Bremenin soittoniekat
Bremenin katusoittajat lentokentällä antoivat heti ensimmäisen tuntuman siitä minne oltiin tultu. Teinitytön kiljahdus vieressä ”Mä en kestä!” sai allekirjoittaneen hartaasti toivomaan, että suomalaisiin ei enää törmättäisi. Jostain syystä jos kuulen suomenkieltä ulkomailla, alkaa jotenkin hävettää ja pyrin hiipimään paikalta pois vähin äänin, toivoen ettei maan miehet minua tunnistaisi. En häpeä suomalaisuutta, enkä osaa selittää miksi näin reagoin, mutta toisaalta olen myös kuullut joskus jonkun toisenkin sanovan saman suuntaista. Toisaalta turistirysät myös ahdistavat ja olenkin viihtynyt parhaiten paikoissa, joissa törmää enimmäkseen vain paikallisiin.
Hostellimme (GastHaus Bremen) oli lähellä rautatieasemaa, Bremenin hintatasolla edullinen (noin 50e/yö meille kahdelle), mutta hieman nuhjuinen. Oleskelutilat ja keittiö olivat isot ja toimivat, naapurihuoneen äänet kuuluivat hieman liikaa seinien läpi, onneksi ei sentään mitään televisiota ja jutustelua pahempaa. Huone oli todella kylmä, varsinkin öisin, mutta onneksi oli paksut peitot, minkä alla ei palellut. Vuodevaatteet joutui vuokraamaan 3 euron hintaan, myös omat vuodevaatteet ja makuupussit olivat sallittuja mikä on yleensä huono merkki, niistä kulkeutuu helposti bed bugseja. Tuolla ei onneksi sellaisia ollut ja sängyt olivat mukavat. Suurin osa keskustan palveluista oli kävelymatkan päässä, onneksi, sillä julkinen liikenne oli sen verran hintava että kulutin mielummin kengänpohjiani kuin lompakkoani. Bremen on pyöräilykaupunki. Siellä pyöräilijöille on tehty paikoin tosi leveätkin kaistat ja pyöräilijät ajavat keskustassakin todella lujaa, eli kannattaa katsoa tarkkaan, jos pyöräkaistalle vahingossa eksyy.
Suu loksahti auki heti seuraavana aamuna kun meitä tervehdittiin sanalla ”Moi!”. No myöhemmin minua kyllä valaistiin, että he sanovat ”Moin”, mutta samalta se kuullostaa minun korvissani. Moin moin!
Bon Bon Manufakturissä pääsimme seuraamaan makeisten tekemistä ja mukaan tarttui myös muutama lasipurkki tuliaiskarkkeja. Myyjä antoi meille muutamia maistiaisia valintaa tehdessämme. Tämä oli ykköskohteeni jo matkaa suunnitellessamme. Jouluna työpaikallani oli vastaavia makeisia Tanskasta ja kiehtovinta oli se, ettei ulkonäöstä pystynyt päättelemään miltä kyseinen yksilö maistuu. Sama näissäkin, vaikka päämakuina valitsemissamme makeissekoituksissa on jogurtti ja saksalainen waldmeister-kukka, on makusfääriä väritetty eri lisäaromeilla ja näin maku on aina yllätys. Bon Bon Manufakturilta löytyy myös verkkokauppa, mutta postikulut Suomeen lasisilla makeispurkilla mahtavat maksaa hunajaa. Näin jälkeenpäin harmittelimme sitä ettemme ostaneet makeisia enempää, olimme huolissamme painorajoista kun meillä oli jaettavana vain yksi ruumalaukku. No olisi mahtunut ainakin 10 purkkia vielä.
Kaffeemühle oli itselleni hieman pettymys, niin söpö kuin ulkopuolelta onkin. Käsitimme (varmistamatta kuitenkaan asiaa), ettei myllyyn itsessään pääsisi sisälle vaan kahvittelu tapahtui lähinnä alakerran ravintolassa sekä pihan terassilla ja kahvikupillisella hintaa oli 3.50 euroa, samat hinnat kuin Suomen kahviloissa.
Tuli siellä kahvikupilliset kuitenkin nautiskeltua ja seurattua puiston elämää.
Raatihuoneen kellari eli Ratskeller mainosti saaneensa Tripadvisorin maininnan lisäksi myös Michelin-tähden, päädyimme sinne siis kympin hintaiselle lounaalle. Emme millään meinanneet ymmärtää tarjoilijan kysymystä vedestä ja lopulta hän toikin pöytäämme 0.75 l pullon paikallista merkkivettä. Itse änkytin veden kokoa kysyttäessä, että minulle riittää pieni vesi ja mieheni vieressä, että hän haluaa ison veden. Ei tullut mieleenkään että vesi tarjottaisiin eri kokoisissa pulloissa. Onneksi pulloja tuli lopulta vain yksi, pelkäsimme että eiköhän niitä nyt tule sitten se pieni pullo minulle ja isompi miehelle. Lohikeitto mitä tilasin oli hieman mautonta eli Michelin-tähteä ei ainakaan lounailla ole saavutettu. Ulkopuolella joku väitti espanjaksi ystävilleen, että Raatihuoneen kellariin kannattaa mennä siinä tapauksessa, jos haluaa nauttia kaupungin kalleinta viiniä. Siihen sävyyn sen sanoi, ettei siellä edullista viiniä olisikaan. Me joimme lounaalla vaan vettä, enkä sen tarkemmin asiaa tarkistanut.
Raatihuoneen torilla meidän oli (perusturisteina) tietenkin pakko etsiä kaivon kansi, jonka alla Bremenin katuniekat haukkuvat, maukuvat tai kiekuvat kiitokseksi saamastaan kolikosta. Miltä mahtoi näyttää kun tutkimme Raatihuoneen ympäristöstä jokaisen kaivon kannen tuota yhtä tiettyä etsien. Monta väärää löydettiin kyllä. Meidät kiilasi kannen löydettyämme muutama iäkkäämpi turisti, ja kun itse pääsimme tiputtamaan kolikoita kaivoon, eläimet pysyivät täysin vaiti. Ehkä 5 ja 10 sentin kolikot eivät olleet niille tarpeeksi vaan kaivoon olisi pitänyt heittää suurempia summia. Ottakaa siis ompelukoreistanne nappeja mukaan kun matkustatte Bremeniin. ”Kuin heittäisi rahaa kaivoon”.
Löytyihän ne virallisetkin katusoittajat sieltä raatitorilta. Aasin jalan koskettaminen tuo kuulemma onnea. Tietenkään en koskettanut sitä, pikkuanarkisti sisälläni kieltäytyi tuollaisesta diipadaapasta.
Schnoorissa oli aivan ihania pikkupuoteja
Mutta myös modernimpi puoli, joka oli ihan söpö sekin.
Vertauskohteina voisivat olla Tallinnan, Porvoon ja Rauman vanhatkaupungit, tai Astrid Lindgrenin Melukylä. Tampereella myös Kehräsaari muistuttaa hieman Schnooria, molemmissa on käsityöläispuoteja. Puodit olivat vielä suljettuina aamusta kun siellä pyörimme ja ajatus mennä sinne uudelleen jäi myös kylmien sadekuurojen takia.
Universum Bremeniin mentiin kun sinne pääsi 16.30 jälkeen vitosella (16.30-18.00). Olen käynyt joskus teini-ikäisenä Heurekassa ja mielikuva, että olisi ollut suurimmaksi osaksi tylsä makuuni. Hieman samat odotukset oli nytkin, mutta ei vitsi miten hauskaa oli! Kuvat jäivät pariin kännykkäkuvaan ja videoon, mutta olisi viihdytty pidempikin aika ja sai kyllä nauraa mahanpohjasta. Ennen Universumiin menoa kävimme viereisellä yliopistokampuksella viinilasillisella, voipahan sanoa käyneensä.
Haluan jokaiseen baariin tällaisen seinän, joka piirtää tanssimuuvseja noin, yksi lemppareistani Universumissa. Tuli otettua muuvseistani videotakin, mutta sitä en kehtaa tänne blogiin laittaa. Facebookissani se on kyllä katsottavissa.
Universumiin kävelimme noiin 5 km + kiertelyt Bürgerparkissa siinä matkalla. Suurimmaksi osaksi oli aika tylsä metsikön ympäröimä puisto, joka tuntui jatkuvan loputtomiin, mutta oli siellä toki näitä muutamia kauniitakin osuuksia. Ja lisäksi halutessaan voi vuokrata veneen Bürgerparkissa souteluun.
Vaikka ateisti olenkin, pyrin aina vierailemaan myös katedraaleissa ja kirkoissa. Minua kiehtoo niiden historiallisuus ja se, miten merkittäviä ne ovat olleet pienelle ihmiselle silloin satoja vuosia sitten, suurin osa väestöstä ei eläessään edes nähnyt mitään niin suurta ja loistokasta. Itse keskityn mielummin rauhan ja lohdun ajatukseen kuin niihin julmuuksiin, mitä kirkko esimerkiksi keskiajalla on harjoittanut. Kritiikkiä viljelen arjessani tarpeeksi muutenkin, joten tuolla kunnioitan toisten vakaumusta ja olen nöyrä vierailija, jotka keskittyy ihailemaan rakennuksen sisällyttämää kauneutta ja rauhaa. Bremenin katedraali oli aika perinteinen, eihän se vastaavia nähneenä isompia tunnekuohuja herättänyt, mutta mielellään sielläkin kulki katselemassa ikkunamaalauksia ja holvikaaria. Ja tietenkin kiipesimme myös katedraalin torniin näköalojen perässä.
Katedraalin yhteislipulla pääsee näkemään myös muumioita. Osin todella pelottaviakin hahmoja, enkä itse välttämättä ymmärrä kirkon ajatusta tuosta nähtävyytenä. Turistit kameroineen pällistelemässä ja kauhistelemassa. Toki jos kiinnostusta muumioihin ja pääkalloihin on, suosittelisin kuitenkin Tsekin Brnoa. Sieltä löytyy kokonaisia seiniä pääkalloista ja ihmisten luista rakennettuna. Tänne en viitsi kuvia noista muumioista laittaa.
Bremenin kaupunginkirjasto on ihan mielettömän kaunis rakennus kuten kuvasta saatatte huomata. Sisällä emme harmiksemme käyneet. Kirjastoista puheenollen myös Tukholmassa oli tosi ihana kaupunginkirjasto, siellä erityisesti sisämiljöö oli se vaikuttava. Ja Portossa Harry Potter kirjasto, mutta sinne oli niin pitkä jono ja kun en henkilökohtaisesti Pottereita siedä (Terry Pratchettia kyllä fanitan) niin sekin kirjasto jäi näkemättä. Ja onhan meillä Giger-henkinen museo Tampereellakin. Mutta aika iso osa kirjastoista (ja museoista) tulee rumassa paketissa, minun mielestäni taide ansaitsee arvoisensa miljöön. Lahden Taidemuseo on ulkokuoreltaan jotain niin kamalaa, virastotalo!
Ylläolevat kuvat on lempialueeltani Ostertorista. Olen aiemmin käynyt Saksassa pelkästään Berliinissä, joka on paljon boheemimpi kuin Bremen ja tämä alue on Bremenin pikku-Berliini. Pikkubaareja ja pikaruokapaikkoja on paljon ja tämä oli selvästi opiskelijoiden suosima kaupunginosa. Myös nuo pikkupuodit täällä olisivat kiinnostaneet minua, mutta löysimme tämän alueen vasta viimeisenä iltana, emmekä ehtineet sen paremmin perehtyä. Berliinissä käydessäni lempipaikkani itseasiassa oli Potsdam, myös Ostertorissa oli jotain Potsdamimaista myöskin.
Ja viimeiseksi pari pakollista ruokakuvaa. Suosittelen Bremenissä kreikkalaista ravintolaa nimeltä Notos. Todella edulliset ja isot annokset noin kympin luokkaa ja meille tarjottiin alkushotiksi ilmaiset ouzot. Työntekijä saattoi meidät kohteliaasti ulko-ovelle lähtiessämme ja jäi todella hyvä fiilis tuosta ravintolasta.
Näin lopuksi, olen sitä mieltä että pari päivää riitti Bremenissä ja saa nähdä tuleeko käytyä enää uudelleen. On niin paljon kaupunkeja Saksasa kuin muuallakin Euroopassa missä pitäisi ehtiä vielä käymään. Bremen on pieni, mutta symppis.