttaa minua. Valoa ehkä onkin näkyvissä. Tästä matkasta parempaan mielen hyvinvointiin haluan kirjoittaa täällä. Toivottavasti joku lähtee lukijana ja kommentoijana matkaan mukaan.

Blogin nimi tulee lempiyhtyeeni Von Hertzen Brothersien kappaleesta Somewhere in the middle.  Tästä biisistä olen saanut paljon voimaa, jollain tavalla se on todella lohduttava, kun moni muukin yhtyeen kappale. Musiikki onkin mulle ollut aina todella tärkeä osa elämää ja musiikin avulla tunteiden ilmaisu on helpompaa.

-S-