Olipa kerran myrkyllinen ystävä..(aikuisiän kiusaaja)

bad friends.jpg

 

…End of an era..

Olipa kerran ystävä.. Olipa kerran minulla ystävä jolle uskouduin kaikenlaisista asioista. Olimme tunteneet monta vuotta. Olimme lähentyneet viimevuosina entisestään kun asumme samalla paikkakunnalla. Nyt vasta olen alkanut laittamaan merkille, että ihan joka ikisellä kerralla kun näimme ystäväni kanssa..siis JOKAISELLA kerralla hän jollain tavalla aina  solvasi minua. 

Se solvaaminen tapahtui niin odottamattomasti aivan yhtäkkiä. Olimme esimerkiksi puhuneet jostain elokuvasta ja sitten yhtäkkiä hän keskeyttää ja sanoo että ” Niin siis mun on nyt ihan pakko kysyä, että kuinka hyvä ystävä sä oot sen Merjan kanssa?” . Merja on hyvä ystäväni opiskeluajoilta vuodesta 2008. Olen ollut kyllä häneen nyt vähemmän yhteyksissä kun asumme eri paikkakunnilla, mutta ei se silti ole estänyt meitä pitämästä Merjan kanssa yhteyttä eikä näkemästä. Tämä Merja pyysi minua lapsensa kummiksi. Olin todella otettu tästä kunniasta ja samalla tottakai kiitollinen , että hän otti minut yhdeksi lapsensa kummeista. Hyvä ystävä kun on. Tämä myrkyllinen ystävä ja Merja eivät ole koskaan tavanneet toisiaan. Niin, tähän sitten tosiaan tämä myrkyllinen ystäväni tokaisikin tuon, että ”Kuinka kauan olette merjan kanssa tunteneet??” Sanoin, että ”Vuodesta 2008..kuinka niin?” Tähän tämä myrkyllinen ystäväni sitten tokaisi, että ”Aijaa..mutta ettehän te edes nää toisianne..kuinka hyviä ystäviä te oikein olette?” …Silmät ymmyrkäisinä taas toljotin tuota ”ystävää” että mitä ihmettä TAAS… Sanoin: ” Hän nyt vaan halusi minut lapsensa kummiksi..olen ihan innoissani.” Tähän myrkyllinen ystävä, että: ”Aijaa..aika outoa, että kun ette ole olleet missään tekemisissä niin pyytää sitten sua kummiksi..” 

Tuon jälkeen olin hetken ihan hiljaa..en ymmärrä laisinkaan tilannetta mikä on juuri langennut yllemme kahvipöydässä.. Pitääkö minun nyt alkaa puolustelemaan tälle myrkylliselle ystävälleni tuota minun kaverisuhdetta Merjaan… Ei kyllä pidä. En ole koskaan ennen ollut tälläisessä tilanteessa..istun kaverin kanssa kahvilla ja minun pitääkin yhtäkkiä alkaa puolustamaan itseäni.. Minkä ihmeen takia tämä myrkyllinen ystävä ei vain voi olla onnellinen puolestani…Hän halusi myös selvästi pilata tuon onnen hetken minulta..kyseenalaistamalla kaverisuhteeni Merjaan. Tämä myrkyllienn ystävä ei edes tiedä kuinka useasti olemme yhteyksissä Merjan kanssa tai kuinka useasti olen häntä nähnyt..Mitä sitten vaikken olisi nähnyt häntä hitto vieköön vuoteen! Sitä paitsi kummeja on monta. Jos en aina pääse paikalle niin on sitten ne muut kummit. Mikä hän on sitä sanomaan , että et voi sori vaan minusta olla Merjan kummi kun ette ole nähneet vuoteen ..tai se on outoa 😀  En enää vastannut hänelle noihin häne outoihin ”heittoihinsa”..Vaihdoin vain aihetta..

Välillä hän saattoi yhtäkkisesti nauraa päin naama kun sanoin alkaneeni kuntoilemaan. ”HAHA..ai sää vai??” ”Katotaan vaan nii ensviikolla oot jo et nyt riittää” . Kerran  hän tuli käymään luonani ja hän huomasi kuntopyörän. Siinä oli vielä minun  mieheni sekä eräs toinen henkilö..ja kaikkien näiden kuullen hän on muka hauska ja tokaisee ivalliseen sävyyn:  ”Siis oikeesti ooks montaki kertaa ajanu muka tolla?” …Mistä hän sen tietää kuinka helvetin monta kertaa mä ajelen kuntopyörällä kotonani.. Vastasin vain , että ” kuule moonta kertaa.” ..tuntui tosi pahalle..

Kun kerroin tosiaan tälle myrkylliselle kaverille innostuksestani kuntoiluun…niin en todellakaan olettanut, että ystävä alkaisi siinä kovaan ääneen nauramaan tai sellaisella ivallisella äänellä tekonauramaan..ja sanoo vielä että ”ai sää vai?” .. Kuka sanoo noin..ja minkä takia?! En mäkään häntä ikinä ole pilkannut tai solvaavasti sanonut että ”ai sää vai” jos hän on puhunut jonkun uuden harrastuksen aloitamisesta..en koskaan ei vaan kuulu hyviin tapoihin. Ystävien kuuluu kannustaa toisiaan! 

 

 

Kerran olimme taas kahvilla tämän myrkyllisen ystävän kanssa. Juttelimme todella arkaluontoisesta asiasta eli haluaako niitä lapsia vai eikö niitä halua. Tähän vielä lisään, että tällä myrkyllisellä ystävällä ei ole myöskään lapsia. Kun siinä juttelimme lapsista ja miten sen kanssa sitten toimitaan ja mikä muuttuu jne jne… niin tämä myrkyllinen ystävä tokaisi, että : ” Sori vaan , mutta mä en nää sua äitinä.”  ”Miten sääki olisit sitten sen lapses kanssa .tuut ottaa parit sidut lapsi kainalossa ” ….tyyliin jotain tuollaista jep ..ja vielä lisä höysteenä hän vielä näytteli humalaista ..miten minä olisin siis lapsen kanssa. 

Nyt oltiin ylitetty sitten rima. Se missä ystävyys loppuu. En voinut uskoa korviani. En edes tajua miten hän kehtasi sanoa jotain tuollaista. Hän ensinnäkin loukkasi minua ihmisenä ja hän solvasi mahdollista äitiyttäni..että minusta ei ole siihen hän ei nää minua äitinä. Oliko tuo tarkoitettu jonkinlaiseksi vitsiksi..En kyllä ymmärtänyt vitsiä sitten ollenkaan..aika sairas vitsi oli jos oli tarkoitettu vitsiksi..Juu kyllä..heti olisin lähdössä lapsen kanssa siduille… voi luoja…Edes leikillään kukaan tollasta sano.

Huh huh..  Koittiko hän olla nyt taas jotenkin hauska..Sitten se äitiys juttu..Tuli erittäin huono olo. Olin hänelle maininnut , että joskus tulee niitä tuntemuksia kun oikeasti haluaisi lapsen ja jopa ihan vauvakuume..sitten hän töräyttikin jo ilmoille tuon hänen viisautensa.

Taas… niin kuin aina ennenkin… olin hiljaa. Mä en vaan kaikelta shokiltani pystynyt käsittelemään juuri kuulemaani…Paha olo tietenkin tuli. Tämä myrkyllinen ystävä vaan jatkoi niinkuin mitään ei olisi tapahtunut..

 

sunset at koh lanta.jpg

Mä en vaan jaksa tajuta sitä, että hän ihan naama pokerina sanoo tuollaisia asioita ja että mä en niistä suuttuisi. Onko hänen mielestään hyvä ystävyyssuhde toisen solvaamista ja haukkumista ja jonkinlaista kilpailua. Odottaako hän, että minulta palaa käämit ja haukun itse hänet alimpaan maanrakoon..sitäkö hän haluaa..Tämä myrkyllinen ystävä on kiusaaja. Aikuisiän kiusaaja. Sen tiedän, että hän on eronnut miehestään. Liekö sitten kateutta joka saa tuollaista laukomaan suustaan.

Liekö sekin kateutta , että piti ihmetellä suureen ääneen minun ja Merjan kaverisuhdetta ja että hän valitsi minut kummiksi. Hän ei itse ole kenellekkään kummi. Ehkäpä hän haluaisi olla, mutta kukaan hänen kahdesta (pian yhdestä) ystävästään ei halua häntä kummiksi. Enkä yhtään ihmettele!

Kaikille kenelle olen tästä kertonut sanovat, että mun pitää sanoa sille myrkylliselle ystävälle takaisin jos hän taas solvaa. Niin pitäis..mutta kun! Emmä ymmärrä miksi mun pitää puolustautua mun omalta kaverilta..ihan sairasta ja tässä iässä.  Jo se ajatus ..kaverit kun ei alunperinkään solvaa toisiaan. Kaverille pitäisi pystyä kertomaan kaikista asioista myös niistä vaikeista ILMAN , että tulee tuomituksi tai vielä kaikenlisäks..solvatuksi tai naurunalaiseksi.

Tämä tälläinen käytös ei millään lailla kuulu enää aikuisten maailmaan..Teininähän niitä oli kaikenlaisia ystäviä..tai sellaisia joita luuli ”ystävikseen”..En olisi uskonut , että vielä 33-vuotiaana olen samassa tilanteessa.

Uskomattominta tässä jutussa on se, että tämä myrkyllinen ystävä ei oikeasti näe itseään. Hän ei ymmärrä mitä on suustaan päästänyt. Hän kerran kertoi minulle kuinka tämä toinen hänen kavereistaan oli suuttuneena sanonut hänelle että ” ANTEEKS mitä sää oikein sanoit?”  Hän kertoi tarinan muotilaukusta ja kuinka oli sanonut ystävälleen että ”ai säkin tiedät ton merkkilaukun”. Tämä hänen ystävänsä asuu pienellä paikkakunnalla…Eli voin aivan hyvin kuvitella miten se on mennyt : ” Ahahah ai sullakin on toi laukku!” Sori nyt vaan mut miten sä tiedät tosta merkkilaukusta mitään kun asut landella?”… 

Hän ei selvästikkään ymmärrä, että solvaa ystäviään. Hän solvaa minulle myös hänen toista ystäväänsä. Tiedän, että tämä myrkyllinen ystävä puhuu myös minusta tälle hänen toiselle ystävälleen..tietenkin puhuu jos pystyy minulle solvaamaan sitä toista ystäväänsä..hohhoijaa.

Kerran tosiaan kyllä sanoin hänelle , kun hän tuli myöhässä kahvilaan, että ” Missä kaukana sä oikeen asutkaan kun kesti?” ..Sanoin sen ihan neutraalisti ja tuo ei ollut edes mitenkään pahasti sanottu oli vain ihmettely. Siihen tämä myrkyllinen ystävä äkästyneenä :” Ai kuin niin?? No anteeks vaan jos vähän oon myöhässä !”. . Selvästi otti heti nokkiinsa. Hänelle ei siis voi sanoa mitään vähänkään vitsiksikään tarkoitettua vaan hän siitä jo ottaa itseensä. Tuo ei edes ollut mitään..jos olisin sanonut samanlaisesti hänelle siitä lapsiasiasta niin hän olisi siitä suuttunut niin, että olisi varmasti lähtenyt lätkimään.

Tilanne on nyt se, että en tiedä haluanko enää nähdä häntä. Kuka nyt haluaa tieten tahtoen tulla solvatuksi ja pilata päivänsä.. Hän kumminkin aina hakeutuu seuraani. Pyytää nähdä.

Toisaalta haluaisin ihan vaan sen verran nähdä, että kun se solvaus taas tapahtuu (ja varmasti tapahtuu) niin sanon hänelle suorat sanat. Kysyn, että tuntuiko nyt hyvältä kun sait vähän solvata.. Siihen varmaankin vaan vastaa, että tiedäthän sää että se on totta..hahah.. tai jotain muuta typerää.

En vaan jaksa enää tälläistä myrkyllistä ystävää..En halua pelätä, että koska se taas solvaa mua isoon ääneen. Ei pitäisi pelätä tuollaista. Pitää varmasti vain lopettaa tuo ”ystävyys” suhde.

 

Nyt haluaisinkin tietää, että  onko muilla samantyylisiä kokemuksia myrkyllisistä ystävistä? (Toivottavasti ei monella). 

Päättyikö ystävyytenne vai osaatteko jatkaa oikeina ystävinä? Muuttuiko tilanne yhtään  jos esim. mainitsit asiasta?

 

Parempaa tätä vuotta kaikille! 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentit (7)
  1. Tympääntynytkuuntelija
    3.11.2019, 14:48

    Hei minulla vastaavia kokemuksia myrkyllistä ystävyyssuhteista aikuisiällä. Kuinka epäkiitollista on kun kuuntelee muiden murheita ja koittaa empaattisesti ehdottaa vaihtoehtoja, aletaan manaamaa samoja ongelmia toiselle. Ei kautensa kukaan sano aviokriisissäkään painiskelevana kuuntelevalle korvalleen että ” mitenkähän teillä sitten käy kun aikaa menee” tai jotain vastaavaa. Aihe ei ole siis aviokriisit mutta sama idea. Onko tuollaisella henkilöllä mitään muuta tarvetta kun pahoittaa toisen, häntä kuunnellen ja tukeneen mieli? Käsittämättömän törkeää käytöstä mielestäni manata toiselle samoja asioita elämän ongelmia kuin mitä itsellä on juuri parhaillaan – onko tuo silkkaa pahuutta, voiko tuollaiseen henkilöön luottaa ollenkaan? Vanha sanan laskukone sen kertoo” joka kuoppaa toiselle kaivaa, itse siihen lankeaa”.

  2. Voi, et ole ainut! Minulla oli vastaava tilanne. Aina kun tavattiin tämän ”ystäväni” kanssa, tulin kotiin mieleni pahoittaneena tai pahalla tuulella. En juurikaan sanonut mitään takaisin hänelle, usein jäin suu auki sanattomaksi, kun tökeröt kommentit tulivat niin puskista enkä osannut reagoida. Loppujen lopuksi, kun oltiin tiettynä aikana paljon tekemisissä ja huono käytös oli jatkuvaa, laitoin hänelle viestiä ystävällisesti, että voisitko ensi kerralla olla ystävällisempi, kun tulee paha mieli noista kommenteista.. Siitä seurasi kamala väittely, hän suuttui minulle verisesti (eikä hän edelleenkään voinut ymmärtää, että hän olisi tehnyt/sanonut mitään väärää) ja tämän jälkeen ei olla oltu tekemisissä. Ollaan kyllä tavattu, kun kuulutaan samaan kaveriporukkaan, mutta olen hänelle täysin ilmaa. Vähän harmittaa, kun oltiin kuitenkin joskus oltu ystäviä (kai?), mutta toisaalta ISO HELPOTUS, kun ei tarvitse olla myrkyllisen ihmisen kanssa enää tekemisissä! Ystävän ei pidä tuoda pahaa energiaa ja mieltä, vaan oikean ystävän kanssa voi olla oma itsensä ja tapaamisten jälkeen olet onnellinen. Neuvoni onkin, että ympäröi itsesi ihanilla ihmisillä! <3

    1. Niinpä niin teidän tasan tarkkaan, että tämä myrkyllinen ystäväni suuttuu verisesti ..mutta siinäpä sitten tosiaan suuttuu. Olen suunnattoman pettynyt häneen ja kun näemme niin välillä on hauskaakin, muta sitten se hauskuus loppuukin nopeasti kun solvaukset alkaa lentelemään..Joka kerta kun olen hänet nähnyt niin olen kauhean väsynyt..ja pahalla tuulella.. ja pettynyt jälleen kerran. Kyllä, hyvä ystävä on sellainen kuin on eikä hän tuomitse tai solvaa ja hän myös kannustaa ja sitten sitä jää odottamaan jo innolla, että koska seuraavan kerran nähdään..En mä halua myöskään häntä tänne uuteen kotiimme urkkimaan..aivan varmasti saa jotain solvattaa tästäkin.. enkä halua yhtään huonoa energiaa tänne uuteen taloomme. Otan asian puheeksi jos seuraavaa kerta tulee, että nään hänet ja jos hän solvaa niinkuin varmasti tekee..niin sanon hänelle että voitko lopettaa ton käytökses..ja jos suuttuu niin siinä suuttuu ..ja ei itseasiassa jää ikävä..

      1. Juuri näin! Kuullostaa siltä, että tuosta ystävyydestä ei oo ku harmia ja pahaa mieltä… Itse mietin tosi pitkään kuinka ottaisin asian esille ja viimein mitta tuli täyteen. Onneksi ei ole pakko olla kenenkään ystävä väkisin ja kuunnella solvaamista, vaan ystävät voi valita 🙂 Tsemppiä ja rohkeutta sulle!

        1. Jos tapaat ystävän ja sen jälkeen oot ihan maassa niin ei se kyllä ole tervettä ystävyyttä se.. Mäkin täällä pohdin, että millälailla sitä ottaisin asian esille kun hänet nään (jos nään)..mutta tulin siihen tulokseen , että todennäköisesti hän suuttuu jokatapauksessa verisesti vaikka miten tuon asian hänelle ilmaisen..kun hän ei kerta nää yhtään itseään ja hänen käyttäytymistään. Ihan totta! Ystävät ovat se perhe jonka me saamme valita ! 🙂 Kiitos sulle paljon kun jaoit kanssani ajatuksia tästä.. 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *