Hola guapos! Que tal?

Barcelonan reissukin on jo tullut ja mennyt! Paluu (kylmään ja lumiseen) arkeen on koittanut jo aika päiviä sitten, ja Barcelonan lämpimät päivät ovat muisto vain..

Reissu tapahtui tosiaan syyslomalla (13-20.10) kahden ystäväni kanssa, ja nähtiinpä me Barcelonassa taas tuo Lanzaroten kämppikseni Ariadnakin, tyttö kun nykyään asuu siellä ja tekee työharjoitteluaan! Löytyi siis paikallista opastakin, joka kyllä pari kertaa antoi kullanarvoisia vinkkejä – ja opastipahan hän meidät koko kaupungin ehdottomasti parhaaseen mojito-mestaankin (SUOSITTELEN… nammmm)!

Alotetaan nyt kuitenkin näillä juoma-ja ruokakuvilla, jotka ovat tietenkin mistäpäs muualtakaan kuin kuuluisasta ruokamarketista La Boquerista. Tänne itsensä löytää helposti ensin kulkemalla pääturistikatu La Ramblaa (pelkkää turistiroinakojua täynnä koko tie) pitkin, ja keskipaikkeilta kääntymällä oikealle. Jos turistikatua muuten jatkaisi suoraan eteenpäin, niin pääsisi kätevästi rannalle.

Tulihan sitä ostettua toisessa kuvassa näkyvä mehu (joka oli kyllä jotain tosi ällömakeaa yök) ja myös tommoinen mansikka-banaani juttu jota oli kyllä tosi vaikee yrittää syödä kun se oli niin iso. 😀 Kaikkeehan sieltä löyty, mutta ei sitä jaksanut sen enempää siinä yhdellä kertaa maistella, ja matkalaukkuunkaan en halunnut alkaa mitään ruokaa heittämään, joten aika pikainen visiitti oli.

Kauppahallissa tuli siis käytyä, mentiin takaisin La Ramblalle ja siitä heti vasemmalle puolelle tietä, josta alkaa vanha kaupunki. Vanha kaupunki oli täynnä pieniä ihania kujia, joissa seikkailtiin päämäärättömästi, ja sitten löydettiin tämmöinen rakennus. Pikkukujilla oli niin pieniä jänniä kauppoja, kuin isompiakin ketjuliikkeitä.

Mmm tässä on tuttu näky meidän pöydästä 😀 Sangriaaaaaa, por favor! A) HYVÄÄ B) SE ON HYVÄÄ C) SE ON HALPAA (10 e kannullinen josta jokainen meistä kolmesta sai aina kolme lasillista!!) hallleeeeluuuujaaaaaa!

kanaa, parsaa ja kesäkurpitsaa :))

Primark sijaitsee vähän etäämmällä keskustassa, mentiin metrolla pysäkille (en muista enää nimeä..) ja siitä käveltiin muutama sata metriä ja löydettiin kyseiseen ostoskeskuskeen, jossa Primark oli ja joka oli kyllä vähän pienempi kuin mitä olin kuvitellut (toivonut), verrattuna esim. Berliinissä olleeseen kaksi (vai kolme?) kerroksiseen jättiläiseen… Kyllähän tuolta silti jokainen löysi jotain, on se niin halpa.

Nämä kaksi ylläolevaa kuvaa on todella kauniista Parc de la Ciutadella – nimisestä puistosta. Mentiin eka aika pahasti harhaan tänne etsiessä, käveltiin turhaan aika kauan painavat ostoskassit käsissä ja tytöillä meinas jo toivo loppua, mutta minä sinnikkäästi halusin nähdä sen, ja kyllähän me sinne sitten löydettiin kun pyydettiin apua. 🙂 Ihan perus tommosia hökkeleitä tuolla Harjullakin on…

Ei Barcelonaa ilman La Sagrada Familiaa -right? Sisälle asti ei menty, se nyt sitten on taas oma tarinansa…. Onhan tuo aika iso. Ja ihan noissa rakennusjutuissa. Vieläkin.

Halusin ehdottomasti mennä La Pedreraan, vaikka lippu olikin aika suolaisen kallis (20,50e) kun ottaa huomioon että tuolla hinnalla pääsi siis vain ja ainoastaan näkemään kyseisen talon ja sen katon (yllä olevassa kuvassa). Onhan se hieno. Mutta oli se kyllä liian kallis. Mutta tää ois kulma hieno ulkoapäin iltavalaistuksessa!

Tää oli tosi hauskaa!! Mentiin tommosilla kopeilla?! (Teleferic) vuoren huipulle, jossa oli linna ja hienot maisemat. Sitten takas alas noilla. Ja ei, niillä ei ollut yhtään pelottavaa mennä koska ne meni tosi hitaasti. 😀

Ariadna antoi meille sen harkkapaikasta tommoset VIP-liput yhteen Opium rantabaariin (joka paljastui sittemmin ettei ollut ihan meikäläisten kerho..). Juu eli mentiin yksi ilta (torstai?) tuonne rannalle, jossa on myös paljon rantaklubeja, ja ekana tietty tonne kun kerta ilmasiks päästiin sisään, mutta no A) SE OLI TYHJÄ B) MANSIKKA DAIQUIRI MAKSOI 17 € C) FANTA + VODKA MAKSOI 10 € D) AINOAT PAIKALLAOLIJAT OLIVAT NUORIA NAISIA VANHOJEN UKKOJEN KANSSA E) TÄSSÄ VAIHEESSA JUOSTIIN KARKUUN!!

Mentiin sitten haahuilemaan rantabulevardille ja mietittiin että mistähän me löydettäis ei_niin_hemmetin_kallis_maksettujen_naisten_ja_rikkaiden_miesten_klubi_vaan_enemmänkin_sellainen_köyhien_rantapummien_mesta ? Tehtiin sitten tuttavuutta flyereitten jakajien kanssa ja siinähän vierähtikin yli tunti niitten kanssa nauraessa ja jutellessa (kaks rantapummii nimeltä Niina ja Riikka myös osti kaupustelijoilta paikallisten mukaan paskinta ja halvinta kaljaa mitä Barcelonasta löytyy). Mentiin sitten yhen niistä kanssa Choko-nimisiin baariin, ja siellähän sitä sitten viihdyttiin aamun koittoon saakka! Oli hauskaa!!

Todiste että mä uskalsin syödä lammasta… (oon tosi nirso)

Pikkudarrassa sitten seuraavana aamuna rannalle… Ahhhh sitä lämpöö!

Tässä tosiaan siitä kaupungin parhaasta mojito-paikasta tietty mojito de fresat! (Paikan nimi on siis Rosa de Raval)

Tää kuva on Parc Guellista, kun kiivettiin (no okei suurin osa mentiin liukuportailla) tonne vuorelle. Tuolla vuorilla oli paljon kävelyreittejä ja vähän jotain nähtävääkin, mutta tuolla vasemmalla siis oli se varsinainen nähtävyys. Jonne ei sitten ikinä menty… Jooo se on sitten taas oma tarinansa…. :DD

Sitten lauantaina mentiin taas Chokoon!! Paras mesta! Tanssittiin pääasiassa ulkotiloissa koko ajan, eikä siellä sisällä kyllä ollutkaan paljoo ketään, siitä pääsi myös leiman kanssa tähän rannalle istuskelemaan tai vaikka vaihtamaan baaria!

Tää kuva on sitten Barcelonan suurimmalta klubilta eli La Razzmatazz:ista, jossa oli seitsemän eri puolta… mutta kaikki soitti samaa paskaa tecnojytkettä josta kukaan ei meistä ei tykännyt – tai oikeastaan ei voida edes sietää semmoista 😀 Oltiin ehkä 1,5 h tuolla (maksettiin tosiaan 17 € sisään..) ja Niina sano että kiitti nyt riitti, ja makso meille taksin ja mentiin sinne rantaklubille!

Ariadna teki meille vielä yks ilta tortilla espanolaa ja syötiin sitä ja juotiin viiniä sen parvekkeella 🙂

Sunnuntai-iltana maha-ja oksennustaudissa (Riikka ja minä…) ja DARRASSA saavuttiin hotellille rättiväsyneinä ja kaikkien kännykät piippas. Luin viestin ekana ”We are sorry to inform you, but your flight has been cancelled”. Aa kiitti. Kyllähän siinä pikkupaniikit iski kun ei kukaan tiennyt mitä tommosessa tilanteessa pitää tehdä, ja Lufthansan nettisivut ei tietty toiminu ollenkaan tai niitten numeroon ei voinu soittaa koska 150 000 muutakin ihmistä yritti tehä just sitä samaa. Saksalaisilla lentäjillä oli siis lakko, joka selvisi Suomeen soittelujen jälkeen, ja ei muutakuin päätettiin, että herätään mahdollisiman aikaisin (vaikka lento olisi ollut vasta iltapäivällä) ja mennään kentälle. Niin me sitten herättiin maanantaina virkeinä (NOT nimimerkillä oksensin koko yön) kello kuusi, puettiin päälle, pakattiin loput kamat ja otettiin taksi kentälle. Joka muuten maksoi sekin vähän enemmän kuin aateltiin… (jotain 40 e yli) ja sitten Lufthansan infotiskille jossa SUUREKSI hämmästykseksi ei ollut kuin kaksi perhettä meitä ennen jonossa. Saatiin siis melko nopeasti uudet lennot ja vieläpä samalle päivälle! Voi että sitä helpotuksen tunnetta.

Riikalla ja mulla oli sen verran huono olo, ettei sitten lähdetty viettää enää viimeistä päivää aurinkoiseen Barcelonaan vaan odotettiin kentällä iltaneljään asti että luggage drop aukes… Joo ei mee aina ihan putkeen. Mentiin sitten siihen laukkujonoon, kunnes eräs suomalainen nainen tuli sanomaan meille että varmaan ihan turhaan jonotetaan tässä, että hänelle oli kerrottu että lento on ylibuukattu! Siinä vaiheessa kyllä pääsi itku :DD Mulla oli niin paha olo, halusin vaan kotiin tai ees lentokoneeseen nukkumaan, koska kentällä tunnetusti se on mahdotonta (paitsi Helsinki-Vantaan kentällä on mukavan näköisiä sohvia). Odotettiin sitten vuoroamme kun virkailija siinä totesi saman asian meille ja siirryttiin sivuun odottamaan vielä puoleksi tunniksi, että muut joilla oli paikka pääsivät ensin. No, sitten meidät pyydettiin takaisin ja saimme kuin saimmekin paikkamme (allekirjoittanut ei tosiaan yhtään menettänyt hermoaan tai huutanut virkailijoille, en tietenkään). Se oli vaan vähän lisäfiiliksen laskija kun kaksi naisvirkailijaa alkoi siinä kovaan ääneen espanjaksi haukkua meitä – eivät ilmeisesti arvostaneet avautumistani heidän ylibuukkauksestaan, ja surullisinta oli se, että ymmärsin melkein joka sanan mitä he sanoivat meistä. Esitin kuitenkin etten ymmärtänyt mitään, koska ne oli just laittamassa mun laukkua, ja ajattelin että jos nyt sanon ”lo siento, pero entiendo todo lo que dices” ei olisi hyvä heilunut. 😀 Tai siis, en olisi enää ikinä nähnyt laukkuani.

Niin ja muuten, se Lufthansan infotiskin jono vähän kasvoi siinä päivän aikana, en muista milloin olisin viimeksi nähnyt yhtä pitkän jonon missään.. Se oli ihan uskomaton! Ja siinä kesti vielä aika kauan palvella yhtä asiakasta kun piti yrittää löytää hänelle sopivat korvaavat lennot, joten en halua edes arvailla kauan jonon päässä olleilla kesti päästä tiskille! Oltiinpa siis fiksuja kun mentiin ajoissa.

SEMMONEN REISSU!!!! Räpätessä roiskuu, ei reissua ilman kommelluksia vai mitä?

NEXT STOP: LONDON! Siitä lisää sitten tammikuussa…. 😉