JÄNNITTÄVÄÄ!

 

IIK!

Jännittävää. Ihan liian jännittävää.

Oon haaveillu blogin kirjoittamisesta iät ja ajat. Oon muinoin aloittanut monta kyhäelmää, noloa yritystä, kirjoitin jopa anonyymiä laihdutusblogia aikoinaan (iso LOL). Yleensä tätä iloa on kestänyt kaksi viiva kolme postausta, sitten on alkanut liikaa nolottamaan tai hommasta on kadonnut kiinnostus. Yleensä ongelmaksi on muodostunut myös tekniikka; en voi sietää asioita, mistä en tajua mitään. Turhaudun sekunnissa. Nytkin olen siirtänyt tätä blogin perustamista koska olen ajatellut että ”en kuitenkaan osaa”.

Mutta nyt! Nyt on uusi aika! Nyt on niin paljon kaikkea mielessä että se on pakko purkaa jonnekin!

Ensin piti päättää foorumi minne kirjoittaa. Päätin aloittaa isosti ja ladata koko homman tänne Lilyyn. Jännittävää.

Sitten piti päättää että kirjoitanko anonyymisti vai kuvien kanssa. Eka ajatus oli että ei kuvia, tai jos kuvia, niin ei ainakaan naamakuvia. Mutta jotenkin kelasin että okei, tehdään tätä nyt sitten rehellisesti, omalla naamalla. Narsisti sisälläni kiittää. Jännittävää.

Sitten mietin vielä tyyliä. Koska oma tyylini elämässä ja kaikessa mitä teen on varsin rönsyilevä, kelasin että ei tällä blogillakaan tarvi olla varsinaista punaista lankaa. Kunhan nyt kirjoitan. Mä kirjoitin joskus aikoinaan tosi paljon. Some-aikana kun kaikki teksti pitää muodostaa nopeasti ja sen kummepia ajattelematta, oon unohtanu kuinka kirjoitetaan! Olen jopa yllättänyt itseni joskus kirjoittamassa väärin yhdyssanoja, mitä helvettiä?! Niinpä, tämä blogi on minun väyläni ja kanavani löytämään taas sen, minkä olen kadottanut. Luovan minäni joka analysoi ajatuksensa kirjoittamisella, leikkii sanoilla ja lauseilla ja miettii asioita huomattavasti vähemmän oikeassa elämässä kun ne on saanut purettua paperille. Tai siis, läppärille. Omana itsenä oleminen, jännittävää.

Kuvat tulevat olemaan taattua iPhone-laatua koska kameraa en omista, ja lupaan, että tässä blogissa kaikki tulee olemaan aitoa. Ei kiiltokuvaa, ei vain elämän parhaita puolia, vaan ihan kaikkea, kauneutta ja rumuutta.

 

Jännittävää.

Katotaan kuinka mä opin tätä käyttämään, ensiaskelilla homma ainakin tuntuu suht iisiltä. 

Mitä tähän loppuun pitää sanoa? Tervetuloa? Kuulemisiin? Tervetuloa ja kuulemisiin.

Rakkaudella, Sonja Kantsusta