Hei taas!
Kolmannessa Bali-postauksessa mennään saaren keskiosiin Ubudiin. Ubudin sanotaan olevan paljon aidompaa Balia kuin turistien suosiossa oleva Seminyak ja Kuta. Tosin oman kokemukseni mukaan Ubudinkin olivat jo löytäneet monet turistit, mutta kyllä sieltä löyti ehdottomasti parempia (paikallisia) ravintoloita sekä meininki oli jotenkin rauhallisempaa ja omaan makuuni kivempaa. Joka nurkan takana ei ollut humalainen aussi ;).
Oli muuten kamalaa miten törkeästi nuo aussit puhuivat paikallisille, kun he kysyivät esimerkiksi jalkahieronnan hintaa, niin alhaiselle hinnalle naureskeltiin räkäisesti ja sen jälkeen setelit suunnilleen heitettiin myyjän päälle. Lisäksi kuulin heidän monta kertaa tappelevan paikallisten kanssa.
Aloin ymmärtämään varsin hyvin miksi paikalliset eivät pidä ausseista… meitäkin monta kertaa ensin luultiin ausseiksi, mutta he iloisesti yllättyivät kun ei oltukaan. Oman kokemukseni mukaan jokaikinen paikallinen oli erittäin ystävällinen, ei mitään valittamista heidän käytöksestään siis! (Ainut mikä heidän käytöksessään ärsytti oli se jatkuva kauppaaminen, mutta se nyt on ymmärrettävää).
Mutta nyt sinne Ubudiin!

Ubudilaisessa käsityöläiskaupassa oli elävä lisko seinällä… Hih 🙂

Ubudista olimme varanneet etukäteen Airbnb:n kautta ihanan villan. Omistajina toimivat ihanat kanadalaiset Leah ja Ryan, jotka vastasivat tosi nopeasti viesteihin ja auttoivat mielettömän paljon meitä. Heidän kauttaan saimmekin sitten paikallisen kuskin, jonka palveluita käytimmekin koko loppureissun ajan. Balillahan ei siis ole mitään julkista liikennettä, vaan ainut keino liikkua pitkät välimatka on taksi tai yksityinen kuljettaja. Tähän muuten meni kyllä ehdottomasti enemmän rahaa kuin mihin olimme varautuneet, joten olisi kannattanut huomioida budjetissa…
Tämä heidän suosittelema kuski tuli hakemaan meidät ensin Seminyakista ja kuljetti meidät koko pitkän matkan Ubudiin, suoraan tuonne kyseiseen villaan, sillä hänhän tunsi omistajat, joten tunsi myös reitin hyvin. Matkalla juttelimme kaikesta mukavan kuskin kanssa ja tulimme niin hyvin toimeen että sovimme että hän tulee heti seuraavana aamuna klo 9 hakemaan meidät villan portilta ja vie meidät paikkoihin minne haluamme mennä.
Suosittelen ehdottomasti tälläisen yksityisen kuskin palkkaamista (luotettavan tosin), sillä oli niin helppoa laittaa hänelle vain Facebookissa viestiä aina kun halusimme että hän veisi meidät jonnekkin (toki sovimme niistä etukäteen, mutta tarkemmat tiedot tai muutokset Facebookissa vielä), ja hänhän tuli aina täsmälleen ajallaan meidät hakemaan. Hintakin oli edullinen, joinakin päivinä hän kuskasi meitä aamusta iltaan, ja kun esim. menimme vaikka safarille niin hän odotti meitä parkkipaikalla monta tuntia (olin kauhuissani kun kuulin että hän oli odottanut meitä 6 tuntia parkkipaikalla, mutta hän vakuutteli että oli saanut ajan kulumaan juttelemalla muille tutuille kuskeille), niin hän veloitti meiltä noin 40 euroa. Siis koko päivästä!!! Hinnat sovittiin ensiksi etukäteen, mutta lopuksi kun aloimme luottaa häneen niin ei edes tarvinnut sopia etukäteen, tiesimme että ei sieltä mitään isoa summaa tule. Kerran kun menimme koskenlaskuun niin hän jäi taas odottamaan parkkipaikalle ja jätimme sinne autoon ihan kaiken; laukut, passit, rahat… Sillä koskenlaskuunhan noita ei luonnollisesti voi ottaa mukaan, ja ei tarvinnut kyllä pelätä että sieltä olisi mitään kadonnut. 🙂

Lähti vähän taas rönsyilemään teksti, mutta palataanpa tuonne Airbnb-villaan. Hinnaltaan se oli muistaakseni kolme yötä yhteensä 140 euroa, eli ei todellakaan paha. Hintaan kuului myös joka aamu tuommoinen ihana aamupala, siis täytyy sanoa että tuo oli kyllä maukkain aamupala koko reissulla + tuo kahvi oli taivaallista !! Se oli paikallista kahvia, mutta tuolla ne jotenkin tekivät sen vielä ekstra hyvin.

Perus liikenneympyrä…

Heti tuona ekana päivänämme Ubudissa halusin lähteä kiertelemään uuta kylää ja kävelimme pääteitä siellä, tutkimme kojuja ja löysimme tiemme apinametsään. Tuota olin odottanut ja se kyllä lunasti odotukset, apinat sai helposti syliin kun tarjosi heille vähän banaania 😀

Tuo paikka itsessäänkin oli aika hieno ja laaja alue, siellä sai kulutettua aikaa kiertelemällä ja katselemalla.

”Näetkö, ei oo enää enempää banaaneja?!” 😀

Apina syö jumalten uhrilahjoja..

Toisena päivänämme Ubudissa Nyoman (kuskimme) tuli siis hakemaan meidät aamusta ja suuntasimme Ubudin riisipelloille. Nyoman jäi autoon odottamaan ja sanoi että saamme viettää tuolle niin kauan aikaa kun haluamme.





Sitten riisipellon jälkeen suuntasimme paikkaan jossa viljeltiin mm. tupakkaa, ananaksia, kahvia..

Siellä tehtiin myös tota maailman kalleinta kahvia, joka siis valmistetaan niin että nuo Kopi Luwak-kissaeläimet syövät kahvipapuja ja sitten kakkaavat ne. Kahvin erityinen aromi muodostaa noiden eläinten mahassa kun pavut muhii siellä… 😉 Ja ne kyllä puhdistetaan huolellisesti sen jälkeen… Tossa häkin päällä onkin vaaleat pavut jotka eivät ole vielä olleet eläimen mahassa, ja tummemmat pavut jotka ovat olleet eläimen mahassa.

Aloe Veraa…

Tässä maistellaan tuolla 100% :sesti tehtyjä kahveja ja eri teelajeja. Oli kyllä törkeän hyviä ja ostettiinkin kotiakkin ja tuliaisiksi tuolta montaa eri sorttia.
Nyt tuli taas niin pitkä että jatketaanpa ensi kerralla..
-Sonja