Kissoista ja koirista

Syvästi eläinrakkaat meistä eivät osaa valita ovatko koira- vai kissaihmisiä. Itse olen koiraihminen.

Meillä on maailman paras koira, sellainen osa-aikainen siis. Muuttuneet parisuhdestatukset ovat johtaneet siihen, että Koko-terrieri asuu kanssamme noin kaksi viikkoa kuukaudesta. Tämä sopii minulle paremmin kuin hyvin, karvoja kun meidän huushollin lattialle ja sohvalle riittää ilman kokoaikaistakin turria. Tilanne tosin helpottui hieman viime vuonna, kun rakas aviomieheni leikkasi pitkät hiuksensa.

Jos tavatessamme Ilonan tanssilattialla kanssani hitaille pyrkinyt miekkonen olisi esitellyt puhelimestaan mirrinsä kuvia, tuskin olisin viimeisille hitaille lähtenyt. Tarkennan ettei kissoissa ole mitään vikaa, mutta ihminen on laumaeläin, kissa ei. Kissalla ei ole tarvetta miellyttää omistajaansa ja minä kun pidän siitä että minua miellytetään. Koska koiran ja ihmisen yhteinen taival on kestänyt todistetusti ainakin kolme kertaa pidempään kuin ihmisen ja kissan, ihmiset osaavat tulkita koiraa paremmin ja luonnollisesti vise versa. Lapsi joka ei ole aiemmin nähnyt koiraa osaa tulkita hännän heilutuksen iloisuuden merkiksi. Koiran kasvot ovat myös ilmeekkäämmät kuin kissan, joten naamataulun tuijottamiseen tottuneen ihmisen on helppo tulkita koirankin mietteitä kasvoista. Kokolla alkaa häntä heilua kun sille hymyilee ja häntä pysähtyy välittömästi jos ilme vakavoituu.

Psychology todayssa julkaistiin muutama vuosi sitten tutkimus, jonka mukaan kissaihmiseksi itsensä luokittelevat ovat neuroottisempia ja heidän älykkyysosamääränsä on korkeampi kuin koiraihmisten. Omat empiiriset tutkimukseni eivät ole linjassa tämän kanssa. Neuroottisuuden saatte puolestani pitää, vaikkakin olen vanhemmiten alkanut löytää itsestänikin uusia neurooseja. Pyyhin muunmoassa koiran pyllyn yhtä usein kuin omani. Ja se on koirallemme ihan ok. Veikkaampa että kissalle ei olisi.

Toisin kuin kissa, koira myös väkisin ajaa omistajansa hyville elämäntavoille. Koiranomistajan bileputki kestää korkeintaan 8 tuntia, kissanomistajan kolmekin päivää. Koiran kanssa on pakko olla sosiaalinen, korttelin ympäri kävellessä ehditään haistella helposti parit kolmet takamukset. Harva naapuri tulee sinne kissanomistajan kotiin haistelemaan.

Jotta sain kirjoitukseeni ahdettua kevyttä tiedettä, tein Tiede-lehdestä löytämäni testin: Oletko kissa- vai koiraihminen? Kyllä, kuten arvata saattaa: ”Sinulla on kissan sielunelämä. Teet sitä mitä itseäsi huvittaa. Viihdyt paremmin kirjan parissa kotisohvalla kuin lenkkipoluilla. Olet tavallista pidättyväisempi uusien tuttavuuksien kanssa. Hellät huomionosoitukset, joita muilta saat, lämmittävät enemmän kuin jatkuva nuoleskelu.” Tältäkö se maanantai tuntuu?

Tekstissä esiintyvä esimerkillinen koira.
Kommentit (2)
  1. Teen yleistyksiä tarkoituksenmukaisesti, pilke on hyvä pitää silmäkulmassa ja saada (vähemmän älykästäkin) keskustelua aikaiseksi 😉

  2. Aina kun johonkin facebookin ryhmään ilmestyy kysymys, ”oletko kissa- vai koiraihminen?”, mietin että ei taas tätä 😀 Jotenkin todella huvittavaa kun (yleensä) aikuiset ihmiset yltyy jopa haukkumaan kissoja tai koiria TAI kissa- tai koiraihmisiä. Ja tekemään yleistyksiä. (Joita näkee tässäkin tekstissä) Tekis mieli aina osallistua keskusteluun sillä ”on hieno seurata älykästä keskustelua”-memellä, mutta en jaksa. Tykkään sekä kissoista ja koirista.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *