Hola!

Eilen, keskiviikkona mentiin tyttöjen kanssa päiväreissulle naapurisaarelle Fuerteventuraan. Saatiin kaikki kolme tuo päivä vapaaksi, ja varattiin ilmainen ekskursio. Bussi lähti siinä kahdeksan maissa Playa Blancaan ja sieltä mentiin lautalla naapurisaarelle. 

Lautalla työntekijät syöttivät kaloja, ja niitä ilmestyikin hurjasti veden pintaan. Kuva on aika huono, ei saatu parempia.. 

Tältä näytti Fuerteventura lautalta..

Ekana mentiin bussilla kiertämään hiekkadyynejä. Dyynit ei olleet mitenkään hirveän korkeita, mutta hieno näky se oli silti 🙂 Kuin olisi Saharassa ollut.. Opas sanoikin että tuosta kohtaa on matkaa Afrikkaan vain 100 kilometriä, ja alueella onkin monesti Afrikan sää, jota he kutsuvat calima:ksi, silloin ilmassa on hiekkaa, taivas on punainen ja on kuuma. Eilen calimaa ei ollut kuitenkaan havaittavissa, ja saatiin nauttia päivästä ilman jatkuvaa hikoilua.

Alettiin leikkiä hiekassa ja viattomat kanssamatkustajat joutuivat ottamaan meistä kuvia..

Tuo dyynien alue on luonnonsuojelualuetta, ja sinne ei saa rakentaa mitään. Alueelta löytyy kuitenkin tämä alla oleva ranta, ja kaksi hotellia. Hotellit on rakennettu 70-luvulla, kun taas luonnonsuojelukohde siitä tuli vasta 80-luvulla. 

Rannat oli aivan ihania, valkokultaista hiekkaa, ei kiviä meressä, ja vesi oli niin kirkasta!! Rannat oli ehdottomasti parempia kuin Lanzarotella. Lanzaroten rannoista en tykkää.. Muuten Lanzarotella tosin on enemmän tekemistä ja nähtävää. Fuerteventura on tuplasti Lanzaroten kokoinen, mutta se ei ole läheskään niin suosittu matkustuskohde, ja se on oppaan sanoin ”aika villiä aluetta vielä”. Toki sinnekkin ollaan koko ajan rakentamassa lisää turistijuttuja, mutta kriisin takia monet rakennukset on jääneet keskeneräisiksi yms. Mekin ajettiin yhden ison rakenteilla olevan hotellin ohi, se oli vielä ihan perustuksillaan ja työt lopetettu.. Siinä se oli ollut jo 7 vuotta, ja ei mitään tietoa milloin rakennusta jatketaan. 

Kuten opaskin sanoi, jos ei halua lomaltaan mitään muuta kuin rantaa, niin Fuerteventura on parempi kohde, mutta jos haluaa nähdä, kokea ja juhlia niin Lanzarote on ehdottomasti parempi valinta. 

Lauttamatka takaisin oli aikamoinen… Mentiin hurjina ihan lautan etuosaan istumaan, ja meitä varoitettiin että kastumme jos istumme siinä, no ajateltiin, että ei pari vettä tippaa meitä tapa, mutta huh huh… Aallot oli isoja ja tuuli kova, joten kyyti oli kunnon pomppimista koko ajan ja vettä tulvi sisään hurjia määriä. Oltiin ihan LÄPIMÄRKIÄ, ja naurettiin pissit housussa. Ehdottomasti parempi kyyti kuin huvipuistossa! :DD Ilo muuttui kuitenkin suruksi nopeasti, kun huomatttiin, että meidän ”suojassa” olevat laukutkin alkoi näyttää märiltä ja pyydettiin yhtä työntekijää auttamaan meidät sisätiloihin. Mies tuli auttamaan meitä kädestä pitäen, mutta lautalla oli todella vaikeaa liikkua metriäkään heilumisen ja tuulen takia, ja minä tietenkin kaaduin ihan kunnolla siihen maahan, ja kaikki katsoi mua ja nauroi… 😀 Polvetkin ihan auki nytten.. Päästiin kuitenkin sisälle istumaan, mutta sitten kaikille alkoi tulla tosi huono olo.. Adi menikin oksentamaan ja ei mulla ja Annallakaan mikään hyvä ollut.. vähän merisairautta! Ehkä ne aallot oli sittenkin vähän liian isoja meille?? 😀

Terkuin,

Sonja

Hola guapos!

Yksi viikonloppu taas takanapäin, ja tulikin taas tehtyä kaikkea kivaa. Välillä tuntuu, että arkipäivien aikana sitä ihan unohtaa miten kauniilla saarella oonkaan.. Arkipäivinä kun monesti tulee nähtyä vain hotellin lähiympäristöä, mikä nyt on koluttu jo moneen kertaan läpi. Eilen mietinkin mun uuden kämppiksen Annan kanssa (asutaan nyt kolmestaan Adin ja sen kanssa sviitissä), että tulee valitettua ihan liikaa! Siis hei camoon, ollaan LANZAROTELLA! Ei se nyt niin kamalaa voi olla?! Kumpikin on kuitenkin huomannut valittavansa paljon kavereilleen, ja ite naureskelinkin, että mun kaverit varmaan luulee, että mulla on ihan kauheeta täällä. 

Mutta niinhän se aina on, että niille joista välitetään, niin niille myös valitetaan. 😀 Välillä vaan koti-ikävän takia jotkut pienet asiat paisuvat vähän suuremmiksi kuin ne oikeasti ovatkaan. Oikein huonona päivänä tuntuu, että kaikki espanjalaiset ovat ihan… -noh, jostakin, ja oikein hyvinä päivinä ne on kaikki niin ihania, ja kuljen hymyssä suin ja hymyilen/moikkaan jokaiselle vastaantulijalle. 

Veikkaan, että mua ei oo tarkotettu kuitenkaan ainakaan yksin ulkomaille muuttamaan, jo kolmen kuukauden jälkeen olen aika lailla valmis palaamaan kotiin, kun taas luen kavereiden blogeista, että he haluavat suunnilleen jäädä loppuelämäkseen uuteen maahansa. Voin rehellisesti sanoa, että tää on ollut elämäni hienoin kokemus, ja en kadu yhtään että keräsin rohkeutta ja lähdin! Koko elämäni Jyväskylässä asuneena, olin suoraan sanottuna hyvin kypsynyt koko pikkuiseen kylään, ja oikeastaan koko Suomeen. Tarvitsin etäisyyttä kumpaankin, ja ainoa ratkaisuhan on sitten lähteä ulkomaille! Ja onneksi sen tein. Olen oppinut niin paljon töissä, olen saanut hurjan määrän uusia kokemuksia, nähnyt uusia paikkoja, saanut uusia ystäviä jotka asuvat ympäri Eurooppaa… Yritän muistella näitä mahtavia juttuja aina kun kaipaan kotiin, ja täytyy sanoa, että hitsi tulee ikävä tätä kaikkea! Kyllähän tästä kolmessa kuukaudessa on kerennyt jo ”toinen koti” muodustua, ja ihmisistä tullut läheisiä. Adinkin kanssa olen asunut nyt koko ajan samassa huoneessa, joten häntä tulee varmasti eniten ikävä. Mua pelottaa jo nyt hyvästien sanominen, se on varmaan omalla tavallaan jopa vaikeampaa kuin kaikkien muiden hyvästeleminen oli Suomessa, koska silloin tiesin että heidät tulen näkemään neljän kuukauden kuluttua, mutta näistä ihmisistä en tiedä milloin.

Noh, Adi tosin jo katteli yksi päivä lentoja Suomeen, mutta kamalan kalliita… Itse olen taas alkanut suunnittelemaan, että tekisin ensi vuoden puolella reissun Espanjaan.. Ensin Adin luokse majailemaan A Corunaan, ja sieltä tekisi mieli lähteä katsomaan Barcelonaa. Sain nyt pomoltani sen alennuksenkin kaikkiin Melia-hotelleihin, joten siinähän on jo tarpeeksi hyvä syy lähteä reissuun. Ollaan puhuttu ihmisten kanssa täällä juuri tuosta hyvästien sanomisesta, ja todettu, että ehkä nähdään vielä jossain vaiheessa elämää, ja jos ikinä joku matkustaa maahan jossa toinen asuu niin pitää mennä moikkaamaan! Tuntuu aika hienolta, että mulle ollaan tarjottu majoituspaikkaa Espanjasta, Sveitsistä ja Saksasta… Ei muutakuin matkustelemaan siis! 

Menipäs syvälliseks, nyt siirrytään muihin juttuihin! Lauantaina vuokrattiin auto ja ekana mentiin Timanfayaan tulivuorimuseoon. 

Tällä kertaa ajettiin näinkin ihanan värisellä autolla..

Anna joutui menemään töihin kolmeksi, mutta me jatkettiin Adin kanssa kohti pohjoista, ja mentiin paikkaan nimeltä Punta Mujeres, eli käännettynä suunnilleen ”Naisten paikka”. Sinne siis!

Välillä sitä joutuu ihan huokaamaan ääneen miten hienoja maisemat ovat… Siis tässä istun rannalla ja otin kuvan viereisistä taloista; jotkut ihmiset oikeesti elää noissa??? Ihan mahtavaa! Voiko enempää meren rannalla elää?? 😀

Mentiin pikkuruiselle rannalle tohon noin, ja ihmettelin vähän, että onkohan tää jonkun oma ranta kun näytti siltä, pian koko suku saapuikin ottamaan aurinkoa meidän kanssa ja uimaan, mutta ei heistä kukaan meitä pois häätänyt, päinvastoin ne naureskeli pissit housussa meille kun aallot kävi vähän liian suuriksi ja kummankin pyyhkeet hietikolla kastui läpimäriksi… 

Sunnuntai aloitettiin aika täydellisellä tavalla, nimittäin mentiin Annan kanssa uimaan merileijonien kanssa!! Oli ihan mahtava kokemus, ja ne on vaan niin söpöjä. 

Sitten mentiin vierailemaan luolastoon nimeltä Cueva de los verdes (Vihreä luola), jossa lanzarotelaiset aikoinaan on piilotellut merirosvoilta. Luolasto muodostui 1700-luvulla tapahtuneesta tulivuorenpurkauksesta, ja oli kyllä muuten aika makee paikka. 

Kierrettiin turistioppaan kanssa yhden tunnin ajan luolaa, ja voin sanoa, että paikka ei ole ihan paras ahtaanpaikankammoisille; monessa kohtaa kun piti kyykistyä ihan kunnolla jotta pääsi eteenpäin. 

Seuraavana kohteena oli Jardin de cactus (kaktuspuutarha). 

KOHTA NÄHÄÄN!!!!

Terkuin,

Rubia