Surun monet kasvot
Miten sä suret? Vietkö haudalle kukkia?
Jokaiselle suru on erillaista ja jokainen käsittelee surua erilailla.
Surun tunne on tullut tutuksi lähiaikoina, kun olemme saaneet kuulla tunnettujen henkilöiden menehtyneen. Matti Nykänen ja Olli Lindholm.
Porissa joku sai päähänsä facebook- ryhmässä , että viedään torin lavalle kynttilöitä ja sillalailla muistamme Ollia.
Isän kanssa ollaan juteltu surusta ja sen käsittelemisestä. Hän sanoi jotain joka avasi silmäni ja sai minut miettimään.
Hän sanoi, että kun hänestä joskus aika jättää hän ei halua, että kukaan lähtee kotoaan tuomaan hänen haudalleen kynttilöitä tai kukkia. Hänestä se on ihmisten kiusaamista tai velvoite. Hän ei halua olla kenellekkään velvoite. Jokainen tehkööt toki niin kuin haluaa. Ei hänen takiaan tarvitse lähteä hautuumaalle tuomaan sitä kynttilää tai kukkia. Isäni sanoi, että hän vie kyllä kynttilöitä haudoille jouluna, mutta kun se on sellainen tapa.
Isä sanoi, että hänestä jokainen voi mielessään ja sydämmessään sielä omassa kodissaan muistella sitä kuollutta. Ei tarvitse mitään krumeluureja.
Ehkä isässäni on hieman mielensäpahoittaja-papparaista. Silti mielestäni erittäin osuvasti ja hyvin ajateltu. Jokainen voi mielessään ja kotonaan muistella niitä kauniita ja iloisia hetkiä siitä kuolleesta rakkaastaan. Ei ehkä tarvitse välttämättä lähteä viemään kynttilää.
Se ensin kuulosti tosi koruttomalta ajatukselta ja kolkolta. Ainahan sitä on viety kynttilöitä esim. jouluna ja kukkasia kesällä tai jonkun muisto esineen.
Ehkä se onkin juurikin se , että kun on aina viety kynttilöitä haudoille..niin viedään vieläkin. Jokainen toki tehkööt niinkuin haluaa ja suru ja sureminen on henkilökohtaista. Kynttilät on mielestäni ok, mutta ei siitä saisi tulla sellaista velvoitetta..
Mummoni kuoltua pari vuotta sitten olisin halunnut viedä hänen haudalleen muistoesineen. Sellaisen keraamisen enkelin. Äitini sanoi, ettei heidän uskonnossaan viedä haudoille esineitä. Kukkasia kyllä.
On sekin outoa. Kuka sen saa päättää oikeasti saako sinne viedä muistoesineen vai ei. Jos haluan muistaa mummoani enkelillä niin miksen saisi viedä sitä sinne. Kuka siitä pahoittaa mielensä? Vainaja? Koska ketä muuta se muistoesine koskee. Miksi sitten kukkia saa viedä? Mitä jos vien sellaisia kukkia mistä mummo tykkää mutta ne ei esim. sovellu hautuumaalle.. kuka siitä päättää.
Mietien myös , että jos en viekkään joku joulu sitä kynttilää haudalle. On kylmä, olen sairastunut, olen muualla.. Ei. Kyllä sinne on se kynttilä vietävä vaikka on kylmä ja kipeänä. Käsken jonkun viemään puolestani kynttilän jos olen muualla (matkoilla)..Joka joulu sama homma..hautuumaalle kynttilöitä ..jos en mene ..niin…suuttuuko vainaja..pahoittaa mielensä? Itselle tulee jotenkin syyllinen olo. Ei saisi olla velvoite ei, mutta kun.
Itse vielä mietin tuota, että vienkö haudalle mitään vai en. Jospa siirrynkin ihan vain muistelemaan vainajaa omassa mielessäni ja omassa kotonani. En lähtisi hautuumaalle . Ilahtuisi hän siitäkin ja olisi hyvillään.
Vielä toistaiseksi vien kuitenkin kynttilän..ja mietin kotona mielessäni hetkiä kivoja edesmenneestä.