Ladataan...

Mä vihdoin ja viimein löysin ne kauan haluamani Gunry saippuat ja nimenomaan ne joulusaippuat.  Jee! Luulin,että toivo on täysin menetetty kun  näitä ei ees löytynyt sieltä Prisman / Cittarin hyllyiltä.. Vaan yllätykseksi HongKong- tavaratalosta..jännää. 

Viime viikolla sielä oli (Porissa) tarjolla 3 eri Gunry joulusaippua laatua.

Tässä ne ovat:

Tässä tuoksuu ihana perinteinen omena-kaneli. SUOSIKKI

 

Tässä tuoksuu joulukuusi.

 

 

Tämäkin on ihana :) Tuoksuu piparkakulta ja appelsiinilta. Syötävän ihana yhdistelmä tääkin.

 

Siinä ne olivat. Porin Gunry joulusaippua valikoima. Lueskeltiin miehen kanssa postia kotona , kunnes mies näytti Honkkarin mainosta joulusaippuoista. Sitten sininen Avensis lähtikin jo kohti tavarataloa. 

Oli muuten halpoja. Tarjous 0,49e kpl. Omena-kaneli  (Apple & Cinnamon) oli selvästi suosituin sillä sitä ei ollut jäljellä enää kuin pari kappaletta. Onneksi ehdin ja sain kaksi kappaletta tuota ihanan jouluisen tuoksusta saippuaa!

 

Tää on myös oiva lahjaidea!  Pari erilaista joulusaippuaa ja vaikka kylpytakki :)

 

Kiitos Hong Kong- tavaratalo jouluni pelastamisesta! Nyt tuoksuu vessassakin ihanasti jouluiselta! Jouluihminen kiittää! 

 

Kivaa jouluntuntuista ja tuoksuista viikkoa! 

 

 

Ladataan...

 

Ihanin aika vuodesta on täällä taas! (heti kesän jälkeen) JOULU! <3 

 

 

Olen aina ollut täysin jouluihminen. Tässä jouluvalmisteluissani aloin jo miettimään seuraavaa joulua ja ostetaanko uusia koristeita..tai siis ostetaan mutta minkähän laisia.  Me ollaan molemmat mieheni kanssa jouluihmisiä, mikä on mahtavaa! En voisi kuvitella joulua sellaisen ihmisen kanssa joka ei ollenkaan tykkäisi jouluhössötyksestä ja koristeista ja kaikesta jouluisasta tunnelmasta. Olen kerran seurustellut sellaisen ihmisen kanssa jota  ei voinut vähempää kiinnostaa joulu...Meidän huushollissa oli silloin tasan yksi joulukalenteri ja yksi jouluverho kappa..that's fucking it! ..TYLSÄÄ..Kerran yritin sujauttaa sisustukseen yhden joulukoristeen..mies  huomasi sen ja suuttui siitä.

Se oli ihan kamalaa kun ei voinut ostaa mitään ihania joulukoristeita eikä mitään..Koita siinä sitten päästä joulutunnelmaan. ONNEKSI nyt on toisin! :) 

Niin ja isäni on myös yks oikea Grinch..jouluhengen pilaaja. Ei ole koskaan perustanut joulusta. Hän sanoo, että se on kaupallista kulutusjuhlaa. Lapsena meillä oli kotona joulukuusi...mutta ei aina. 

Tämä nykyinen avopuolisoni tykkää joulusta yhtäpaljon kuin minä! Itseasiassa meillä tais tänä vuona "vähän" lähteä lapasesta ... :D joulukoristeita kun jäi laatikollinen laittamatta , kun eivät olisi mahtuneet enää tänne ..tai siis me ei oltais enää mahduttu tänne..

Piti kumminkin ostaa joku uusi joulukoriste..ostettiin 5 uutta...hups!  

 

MUTTA ....NYTHÄN ON JOULU JA NYTHÄN ON JOULU  JA NYTHÄN ON JOULU TAAS!

 

Siis yks mitä oon metsästäny jo hyvissä ajoin ennen joulukuuta on ne himputin joulusaippuat! Ne ihanat Gunryn joulusaippuat!

Oon käyny melkeen joka päivä Cittarissa ja Prismassa, mutta turhaan..Juu, tiiän että niitä voi tilata esim. Kärkkäiseltä..mut c'moon.. Viime joulunakin oli Prismassa niitä.. tai ainakin sitä edeltävänä.. Ja siis mää toivon, että tää ei oo mitään asuinpaikka syrjintää.... TYYLIIN: "Kun et asu stadissa jää sulta Gunryt saamatta!"  :D ..Kyllä niitä Porissakin sillon pari vuotta sitten oli.. hmmph...No metsästys jatkukoon! 

Niin ja joulukuusi tietenkin hankitaan perinteisesti Liisantorilta. Siinä viikkoa ennen jouluaattoa hommataan yleensä joulukuusi, että kestää Tapaninpäivään.

Tässä kuvia meidän jouluisasta tunnelmasta: 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mörkö ja hänen uusi BFF :)

 

Takan reunustan kaverukset

 

 

 

 

Joulukorteille paikka pussukassa :)

 

 

 

 

Toivottavasti kuvilla pääsee joulutunnelmaan! :)

 

Ihanaa joulunaikaa ! 

 

 

Ladataan...

 

Töttöröö! Vihdoin ja viimein oon löytäny aikaa tälle blogilleni. Anteeks kaikille jotka lukee blogiani. Ollut vähän kaikenlaista. Kaikista eniten kumminkin muuttorumbaa.

 

Päätettiin siis mun avomieheni kanssa muuttaa ihan omaan omakotitaloon ja vähän isompaan taloon. Koska oma niin  ei tarvii maksaa enää vuokraa, jesh.

Se entinen oli tosiaan rintamamiestalo jossa asuttiin vuokralla. 

Tässä siis me.. entisen talomme rappusilla. (Onko muuten eka yhteiskuva meistä täällä :o oho ) 

Rintamamiestalot on musta kyllä tosi söpöjä, mutta ei kauheen käytännöllisiä. Siks teimme listan "Meidän unelmien talossa on:" ja ekana ehtona tais olla että on yhdessä kerroksessa ja niinhän tää nyt onki. JES! Kuinka ihanaa ja luksusta on kun voi tepastella suihkuun ja sielä olevaan kodinhoito huoneeseen ..eikä tarvii lähteä rappusia alas kylmään ja kolkoon kellaribetoni tilaan..Niin luksusta. Oon pessy nyt pyykkiä tääl uudessa kämpässä joka päivä ja 2 kertaa vähintään..kokoaika tuola pyörii pesukone ja kuivuri.. :D ah. Mä en siinä vanhassa talossa uskaltanu enää ees mennä sinne alakertaan..mulla on niiin vilkas mielikuvitus että ...no joo..siis pelkäsin ...sielä oli vielä sellanen ovi sielä kellarissa mitä ei saanut auki. :d :D hyyi ..no mieheni sen sit avas ku usutin sen avaamaa ,,ite seisoin paniikissa nurkan takana ..sielä oli hiiliä..nice..pelkkä hiilikasa ja lapio sen päällä..

 

oho eksyin taas asiasta.. ELI: 

Toiseksi unelmien talossamme tulisi olla kunnon puskat suojaamaan näkyvyyttä eli: aita . En oikeesti tiiä mitään niin ärsyttävää ku se, että sulla on se oma piha, mutta et voi olla siinä niinko gotonas..ain joku kyyläämässä aidan toiselta puolelta.. Tässä talossamme sellaisetkin on. PAITSI pariin kohtaan pitää keväällä laittaa parit tuijat..suojaksi.

Sitten meillä oli toiveissa takka  <3 No siis mä olen aina halunnut , että siinä omassa talossa on se takka. Sellanen söpö valkonen pieni ..ja se me saatiin! :) iih. 

Sauna. Tottakai. oli kans yks toiveista ja se tietty löytyy ja vielä puulämmitteinen

Kaappitilaa. --> oma ihana walk in closet -> check :D :) 

Ulkotavaroiden säilytystila. Juu, eli kun asuttiin tuolla rintamamiestalossa niin tuli ostettua tietty puutarhakalusteita ja keinu ja mies teki vielä kesän huveihin itsetehdyn jalustan tikkataululle.  Meidän uudessa kämpässä on söpö ulkovaja :) sinnehän ne sitten mahtuu

Autotalli. No siis tää on nyt vielä vähän vaiheessa. Siis tavallinen autotalli talosta löytyy , mutta on niin pieni ettei meidän harraste jenkkiauto sinne mahdu. Sillä on nyt oma pikku tallinsa ulkona pressukatoksen alla.. onneks muuten on ihan siedettävän näköne toi katos..mitään vihreetä pressukatost en ois ees huolinu. Eli jossain vaiheessa ensvuonna..kesällä..tai seuraavana me rakennetaan pihaan uusi autotalli..pitää vaan eka lanata pari puuta pois alta..mutta ei se haittaa kun tässä meidän isossa pihassa on niin paljon muita puita.

 

Tässä meidän talossa on noi kaikki :) ..(paitsi se talli)  

Tsintsin meille <3 (ps. alempana enemmän kuvia uudesta talostamme)

Ollaan niin iloisia ja onnellisia kun löydettiin tämä ihanuus. Meille kummallekin tuli heti sellainen tunne, että noniiin! Tää se on...ja niihän se sit oliki! Itseasiassa avomies alkoi heti suunnittelemaan mistä huoneesta tulisi lastenhuone :o .. iiih! Siis tää tuli ihan yllärinä. Ei olla suunniteltu vielä lapsia. Pian kyllä pitäis.. aikuistenoikeesti puhua siitäkin vähän paremmin, kun mulla tuo ikäkin alkaa jo olemaan sen vertaa, että pian on liian myöhästä miettiä enää.. Nooh siitä saankin uuden postauksen aiheen :D

En sit muuten ennen oo muuttanu omakotitalosta.. et voin sanoa, että sitä roudaamista oli iihan pikkasen..ja kyl sitä sit vaa huomas , et mitä kaikkee shittii sitä oli oikee vuosien aikana nurkissaa ja komeroissaa jemmaillu.. meinaan meiltä lähti sellaset ..6 jätesäkillistä romua veke PLUS sellasia kodinkoneita,tuoleja, sohva ja vaatteita mitä ei enää tarvinnu..Mä tein työnjaon. Mä tein lopppusiivouksen (hygienikko kun olen ja lievästi bakteerikammoinen..siis mä haluan ain siivota meillä..sit tiedän et ainakin on tullut puhdasta eikä oo hutastu ) ja avomies roudaa tavaroita vintiltä ja autotallista peräkärryyn.. Luoja että mä olin kuollut..koko toi loppusiivo niin 2 päivässä. Mut onneks me saatiin viikko aikaa muuttoon. 

Huomasin muuten, että heitin 5 laukkuu ja 7 parit kenkiä pois..silti mulla on nyt vieläkin sellaset 28 laukkua.. joo o

Mörkö papparainenkin oli muutosta ihan sekaisin. Matkusti auton takapenkillä omassa pedissään ja mami tuli hänen viereensä ja haettiin matkalla uuteen taloon vähän ruokaa hesestä ja Mörkö tuli mamman syliin ja vähän tärisi. Saavuttiin uuteen taloomme niin Mörkö ampas suoraan sängyn alle..rassu.. annettiin olla hänen rauhassa ja juteltiin omiamme ja sitten hän tuli sieltä häntä koipien välissä seiniä viistäen ..

 

Kaiken kaikkiaan aivan mahtava uusi talo! PLUSSANA vielä:  iso ruokahuone ja terassi!  Ruokahuoneeseen ostin tänään Vallilan nettikaupasta Jazz kappaverhon <3 tulee aivan ihastuttava.

JA meillä on tosiaan katettu terassi..ääh en kestä! Se on just sellanen ku ollaan vaan unelmoitu salaa. Avomies tossa tokas , että jos ei ois ollut niin hän olis rakentanut tähän sellasen , mutta eipähän tarvinnu <3  

Mutta älkää käsittäkö väärin..me ei olla vielä saatu lähellekkään sisustettua tätä taloa valmiiks ..mutta kyllä me ennen joulua!..ehkä :D halusin silti tehdä jo nyt tämän postauksen koska olen niin intoa täynnä tästä !

Tää on meidän loppuelämämme talo. Avomies halus että ostetaan vähän isompi kun jos meitä tosiaan vielä on  joskus se  3  :)

 

hei hei vanha kämppä!

 

Matkalla uuteen taloomme, niiin jännää! 

Loppusiivous vanhassa talossa tehty ja uuteen just majoituttu...väsynyt mutta onnellinen <3

Talon takapihaa :) oma kasvimaakin! Sielä kasvaa salaattia, herneitä, mansikoita , maa-artisokkaa ja sitten on mun lempparikin eli karviaispensas! ihanaa :)

Siinä on se meidän ihana pikku ulkovajamme :)

nääin komiasti tuli uusi sohva suoraan ikkunasta sisään ! :D

takka ! <3 rakastan

THE pahvilaatikkovuori

Olkkari. Halusin tuollaisen söpön maalaisromanttisen sohvapöydän. Tuon valkoisen sivupöydän on tehnyt avomieheni joskus nuorena :) onneksi on tajunnut maalata sen just valkoiseksi :D :)

Olohuoneesta ja näkymä siis sohvalta :) 

ruokahuone ja ihana uus taulu <3

Ruokahuoneen uusi musta vitriini. Kirppikseltä ja 30e ..menkää ihmiset kirppiksille!

Söpö pieni vaatekomeroni / walk in closet

Tässä näkyy meidän uutta sohvaa  ja tietty pinkit sohvatyynyt <3 ja Mörkö jota ei kiinnosta

 

Meidän sauna <3

Tää on huone ennen suihkutilaa. Koitin saada sellasta spa tunnelmaa

Tässä on mun meikkipöytä /buduaarihuone :D Mörkö tykkää tosiaan yleensä hypätä mamin meikkipöydälle. Tää huone on vielä vaiheessa..toisella puolella huonetta on tietokonepöytä ja tossa vieressä on sohva. Näköjään pahvilaatikkokin on tossa vielä..Eli tän meikkipöydän ylle haluan teetättää vielä 3 Vogue kansikuvaa kehyksiin ja tuohon seinälle. Se siis seuraava projekti.

 

Mein keittiössä on söpö nurkkaus <3

Joo me siis metsästettiin tollasta pyöreetä ja pientä ruokapöytää vaikka ja mistä..sitten mentiin viimeisenä Askoon..saatiin tää näytekappale mukaan kun se oli viimeinen (kuulema) valkoinen tästä mallista..ei haittaa ! meillä on nyt just passeli ruokapöytä keittiössä :) ja nää tuolit me ollaan molemmat ite pikkukätösin maalattu uusiks. Nää oli mein vanhassa talossa siinä kuistilla..jossa tuskin koskaan oikeesti ees hengattiin. Nyt nää pääsee onneks esiin.

Ja kattokaa mikä söpöys! Vanhanajan keittokomero! en kestä! <3 ja mikä väri! Pinkki :)

Nää tapetit on aivan ihanat! Mehän siis ei olla onneks jouduttu tekemään mitään remppaa täällä. Ainoo on, että yhden huoneen tapetit pitäs vaan muuttaa. Näil on ollu silmää näil entisil asukkail. 

Sielä pressun alla se mein auto sit on. Joo siis ei toi oo oikeesti paha toi pressutalli..siis pahan näköne. Iha jees. Ei se talvella haittaa.

 

 

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin.. 

P.s. I know..pitäis hommaa se järjestelmäkamera..

 

Kivaa loppuviikkoa ja Halloweenia! 

-JollyHolly

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

 

Tarpeeksi kun joutuu pettymään ja melkein jo luovuttamaan toivosta niin jokin saa aina yrittämään kuitenkin uudelleen.. Se on se pieni sisukas minä joka koputtaa sua päähän ja kuiskii korvaan, että nyt et saa luovuttaa. mikset juuri sinä voisi onnistua? Älä lannistu.. vielä kerran laita kaikki peliin.

Kyllä, tämä nainen teki uraoivalluksen. Hieman myöhässä mitä täällä muut, mutta teinpä kumminkin. Ihan itse. Istuin tietokoneen ääreen ja pohdin ja pohdin. Tähän tarvittiin sitä kuuluisaa "omaa aikaa". Ei avopuolisoa lähettyvillä jonka kanssa pitäisi lähteä sinne kalaan tai tennistä pelaamaan taaai...Vaan ihan omassa rauhassaan. Yksin kotona. Aina kun olin yksin pohdin ja pohdin mitä haluan nyt oikeasti tehdä sekä tulevaisuudessa tehdä töikseni. Silloin se tapahtui. Yksin tietokoneen näyttöä katsellessani. Visiot lentelivät. Viimein jostain kummasta keksin mikä voisi olla tulevaisuuden ammattini ja vielä omalta alalta ja vielä sellainen johon lähtee aamuisin intoa täynnä. Nyt oli suunnitelma. Hakisin oppisopimuskoulukseen. Minulla kun on paljon työkokemusta ja alan koulutusta taustalla, mutta silti täällä pikkuisessa Porissa ei ole onnistanut saada omanalan töitä.Mutta jospa nyt..

Se ei tulisi olemaan helppoa. Pienellä kaupungilla, jolla menee talousasioissa huonosti. Pääsin kyllä haastatteluihin asti. Jokaisessa paikassa tuli sama vastaus..resurssipula. Painoin pääni alas ja kerta toisensa jälkeen lähdin potentiaalisesta oppisopimuspaikan haastatteluista pois..pettyneenä. Melkein toivoni menettäneenä. Melkein..

Sitten se ihme tapahtui. Sain oppisopimus paikan! Olin ollut aivan paniikissa, kun olin soittanut tuohon firmaan ja udellut josko heille olisi päässyt oppisopimuksella. Olin haastattelussa ja jännitti niiiin pirusti! Meinasin kotona oksentaa kun jännitti niin paljon. En muista, että koska viimeksi olisi jännittänyt niin vietävästi. No se on kun jotain oikein paljon haluaa niin silloin jännittää.

Haastattelu meni hyvin. Soitin kouluttajalleni ja hän sanoi ,että soittaa vielä oppisopimuspaikkaan ja soittaa sitten minulle , että miten kävi.. KÄÄK..Soitto tuli ja tosiaan pääsin hakemaani oppisopimuspaikkaan! Kun kouluttaja puhelimessa kysyi sähköpostiosoitettani annoin vahingossa väärän.??!!  He kysyivät vielä uudelleen puhelinnumeroani ja annoin senkin väärin.. !?? Nolotti koko ajan pyytää anteeksi, että annoin senkin väärin, mutta olin niin paniikissa,kun sain tietää päässeeni oppisopimuksella työpaikaan johon olen halunnut jo piiitkän aikaa päästä! 

Sitten piti vielä odottaa kuukausi ennenkuin sain tietää pääsinkö itse koulutukseen. Pääsinhän minä!! Mä tein sen! 

Mä lähden opiskelemaan Markkinointiviestintää! :) Kyllä oli ihan ihme olo kun he sieltä koulusta soittivat, että olivat myös jutelleet nyt  mun tulevan oppisopimuspaikan pomon kanssa ja he haluavat mut sinne! Liikutuin melkein kyyneliin..tai liikutuinkin.

Kun sain tuon kuulla olin vielä edellisessä työpaikassa sijaisena ja puhelun loputtua olin yhtä hymyä. Asiakkaat hieman katsoivat pitkään kun hymyilin itsekseni lasten leluja paikoilleen siivoillessani. Menin vessaan ja soitin miehelleni ja huusin "wohoo mä pääsin sinne!" :D 

Kyllä kannattaa uskoa unelmiinsa ja tosiaan tavoitella myös niitä! Jos ei koskaan niitä uskaltaisi tavoitella ei koskaan ehkä niitä ainakaan saisi toteutettua!

Myös se, että ei jämähdä paikoilleen siihen työhön missä on. Varsinkaan siis jos se ei ole mitenkään mielekästä eikä tykkää siitä. Uskaltaa tavoitella unelmiaan ja ihan jotain uutta.

 

Olen vieläkin ihan äimänkäkenä täällä. Pelkäsin niiiin paljon, että sieltä olisi tullut kielteinen vastaus tai silloin kun olin haastattelussa ja kysyivät , että olinko hakenut muihin paikkoihin , niin sanoin, että olin ja resurssipula oli melkein jokaisessa esteenä.

 

Mietin myös, että on se hitto kumma jos ei sellaista ihmistä oteta työhön/opiskelemaan joka oikeasti haluaa juuri siihen paikkaan ja opiskelemaan juuri sitä alaa, koska tuntee sen niin omaksijutukseen ja varsinkin jos vielä on työkokemusta ja opiskeluja takana alaan liittyen. Siinähän menettää yritys varsin potentiaalisen ja innokkaan ja alaa rakastavan työntekijän eli myös mahdollisen pitkäaikaisen työntekijän. Joka varmasti olisi heille vaan valttikortti. Mikä hiton resurssipula.. 

Onneksi tuonne minne pääsin niin heille se ei ollut este..se resurssipula. Mutta jos aikuinen ihminen haluaa lähteä opiskelemaan, niin ei hän varmasti enää lähde opiskelemaan ilman oppisopimusta. Taloudellisesti ei todellakaan kannattava. Tuntuu, että monet työnanatajat nimenomaan haluavat juurikin niitä opiskelijoita, jotka sitten menevät heille työssäoppimaan ja eivät saa siitä mitään palkkaa tai heille ei tarvitse siis maksaa palkkaa, vaan he tekevät siis samaa työtä kuin työssäkäyvät, mutta ilman palkkaa..Juu ei kiitos enää aikuisiällä tuollainen vetelisi.

Hakiessani oppisopimuspaikkaa välillä tuntui siltä, että oppisopimuskoulutuksen kun mainitsin niin silloin meni mielenkiinto monelta. Olisivat kyllä ottaneet kuulema ihan vain opiskelemaan ja olisin saanut olla työssäoppimassa...Niin siis ilmaiseksi, meinasin monta kertaa todeta..ja ikäni on edelleen se 32-vuotta...että lähtisitkö itte? Jos noin ihan omallekohalle ajattellaan. Ei varmasti olisi lähtenyt.

 

Mutta niiin ! Nyt siis elellään niiiin jännittäviä aikoja! Sattuipa myös niinkin, että mää ja mun avomieheni ja Mörkö-kisu (tietty) löydettiin uusi talo. Ihan oma omakotitalo. Ei enää vuokranmaksuja!! Tää talo on myös isompikin kuin se edellinen rintamamiestalo. Tää on myös yhdessä kerroksessa josta myös tykkään. 

 No talostamme teen vielä uuden postauksen tässä kun muutorumba hellittää ! huh huh

 

Kivaa päivää kaikille! :) 

 

p.s. muista kuunnella itseäsi ja ota omaa aikaa ja muista unelmoida! :)

-JollyHolly

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

 

Tuli vain tälläinenkin mieleen tuossa, kun istuskelin keinussa ja mietin ystäväpiiriäni ja lukemiani uutisia lehdistä. Naimisiin meno ei ole itselläni mikään ajankohtainen aihe, mutta sen verran laittaa ihmetyttämään, että päästin sitten tehdä postauksen.

Ei ehkä kauhean kesäisen (vielä on kesää jäljellä) kevyttä luettavaa, mutta menkööt.
Kuulostaa varmasti tyhmälle kysymykselle. Tiedän myös ettei automaattisesti kaikki naimisiin menevät eroa..mutta...

Olen kuullut niin monelta, että ovat eronneet oltuaan 2 vuotta naimisissa. Jotkut sen 10 vuotta. Sitten erotaan.

Itse ihmettelen näitä jotka eroavat sen 2-vuoden jälkeen naimisiin menosta.

Mikä siinä naimisiin menemisessä tai naimisissa olemisesta poikkeaa sitten niin paljon verrattuna avoliittoon?

Mietititään, että olette olleet onnelisesti parisuhteessa vaikka avopuolisoina sen 4 vuotta. Päätätte mennä naimisiin, koska rakastatte toisianne ja haluatte sen kaikille ilmoittaa. Olette nyt naimisissa. Menee vuosi. Menee toinen. Sitten tulee ero. Miksi? Miksi yhtäkkiä ennen niin onnellinen parisuhde päättyi.? Onko tällä erolla kuitenkaan mitään tekemistä avioliiton kanssa?

Se, että olette saaneet lapsen avioliiton aikana voi olla yksi syy. Sehän on todella stressaavaa aikaa, kun lapsi on pieni. Voi olla, että ne kuvitelmat ihanasta vauva-arjesta onkin aivan jotain muuta. Tulee täysin yllätyksenä miten raskasta arki on . Alkaa ärysttämään jo se aviopuolisokin siinä. Ei varmasti kaikilla, mutta joillakin on varmasti ollut näin.

Entäs sitten, ne pariskunnat joilla ei ole lapsia, mutta silti päättävät erota sen 2-vuoden naimisissa olon jälkeen...

Tämä postaus tosiaan tuli siitä mieleen, kun on alkanut oikein todella huolestuttamaan, kun niin moni eroaa avioliiton satamaan astelun jälkeen.

Eikai tähän mitään sitä yhtä ja oikeaa syytä tietenkään voi löytyä, mutta ihmetyttää vaan.

Enkö nyt tarkoita sitä, että sen puolison kanssa pitää olla väkisin ja ettei saa erota vaikka mikä olisi..koska on avioliitossa. Kyllä, ne sormukset siihen pöytään jää, jos puoliso on esim. alkanut käyttäytymään yhtäkkiä väkivaltaisesti..
Ainiin. Onhan niitä myös sellaisiakin jotka ihan tahtovat jatkaa avioliittoa vaikka toinen mäiskii ympäri naamaa. Yhdessä on oltava tai avioliitossa vaikka huonosti menee. Koska ei haluta särkeä sitä idylliä. Naimisiin meno, kun on ollut se haave aina. Sekä yhteiskunnan pakottamana..pitää olla naimisissa..pitää vaan antaa anteeksi.. Näitäkin ihmisiä varmasti löytyy. Ikävä juttu.

Niin ja sitten on niitä, jotka koittavat pelastaa suhteen menemällä naimisiin. Joka on mielestäni aivan väärä ratkaisu. Kamala "ratkaisu". Kaikkihan nyt tietää mitä siitä seuraa. Miten avioliitto voi pelastaa jo huonoksi menneen suhteen. Mielestäni se on jo avioliiton mollaamista. Ollaanhan avioliitossakin yhdessä samanlailla kuin avoliitossa..Myös lapsen tekeminen sen vuoksi, että se lapsi pelastaisi avioliiton on sitten jotain ihan käsittämätöntä skeidaa..

Asioista pitää myös osata puhua. Ei voi olettaa, että jos itse haluaa naimisiin niin tottakai se toinenkin osapuoli haluaa. Sitten alkaa vaan vouhkottamaan häistä ja toinen ei ole varma, mutta myöntyy paineen alla. Molempien on siis haluttava sitä. Molempien on haluttava mennä naimisiin.

Kuuntelin tuossa yks päivä radiota, kun oltiin matkalla Helsinkiin ja istuttiin autossa. Sielä itseasissa otettii sama asia esiin mitä tässäkin puin. Siinä mietittiin, että miksi tylsistyminen tapahtuu sen 7 avioliittovuoden jälkeen. Siis voihan sitä tylsistyä ihan parisuhteessa yleensäkin..ettei vaan avioliittovuoden jälkeen. No mutta siis miksi ? Mikä tylsistyttää? Miksi pitää tylsistyä? Miksei voi edelleenkin tehdä kaikkea hassua ja hauskaa yhdesä.
En itse oikein myöskään tajua sitä, kun monet sanovat että "no meistä tuli vähän kuin kämppiksiä".. ÖÖ ..siis joo no tavallaan ollaan "kämppiksiä" kun asutaan yhdessä. Sitten se tunteiden kuihtuminen. Jossain ollaan sitten menty metsään ja oikein urakalla. Miten ihmeessä tunteet voivat vain kuolla..Kerran niin palavasti rakastuneet sanovat toista kämppikseksi ja että ei tunne vetoa enää toiseen. Alkaako sitä pitämään toista itsestäänselvyytenä ja laiskistuu. Tai muuttuu niin että ennen niin ahkera ja iloinen ei enää olekaan ahkera ja iloinen.

En itse pelkää avioliittoa. Huolestuttaa vaan, kun niin moni on eronnut mentyään naimisiin. Itse koen, että naimisiin menon jälkeen tunteeni ei tule muuttumaan toista kohtaan. Itseasiassa varmasti se yhteenkuuluvuuden tunne vaan syvenee.

Itse haluaisin naimisiin tämän nykyisen avopuolisoni kanssa.. jossain vaiheessa. Olemme puhuneet asiasta. Kyllä, miehenikin haluaa mennä naimisiin. Jossain vaiheessa. Tämäkin on varmasti tärkeää. Ajoitus. Silloin myös molempien pitää olla varmoja asiasta. Vakaasti harkiten. Budjettikin täytyy olla kohdillaan. Rahaa, kun niihin tulee välttämättä palamaan. Toisaalta, mikäs meillä tässä on ollessa. Avopuolisoina. Ei ole mikään kiirus. Ihan hissukseen. Naimisiin mennessä tietenkin sukunimi muuttuu joko kokonaan tai sitten ei. Sormukset tulee sormeen. Siinä se. Mikään muu ei muutu. Paitsi jos aikoo tehdä sen lapsen. Tiedän myös niitä jotka eivät ole naimisissa, mutta ovat olleet sen 10- vuotta yhdessä. Eivätkä itseassiassa varmaankaan koskaan halua naimisiin. Ymmärrän myös heitä. Miksi pitää mennä naimisiin, kun on hyvä olla yhdessä muutenkin. Itse taas olen pienestä pitäen halunnut olla edes yhden päivän se prinsessa. Prinsessa joka varmasti haluaa naimisiin.

Myös se ihmetyttää ja ärsyttää ja yökötyttää suuresti, että on olemassa sellaisia ns.naisia jotka haluavat niitä varattuja ja naimisissa olevia. Nimenomaan vielä naimisissa olevia. Siis tarkoitan sellaisia "naisia" jotka pokailevat julkeasti varattuja tai naimisissa olevia. Noh, tää onkin sitten jo asia erikseen. Mutta voi olla, että jotkut avioitumisen jälkeen ovat eronneet juuri tuosta syystä, että mies on hairahtanut tuollaiseen saastaan jotka yrittävät iskeä naimisissa olevia. Sitten on kyllä hyväkin, että ero tuli vaikka ei olisi mennyt kuin vuosi naimisiin menosta..pettäjä on aina pettäjä.

NONIIN. Nyt lopetan ennenkuin kirjoitan jo seuraavaa blogiaihetta tähän samaan postaukseen :D 

Näkemiin!

-JollyHolly

 

 

 

 

 

-JollyHolly

Ladataan...

Raumalt. Kitukränn.

 

Tää o iha Raumalt hei! Ol niingon gotonas vaa! 

It's raining Pina Coladas!

Vähän viilennystä. Märkä pyyhe oi oi <3

 

Eipäs ole meikäläisestä paljoo täällä näkynyt..helteet vieny kaikki mehut. Ei ole ollut aikaakaan täällä kirjoitella, mutta nyt taas kuvien muodossa tein postauksen, kun ei jaksa kirjoitella mitään tyhjänpäiväistäkään..Kattellaan taas ! Hellurei ja hellät tunteet!

Kivaa kesän jatkoa kaikil! :)

-JollyHolly

Ladataan...

 

Tykkään bongata ja kuvata hassuja teiden/ tienviittojen nimiä. Kyllä! That's me. 

Kaikki alkoi varmasti pari vuotta sitten, kun ihmettelin Facebookissa niitä ihmisiä jotka olivat ryhmässä nimeltä : "Löydetyt Kauppalaput".  Suuresti ihmettelin myös kyseisen ryhmän tekijän elämää..Eipä tuollakaan kauheasti tapahdu, kun täytyy keräillä kauppalappuja kaupasta ja postata ne tuonne face-ryhmään. 

No pari vuotta meni ja tässä sitä ollaan. Bongailemassa erikoisia ja hauskoja tienviittojen nimiä. Löysin siis tuon kauppalappu-ryhmän jälkeen jotenkin toisenlaisen ryhmän facesta jonka nimi on: "Kyltinarvostajat". Siitä se sitten lähti :D Minusta se on myös hemputin hauskaa ja jännää huomata miten hassuja ja  outoja tienviittojen nimiä on tullut vastaan.

Bongattua on tullut parikin hauskaa tienviittaa.. tässä muutamia:

 

 

Kun alkaa oikeen miettimään, niin on joillakin kyllä ollut aika hauskaa kun noita nimiä ovat keksineet! :D  "Onpa mulla kuuma..hei pojat! Tän tien nimi vois olla "Kuuma" , kun mulla on iha hitsin kuuma".

Tosta toisiks viimeisestä kuvasta en ehkä välttämättä halua tietää miten sen nimi sai alkunsa .. missä yhteydessä :D " Kattokaas tätä näkyä täällä ..tän kallion nimi vois olla..."  No joo ei ..tai sittenki joo :D

Kuinkahan monella muulla mahtaa olla tälläisiä "omituisia" tai omituisia harrastuksia? 

Kivaa viikon jatkoa! 

-JollyHolly

 

 

 

 

 

Ladataan...

Korvaan meni itikka

keskityin maistamaan hattaraa välillä :D

Joo nyt ei oo nenäpäivä! Eikä huomennakaan!

Landella landena :D

kyllä, poltan vesipiippua. Ei ehkä edustavin poseeraus :D

 

Mikäs pikkulintu se sielä on. Tui tui

Joo o :D

Sade ehti tulla pilaamaan kuvaukset :D

Joo. Tää on kylläkin paparazi kuva.. kiitos vaa kauheesti kuvan ottaneelle.. :D

Ihan normaali hymy ois ehkä riittäny.. :D

Myös vois harjoitella tuota keskellä kuvaa olemista

Purskahdusrepeäminen on lähellä. Tän jälkeen olikin sitten ihan pepsodent- hymy.

 

Selfie

 

Isoa hattua on vaikea hallita kun tuulee.. :D

jepjep 

Olin ärrimurri ja känkkäränkkä ja ihana mieheni napsas kuvan..

Aurinko häikii silmiin ja hiukset ko harakanpesä ja kotkalle tarjoomas viinii.. jep jep :D

Yksijalkainen Bangkokissa. Ei näin.

 

Noin. Siinäpäs sitä kuvamateriaalia oli. Postasin nyt kuitenkin vaikka mietin, että en hitossakaan tällästä materiaalia postaa..mutta kun kaikki ei ole niin kiiltokuvamaista ..jokainen joskus epäonnistuu niissä kuvissaan....( todelaki :D ), mutta julkisuuteen laitamme tietenkin sen edustavan kuvan ..joka ei ehkä edes kovasti näytä itseltä..tai on muokattu niin, ettei siitä melkein tunnista itseään..Yleensä en muokkaa kauheasti omaa kuvaani..No, näitäkään ei ole muokattu ja sen (ehkä)  huomaa.

Olkaamme omia hölmöjä ja einiintäydellisiä itsejämme :)

Positiivista päivää kaikille!

-JollyHolly

Ladataan...

Saamarin kesäflunssa yllätti ja niin yllätti mieskin <3

 

 

Elvis "The Wonder Of You" -konsertti oli aiivan mahtava! Priscillan tapaaminen oli aivan mahtavaa myös :)

Käytiin cruisailemassa yks ilta. 50-luvun tyyliin.

 

 

Kesä ja janojuotava!

 

 

Löysin tosiaan viimein "SEN" mekon ELVIS -konserttiin. Asupaniikki loppui siis.

 

Kesällä tekee mieli kevyttä, mutta silti hyvää ruokaa. Tässä yksi vaihtoehto! :) 

 

 

Mörkö-kissallamme on paha vesilasineuroosi.. Kieltämisestä huolimatta hän hakeutuu aina vesilasin lähettyvyyteen..

Noh josksu sitä tekee mieli kana-vuohenjuusto hampurilaista, noom! 

 

Lähdettiin pelamaan miehen kanssa tennistä :) Kiva laji! Vaikka pallosta tulikin melkeen päähän ja mailani on vuodelta Björn Borg..

Hämärä kuva. Yö kuvaa Porista. 

 

Tälläistä tällä kertaa 

-JollyHolly

 

Ladataan...

Ystävän ystävälle tapahtunutta:

Hän oli eronnut pitkästä suhteestaan.

Ystäväni kertoi miten kerran jutteli tämän ystävänsä kanssa ja hän sanoi , että mitä sitten kun jos eroamme mieheni kanssa ja nään hänet kävelemässä tuolla kadulla uuden muijan kanssa ja vielä suutelevan toista.. Se on kamalaa! Hän on tähän asti suudellut minua ja vain minua ..Hän sanoi. Sitä hän ei kestäisi ja ajatus siitä , että hän harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa kuvottaa häntä.

Tulin vain miettineeksi, että miksi se on sitten niin kamalaa? Miksi on kamalaa nähdä entinen avomies kävelemässä uuden naisen kanssa. Aivan normaaliahan se on! Vai odottiko kenties tämä ystäväni ystäväni , ettei tämä hänen exänsä koskaan törmäisi keneenkään enää hänen jälkeensä..eikä suutelisi enää koskaan ketään muuta naista (??)

Luulisi, että jos tämä ystäväni ystäväni on ollut se ketä on laittanut eron aluille ja halunnut erota..niin luulisi, että silloin häntä ei voisi vähempää kiinnostaa kenen kanssa se exä sielä kylillä hilluu. Jos tilanne olisi toisinpäin, että hän olisi tullut jätetyksi niin ymmärtäisin paremmi. Nyt oli tilanne se tosiaan, että ystävän ystävä oli laittanut eron aluille ja halusi erota.

Eli onko hänellä sittenkin vielä jotain syviäkin tunteita edelleen hänen exäänsä. Ystävälleni hän kuulema kumminkin oli tehnyt hyvinkin selväksi ,että haluaa erota miehestään. Tämä kun ei tee liiemmin kotitöitä eikä heillä ole oikeastaan mitään samaa. He ovat olleet "kämppiksinä" jo pitkään. Ei intohimoista suhdetta. Sitten taas toisessa lauseessa hän ihaillen kertoo kuinka hän osasi olla hyvä lasten kanssa. Leikki aina pienten lasten kanssa. Heillä ei siis ole yhteisiä lapsia. Ei lapsia ollenkaan kummallakaan. Mutta muiden lasten kanssa tulee toimeen.

Eikö se merkitse ja ratkaise enemmän, että mitä TUNTEE toista kohtaan kuin se, että kuinka hyvin osaa olla lasten kanssa? Jos se rakkauden tunne on päässyt katoamaan eikä takaisin ole tullut niin miksi on hankalaa päästää irti?

Miksi hän edes antaa itsensä ajatella moista..jos kumminkin heillä ei ole mitään yhteistä..väliäkö sillä sitten enää on että kuinka hyvin tosiaan lasten kanssa toimeen tulee, kun kumminkin ero on väistämätön.

Miksi siitä toisesta ei voi vain päästää irti? Miksi pitää kiusata itseään tuolla tavalla?

Ystäväni ei voinut tässä tilanteessa muuta kuin kuunnella ja ehkä myös muistuttaa häntä miksi hän halusi erota nykyisestä exästään.

 

Mutta en voi silti olla miettimättä, että miksi me kiusaamme itseämme näin? Miksei myöskään voi olla vilpittömästi onnellinen exän puolesta jos hän vaikka sattumoisin on ensin löytänyt sen uuden kumppanin? Miksi pitää alkaa kantamaan kaunaa? Miksi sille uudelle exän kumppanille pitää olla aivan mahdoton ja jopa ilkeäbitch vaikkei häntä edes tunne? ..

Tuo viimeinen kysymys sattui omalle kohdalleni, kun tapasin tämän avomieheni. Hän oli juuri eronnut pitkästä suhteesta. Tai no, mies oli tehnyt eroa jo pitemmän aikaa. Hänen exänsä ei sulattanut sitten sitä, että mieheni löysi uuden kumppanin ja aloimme seurustella. Vaikka he olivat siis eronneet ennenkuin tapasimme.

Mieheni luona oli edelleen iso osa tämän exän tavaroista. Hän oli koittanut saada exäänsä monesti hakemaan tavaransa pois nurkistaan, mutta tämä ei ollut tehnyt mitään. Minua kuvotti mennä mieheni luo , kun siellä henkareissa roikkui hänen exänsä vaatteet ja korut lipaston päällä. Mieheni soitti monesti exälleen ja exä keksi aina tekosyyn, että on jossai muualla silloin kun hänen olisi pitänyt tulla hakemaan tavaransa pois. Loppuen lopuksi sanoin miehelleni, että "Tiedätkö mitä.. Tää juttu menee nyt näin: Sinä soitat sille sun exälles ja sanot hänelle tarkan päivämäärän jolloin hän tulee hakemaan tavaransa täältä pois ja jos hän ei silloin ilmesty, niin nää hänen romunsa lähtee jätesäkkeihin ja ne viedään roskiin. Koska hän ei ilmeisesti välitä tavaroistaa piip vertaa, kun ei ole tullut niitä lukuisista pyynnöistä huolimatta hakemaan".

En voi ymmärtää miten joku voi käyttäytyä noin?? Siis tämä exä. Ihan tahallaan teki hankalaksi minun ja mieheni seurustelun. Hän koitti saada meidät eroamaan. Hän ajatteli, että jos hän nyt ei hae niitä tavaroitaan eikä anna avainta takaisin , niin hän saa suututettua minut ja minä lähden. Eipä onnistunut tehtävässään! En lähtenyt minnekkään vaan taistelin. Niin ja mitä hän siinä olisi voittanut? Ei ainakaan tuota samaa miestä! Olin kyllä monesti hermoromahduksen partaalla, mutta rakastin (ja rakastan edelleen) nykyistä avomiestäni niin paljon, että en luovuttanut.

Myöskään avaimia tämä exä ei antanut miehelleni takaisin. Etten minä saisi niitä. Mieheni soitti avaimesta exälleen ja exä taas vaihteeksi "lupasi" pudottaa ne postiluukkuun. Mitään avaimia ei kuulunut. Lopuksi mieheni laittoi exälleen viestin missä sanoi, että se on rikos jos ei anna avaimia takaisin ja se on sitten poliisiasia. Seuraavana päivänä postiluukusta löytyi avain. Voi voi..

Niin, tuo päivämäärä jolloin mieheni exä piti tulla siivoamaan romunsa mieheni nurkista pois ..tuli ja meni. Musta iso jätesäkki alkoi täyttyä mieheni exän vaatteista ja tavaroista..joita olikin kaikki mahdolliset komerot ja kaapit täynnä. Yksi iso varasto täynnä romua..sinne exä oli jemmannut rikki menneet lamput yms romua..osan heitin suoraan ulkona olevaan roska-astiaan ja loput jätesäkkeihin.

Exä kumminkin vielä soitti miehelleni. Kun hän kuuli, että olimme pakkaamassa hänen tavaroitaan, niin tähän hän tokaisi, että astiat pitää pakata hyvin sanomalehteen! Neuvoi miten ja millä lailla! Uskomatonta! En voinut kuin nauraa kovaan ääneen. Huusin että , tule piip itse pakkaamaan tavaras! Eikä tarvitse puhelimesta huudella! .. huh huh. Minusta ehkä lievästi sanottuna olin oikeutettu jo tuossa vaiheessa kilahtamaan tälle hänen exälleen. Olihan tuota pakataan-ei pakata-pakataa- rumbaa kestänyt jo melkein puoli vuotta.

Hän oli myös sanonut miehelleni, että voisiko se sinun uusi tyttöystäväs mennä pois siksi aikaa kun hän tulee pakkaamaan. Siis, että mitä.. Hän siis koitti häätää minut pois mieheni luota siksi aikaa kun hän tulee käymään. Kuulema miehen täytyisi kyllä olla paikalla. Minkä takia? Siksi koska yrittää vielä lämmitellä miestäni? Siksi koska ei halua kohdata minua? Voi voi, olisi hänen kannattanut pikkasen aikaisemmin miettiä, että miten käyttäytyy..koska sitten se on aika vaikeaa kohdata suututettu uusi tyttöystävä. AIIVAN.

Tiedättekö mitä, tämä exä tosiaan sitten yks kerta tuli hakemaan tavaroitaan. Siis ne mitä me olimme jo pakanneet..tai heittääneet jätesäkkeihin. Ensin hän tuli yksin, mutta sitten soitti äidillensä.

Olin kihissyt kiukasta jo runsaat puoli vuotta..kyllä, puoli vuotta. Sitten hän tulee hakemaan tavaroitaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lässytti miehelleni eteisessä jotain ja hihitteli. Uskomatonta! Vieläkin puistattaa kun ajattelenkin tätä asiaa.

Hän ei oikeasti tainnut tietää mihin astui, kun tuli ovesta sisään. Sisällä häntä odotti sitten minä. Minä joka olin todellakin kihissyt ja padonnut ja padonnut kiukkuani häntä kohtan sen puoli vuotta. Nyt me sitten kohtasimme. 

Halusin nyt ottaa asian esille. Kun hän siinä katseli miten mieheni pakkasi hänen astioitaan laatikkoon menin hänen viereensä ja sanoin rauhallisesti, että: " Tiedätkö, mulla ei olisi ollut alunperin  mitään sua vastaan. Mikäli olisit käyttäytynyt kuten aikuiset ja tullut hakemaan tavaras ku sua pyydettiin monta kertaa."  Tottakai mä olen vihainen sulle. Ja se miten sä tän eroasian oot omalta osaltas hoitanut. Koittanut erottaa meiät. Pitäiskö mun olla iloinen nyt ku nähdään! Tiedätkö mitä, sä et onnistunu erottamaan mua ja sun exää ja nyt voitki sitten lähteä sinne huitsin nevadaan täältä! " . 

Kyllä. Alku meni oikeasti mielestäni todella rauhassa ja asiallisesti. Tietenkin loppua kohden mun verenpaine oli jo niin helkkarin korkeella, että sitten tuli jo ne patoutuneet tunteet ulos suusta. Annoin niiden vaan tulla. Ei tarvinnut pahemmin kyllä estellä.

Totuushan on se, että niin mieheni niin kuin hänen exänsäkin olisivat pitäneet hoitaa tämä heidän eronsa toisella tapaa..ei niin, että se uusi kumppani on siinä keskellä kaikkea. Mieheni olisi pitänyt saada heivattua  exänsä tavarat jo aikoja sitten pois nurkista. Mutta ei hän ollut siihen kunnolla kyennyt. Vasta kun mä tulin ja sanoin jämptisti , että nyt tehdään näin ja näin niin sitten alko homma toimia. Nopeesti alkoikin. Kiitosta tästä sain myös mieheni äidiltä.

En myöskään ymmärrä kyllä tuota miestäkään. Kuka haluaa asua exänsä tavaroiden kanssa? Häntä ei se kuulema niin haitannut..ne on vaan tavaroita..aargh..MIEHET! Siis tää exä asui jo monta vuotta eri osoitteessakin. Miksei voinut sanoa että nää tavarat lähtee sitten tämän vknlopun aikana tai löytyy jätesäkeistä roskalavalta PISTE.

 

Sitten exän äitikin pahoitteli tilannetta meille. Hänellekin oli kuulema joskus käynyt samalla tavalla, että oli ollut tuollainen exä..

Mikä näitä ihmisiä oikeen vaivaa! Että täytyy heittäytyä tuollaiseksi vaikeaksi haahkaksi. Miksei vaan voi hyväksyä tosiasiaa ja käyttäytyä aikuismaisesti ja hyväksyä tosiaan se tilanne. Tämä meni nyt näin. Miksi exän pitää vihoitella ja kettuilla tälle miehen uudelle kumppanille? Mikä naisia vaivaa?? Eihän hän ole mitään väärää tehnyt.

 

Noin. Huh! Saipas taas vähän purkauduttua! Kiitos vaan :D :)

Enkä nyt tarkoita otsikollani, että tämä ystäväni  ystävä olisi hoitanut eronsa huonosti..hän vain miettii niitä asioita mitä ehkäpä jokainen..lähinnä otsikko koski..no jos olette lukeneet tänne asti niin tiedätte varmasti ketä..ja että sillä tavalla ei ainakaan käyttäydytä erotilanteessa!

 

Toivottavasti teille ei ole kukaan käyttäytynyt tuolla tavalla kuin tuo mieheni exä minulle...

 

Illan jatkot!

-JollyHolly

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...

 

Ideoita kesäpäiville! :)

 

1. Nauti hetkestä. Kuuntele puiden lehtien huminaa ja lintujen laulua

2. Kutsu ystävät koolle. Tehkää yhdessä kesäistä salaattia ja virvottavia drinksuja

3. Unohda some ja tv (edes päiväksi)

4. Osta kiva kesäpeli esim. Mölkky ja ottakaa leikkimielinen kisa kaveriporukalla tai kahdestaan kesäiltana

5. Tee juhannuksena koivuvihta

6. Kerää kesäkukkia ja laita esille maljakkoon

7. Sadepäivän sattuessa kuuntele sateen ropinaa ja keitä teetä/kahvia. Katso joku kiva hömppäleffa

8. Kastele jalat mereen/järveen. Ellet uskalla kastautua kokonaan

9. Jos sinusta löytyy vesipeto niin sano kesäturkille hyvästit ja pulahda veteen uimaan

10. Syö mansikoita

11. Tee pitkä kävelylenkki ja kuuntele vain luonnon ääniä

12. Lähde piknikille auringonlaskun aikaan. Ihaile auringonlaskua samalla kun napostelet mansikoita ja nautit lasillisen kuohuvaa

13. Tee nopea, helppo ja syötävän hyvä mansikkakakku. Ihan vain kesän kunniaksi.

14. Syö aamiainen ulkona

15. Pitäkää Barbeque night - iltama. Kutsukaa jengi koolle ja jokainen tuo omat grillattavansa ja juomansa

16. Tee kesäinen booli. Koristeeksi kesäkukan terälehtiä.

17. Tepastele paljain jaloin ruoholla

18. Lakkaa varpaan kynnet kesävärein

19. Lue kirjaa ulkona

20. Jos mahdollista lähde pyöräretkelle

21. Tee voikukista seppele

22. Etsi nurmikosta neliapila

23. Lähde kalaan

24. Ole kokonainen päivä niin, ettet anna minkään haitata sinua. Valittaminen on kielletty.

25. Kuuntele lempimusiikkiasi, kun otat aurinkoa

26. Lähde roadtripille ja tutustu uusiin paikkakuntiin

27. Tanssi sateessa

28. Ihastele ukkosta ja keitä kahvia/teetä

29. Tee juhannuksena kaikki juhannustaiat

30. Osta uusia perunoita sekä silliä ja nauti

31. NAUTI KESÄSTÄ

 

Toivottavasti nämä vinkit auttoivat sut virittäytymään kesätunnelmaan :)

Kesä on ihmisen parasta aikaa joten nautitaan siitä! :)

-JollyHolly

 

Pages