Onko naimisiin meno varma ero?

IMG_20180520_130426.jpg

 

Tuli vain tälläinenkin mieleen tuossa, kun istuskelin keinussa ja mietin ystäväpiiriäni ja lukemiani uutisia lehdistä. Naimisiin meno ei ole itselläni mikään ajankohtainen aihe, mutta sen verran laittaa ihmetyttämään, että päästin sitten tehdä postauksen.

Ei ehkä kauhean kesäisen (vielä on kesää jäljellä) kevyttä luettavaa, mutta menkööt.
Kuulostaa varmasti tyhmälle kysymykselle. Tiedän myös ettei automaattisesti kaikki naimisiin menevät eroa..mutta…

Olen kuullut niin monelta, että ovat eronneet oltuaan 2 vuotta naimisissa. Jotkut sen 10 vuotta. Sitten erotaan.

Itse ihmettelen näitä jotka eroavat sen 2-vuoden jälkeen naimisiin menosta.

Mikä siinä naimisiin menemisessä tai naimisissa olemisesta poikkeaa sitten niin paljon verrattuna avoliittoon?

Mietititään, että olette olleet onnelisesti parisuhteessa vaikka avopuolisoina sen 4 vuotta. Päätätte mennä naimisiin, koska rakastatte toisianne ja haluatte sen kaikille ilmoittaa. Olette nyt naimisissa. Menee vuosi. Menee toinen. Sitten tulee ero. Miksi? Miksi yhtäkkiä ennen niin onnellinen parisuhde päättyi.? Onko tällä erolla kuitenkaan mitään tekemistä avioliiton kanssa?

Se, että olette saaneet lapsen avioliiton aikana voi olla yksi syy. Sehän on todella stressaavaa aikaa, kun lapsi on pieni. Voi olla, että ne kuvitelmat ihanasta vauva-arjesta onkin aivan jotain muuta. Tulee täysin yllätyksenä miten raskasta arki on . Alkaa ärysttämään jo se aviopuolisokin siinä. Ei varmasti kaikilla, mutta joillakin on varmasti ollut näin.

Entäs sitten, ne pariskunnat joilla ei ole lapsia, mutta silti päättävät erota sen 2-vuoden naimisissa olon jälkeen…

Tämä postaus tosiaan tuli siitä mieleen, kun on alkanut oikein todella huolestuttamaan, kun niin moni eroaa avioliiton satamaan astelun jälkeen.

Eikai tähän mitään sitä yhtä ja oikeaa syytä tietenkään voi löytyä, mutta ihmetyttää vaan.

Enkö nyt tarkoita sitä, että sen puolison kanssa pitää olla väkisin ja ettei saa erota vaikka mikä olisi..koska on avioliitossa. Kyllä, ne sormukset siihen pöytään jää, jos puoliso on esim. alkanut käyttäytymään yhtäkkiä väkivaltaisesti..
Ainiin. Onhan niitä myös sellaisiakin jotka ihan tahtovat jatkaa avioliittoa vaikka toinen mäiskii ympäri naamaa. Yhdessä on oltava tai avioliitossa vaikka huonosti menee. Koska ei haluta särkeä sitä idylliä. Naimisiin meno, kun on ollut se haave aina. Sekä yhteiskunnan pakottamana..pitää olla naimisissa..pitää vaan antaa anteeksi.. Näitäkin ihmisiä varmasti löytyy. Ikävä juttu.

Niin ja sitten on niitä, jotka koittavat pelastaa suhteen menemällä naimisiin. Joka on mielestäni aivan väärä ratkaisu. Kamala ”ratkaisu”. Kaikkihan nyt tietää mitä siitä seuraa. Miten avioliitto voi pelastaa jo huonoksi menneen suhteen. Mielestäni se on jo avioliiton mollaamista. Ollaanhan avioliitossakin yhdessä samanlailla kuin avoliitossa..Myös lapsen tekeminen sen vuoksi, että se lapsi pelastaisi avioliiton on sitten jotain ihan käsittämätöntä skeidaa..

Asioista pitää myös osata puhua. Ei voi olettaa, että jos itse haluaa naimisiin niin tottakai se toinenkin osapuoli haluaa. Sitten alkaa vaan vouhkottamaan häistä ja toinen ei ole varma, mutta myöntyy paineen alla. Molempien on siis haluttava sitä. Molempien on haluttava mennä naimisiin.

Kuuntelin tuossa yks päivä radiota, kun oltiin matkalla Helsinkiin ja istuttiin autossa. Sielä itseasissa otettii sama asia esiin mitä tässäkin puin. Siinä mietittiin, että miksi tylsistyminen tapahtuu sen 7 avioliittovuoden jälkeen. Siis voihan sitä tylsistyä ihan parisuhteessa yleensäkin..ettei vaan avioliittovuoden jälkeen. No mutta siis miksi ? Mikä tylsistyttää? Miksi pitää tylsistyä? Miksei voi edelleenkin tehdä kaikkea hassua ja hauskaa yhdesä.
En itse oikein myöskään tajua sitä, kun monet sanovat että ”no meistä tuli vähän kuin kämppiksiä”.. ÖÖ ..siis joo no tavallaan ollaan ”kämppiksiä” kun asutaan yhdessä. Sitten se tunteiden kuihtuminen. Jossain ollaan sitten menty metsään ja oikein urakalla. Miten ihmeessä tunteet voivat vain kuolla..Kerran niin palavasti rakastuneet sanovat toista kämppikseksi ja että ei tunne vetoa enää toiseen. Alkaako sitä pitämään toista itsestäänselvyytenä ja laiskistuu. Tai muuttuu niin että ennen niin ahkera ja iloinen ei enää olekaan ahkera ja iloinen.

En itse pelkää avioliittoa. Huolestuttaa vaan, kun niin moni on eronnut mentyään naimisiin. Itse koen, että naimisiin menon jälkeen tunteeni ei tule muuttumaan toista kohtaan. Itseasiassa varmasti se yhteenkuuluvuuden tunne vaan syvenee.

Itse haluaisin naimisiin tämän nykyisen avopuolisoni kanssa.. jossain vaiheessa. Olemme puhuneet asiasta. Kyllä, miehenikin haluaa mennä naimisiin. Jossain vaiheessa. Tämäkin on varmasti tärkeää. Ajoitus. Silloin myös molempien pitää olla varmoja asiasta. Vakaasti harkiten. Budjettikin täytyy olla kohdillaan. Rahaa, kun niihin tulee välttämättä palamaan. Toisaalta, mikäs meillä tässä on ollessa. Avopuolisoina. Ei ole mikään kiirus. Ihan hissukseen. Naimisiin mennessä tietenkin sukunimi muuttuu joko kokonaan tai sitten ei. Sormukset tulee sormeen. Siinä se. Mikään muu ei muutu. Paitsi jos aikoo tehdä sen lapsen. Tiedän myös niitä jotka eivät ole naimisissa, mutta ovat olleet sen 10- vuotta yhdessä. Eivätkä itseassiassa varmaankaan koskaan halua naimisiin. Ymmärrän myös heitä. Miksi pitää mennä naimisiin, kun on hyvä olla yhdessä muutenkin. Itse taas olen pienestä pitäen halunnut olla edes yhden päivän se prinsessa. Prinsessa joka varmasti haluaa naimisiin.

Myös se ihmetyttää ja ärsyttää ja yökötyttää suuresti, että on olemassa sellaisia ns.naisia jotka haluavat niitä varattuja ja naimisissa olevia. Nimenomaan vielä naimisissa olevia. Siis tarkoitan sellaisia ”naisia” jotka pokailevat julkeasti varattuja tai naimisissa olevia. Noh, tää onkin sitten jo asia erikseen. Mutta voi olla, että jotkut avioitumisen jälkeen ovat eronneet juuri tuosta syystä, että mies on hairahtanut tuollaiseen saastaan jotka yrittävät iskeä naimisissa olevia. Sitten on kyllä hyväkin, että ero tuli vaikka ei olisi mennyt kuin vuosi naimisiin menosta..pettäjä on aina pettäjä.

NONIIN. Nyt lopetan ennenkuin kirjoitan jo seuraavaa blogiaihetta tähän samaan postaukseen 😀 

Näkemiin!

-JollyHolly

 

 

 

 

IMG_20180520_125253.jpg

 

-JollyHolly

Kommentit (1)
  1. Jos tilastoja vilkaisee, on todennäköisyydet eroon suureet 🙂 Mutta niin kuin sanoit, erotaan sitä avoliitoissakin. Parisuhde voi katketa oli se mitä muotoa tahansa. Itse olen kuitenkin niitä naisia, jotka ajattelevat, että parisuhteen tilaan voi vahvasti vaikuttaa itse. Perkeleestihän tämä työmaa panostusta vaatii ja varsinkin näin 15 vuoden jälkeen on välillä heräteltävä liekkiä eloon. Naimakauppojen myötä mikään ei muuttunut. Olimme olleet yhdessä 13 vuotta ennen avioitumista ja häiden myötä saimme kivat bileet. Tai ehlä hieman valehtelen, jos sanon että mikään ei muttunut. Oma mieleni rauhoittui. Jostain kumman syystä tunsin oloni seesteisemmäksi, koska jo ennestään vahva liitto tuntui entistä vahvemmalle. 

    -KOTISMI-

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *