Kun pähkinäallergikko Neiti Hassel lappaa lusikalla suuhunsa Nutellaa sydänsuruissaan, Hasselin elimistössä majailevat IgE-vasta-aineet bongaavat pähkinän proteiinit ja saavat syöttösolut vapauttamaan histamiinia. Histamiini aiheuttaa tulehdustilan, jolloin valkosolut rientävät paikalle. Dominoefektin myötä Neiti Hassel päätyy päivystykseen tai tukehtuu kotisohvalle kun kurkku turpoaa umpeen.

Allergioiden syntyyn vaikuttaa niin ympäristö- kuin perintötekijät. Allergioita on vähemmän yli 2 lapsen perheissä ja useimmin sisaruksista ensimmäisillä. Tupakansavu tai kotieläimet voivat edistää allergian puhkeamista. Kaupungissa allergiat ovat yleisempiä kuin maalla, tämä pätee jopa koiriin jotka eivät kaupunkiympäristössä pääse altistumaan luonnon tarjoamille mikrobeille.

Minä olen Matleena, yli 2 lapsisen perheen nuorin. Meillä kukaan ei tupakoinut, ei ollut kotieläimiä ja lähimpään kauppaan 15km, eli aika maalta jopa. Olen perheen ainut ruoka-allergikko. Allergiani ovat vakavia, eli saan anafylaktisen reaktion jos altistun allergeeneilleni ja kaikki aiemmin kuvatut oireet olen kokenut. Ulkomailla kielimuurit ovat aiheuttaneet useastikin melko vaarallisia tilanteita.

MUTTA, en ole sentään mikään moniallerginen, sillä minulla on vain kaksi allergiaa. Ikäväkseni, ne kaksi sattuvat kattamaan aika laajan osan länsimaisen ihmisen ruokaympyrästä: Liha ja gluteeni. Jotta pysyy järjissään muiden mussuttaessa pullaa ja nyhtöporsasta, on pitäydyttävä rajoitteiden mukanaan tuomissa positiivissa puolissa. Jota kuinkin tässä järjestyksessä: 1. Maine ja kunnia, olen saanut kunnian esiintyä tv-lääkärin showssa ja päässyt esimerkkitapaukseksi lääkäripäiville omituisuuksineni 2. Olen seilannut jo monta vuotta ruokavaliotrendien aallonharjalla, gluten free ja kasvisruoka 3. Syön jotakuinkin terveellisesti, vaikka olen kaikkeni tehnyt ettei asia näin olisi. Thank God for chips and chocolate! Olen nykyään jopa ihan hyvä kokki, usein saa parasta kun itse tekee. Kaukana ei silti ole aika kun soitin äidilleni ja kysyin pitääkö hellalla keittyviä perunoita sekoittaa.

En tiedä onko se siunaus vai kirous, että sain ensimmäisen allergisen oireen vasta ollessani 16-vuotias. Muistan aivan tasan tarkalleen miltä maistuvat ne Malacon punaiset irtokarkkiapinat, tuore lakritsi, Kotipizzan Tropicana ja vanha lempiruokani, läskiliha, eli ribsit. Kaiketi vanhaa sananlaskua on uskottava, ”It´s better to have eaten and enjoyed than never to have eaten at all”. Makumuistoistani häikäistyneenä minun on vaikea ymmärtää miksi joku vapaaehtoisesti ei söisi kaikkea mitä vaan voi. En tarkoita, että sitä lumikasan alta paljastunutta Rekun tuottamaa kasaa olisi maistettava, mutta niin kuin ihmisruokarintamalla. Kuten vanhemmat toitottavat, maistaisit edes! Jotenkin kummallisesti oliivit, sienet ja vuohenjuusto maistuvatkin ihan hyvälle! Mutta tottakai nostan hattua niille, jotka pystyvät eettisistä syistä pitämään näppinsä erossa lihatuotteista. Kohta kun on kesä ja hiiligrillit tulilla, elämä ei muutu helpommaksi.

Olen sopeutunut hyvin omaan tilanteeseeni ja korvaavia tuotteita on nykyään ihan tajuttomat määrät (kiitos ruokatrendit ja eläintuotannon ympäristövaikutukset!). Aina voisi mennä huonomminkin. Kuulemani mukaan Australiassa asustelee mies, joka on allerginen kaikelle muulle ruualle ja juomalle paitsi vedelle ja sitruunalle. Vaikka sitruunaveden väitetään mm. tehostavan immuunijärjestelmää, auttavan painonpudotuksessa ja parantavan aknen, tuskin tuolla ruokavaliolla elävä mies on liian terve ja onnellinen. Ylipainoinen toki tuskin.

Syvästi eläinrakkaat meistä eivät osaa valita ovatko koira- vai kissaihmisiä. Itse olen koiraihminen.

Meillä on maailman paras koira, sellainen osa-aikainen siis. Muuttuneet parisuhdestatukset ovat johtaneet siihen, että Koko-terrieri asuu kanssamme noin kaksi viikkoa kuukaudesta. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin, karvoja kun meidän huushollin lattialle ja sohvalle riittää ilman kokoaikaistakin turria. Tilanne tosin helpottui hieman viime vuonna, kun rakas aviomieheni leikkasi pitkät hiuksensa.

Jos tavatessamme Ilonan tanssilattialla kanssani hitaille pyrkinyt miekkonen olisi esitellyt puhelimestaan mirrinsä kuvia, tuskin olisin viimeisille hitaille lähtenyt. Tarkennan ettei kissoissa ole mitään vikaa, mutta ihminen on laumaeläin, kissa ei. Kissalla ei ole tarvetta miellyttää omistajaansa ja minä kun pidän siitä että minua miellytetään. Koska koiran ja ihmisen yhteinen taival on kestänyt todistetusti ainakin kolme kertaa pidempään kuin ihmisen ja kissan, ihmiset osaavat tulkita koiraa paremmin ja luonnollisesti vise versa. Lapsi joka ei ole aiemmin nähnyt koiraa osaa tulkita hännän heilutuksen iloisuuden merkiksi. Koiran kasvot ovat myös ilmeekkäämmät kuin kissan, joten naamataulun tuijottamiseen tottuneen ihmisen on helppo tulkita koirankin mietteitä kasvoista. Kokolla alkaa häntä heilua kun sille hymyilee ja häntä pysähtyy välittömästi jos ilme vakavoituu.

Psychology todayssa julkaistiin muutama vuosi sitten tutkimus, jonka mukaan kissaihmiseksi itsensä luokittelevat ovat neuroottisempia ja heidän älykkyysosamääränsä on korkeampi kuin koiraihmisten. Omat empiiriset tutkimukseni eivät ole linjassa tämän kanssa. Neuroottisuuden saatte puolestani pitää, vaikkakin olen vanhemmiten alkanut löytää itsestänikin uusia neurooseja. Pyyhin muunmoassa koiran pyllyn yhtä usein kuin omani. Ja se on koirallemme ihan ok. Veikkaampa että kissalle ei olisi.

Toisin kuin kissa, koira myös väkisin ajaa omistajansa hyville elämäntavoille. Koiranomistajan bileputki kestää korkeintaan 8 tuntia, kissanomistajan kolmekin päivää. Koiran kanssa on pakko olla sosiaalinen, korttelin ympäri kävellessä ehditään haistella helposti parit kolmet takamukset. Harva naapuri tulee sinne kissanomistajan kotiin haistelemaan.

Jotta sain kirjoitukseeni ahdettua kevyttä tiedettä, tein Tiede-lehdestä löytämäni testin: Oletko kissa- vai koiraihminen? Kyllä, kuten arvata saattaa: ”Sinulla on kissan sielunelämä. Teet sitä mitä itseäsi huvittaa. Viihdyt paremmin kirjan parissa kotisohvalla kuin lenkkipoluilla. Olet tavallista pidättyväisempi uusien tuttavuuksien kanssa. Hellät huomionosoitukset, joita muilta saat, lämmittävät enemmän kuin jatkuva nuoleskelu.” Tältäkö se maanantai tuntuu?