Jokavuotinen käsityövimma iskee!

Kaiken syvällisen pohdiskelun vastapainoksi rakastan kaikenlaista toiminnallista ja luovaa tekemistä.
Askartelut, korujen väsääminen, ompelu, neulominen, virkkaaminen, ratsastus, ruuanlaitto, ulkoilu lasten kanssa.. You name it!

Jo perinteeksi muodostunut jokavuotinen käsityövimma – ja tarkemmin määriteltynä neulomisvimma – on taas iskenyt! Joka vuosi se alkaa viimeistään syyskuun lopulla kun alan laskeutua kesähurmoksesta syksyn viileyteen ja kestää ainakin jouluun asti, joskus tammikuun puolelle. 

Minusta on valtavan ihanaa käpertyä sohvan nurkkaan neulomaan. Ehkä siinä on jotain kotoista ja lämpöistä, se muistuttaa minua lapsuudesta, jolloin minulla ja äidilläni oli tapana neuloa tai virkata olohuoneessa ja kuunnella samalla musiikkia. Olenkin hamstrannut vuosien saatossa aikamoisen repertuaarin erivärisiä lankoja, hups! En vain voi itselleni mitään, kun näen ihania lankoja kaupassa, varsinkin jos ne ovat alennuksessa, hihii!
 IMG_20181014_173223.jpg

Tällä hetkellä minulla on kesken Novitan pitkä neuletunika, jonka aloitin jo viime vuonna. Käsityö on levännyt kevään ja kesän yli ja odotellut vetolaatikossa jokavuotisen käsityövimman alkamista. Toivonkin saavani tunikan tällä rupeamalla valmiiksi, mutta viime vuonna innostukseni lopahti takakappaleeseen. Voi siis olla, että etukappaleen valmistumisen jälkeen hihat saavat odottaa ensi vuoteen.

IMG_20181007_225948_828.jpg

Minulla on myös haaveissa kaikenmoisia muitakin neulomuksia, mm. ihanat kirjoneulesukat Anelmaiset, pitkä neuletakki (sekin Novitan ohjeella), neulepaita taaperolle, kirjoneulesormikkaat ja paaaaljon muita ideoita, vaikka valitettava realiteetti onkin, että minulta taitaa mennä monta vuotta ennenkuin saan nämä kaikki toteutettua, ja lisää ideoita tulee joka vuosi lisää ovista ja ikkunoista. Aaapuuuva!

Tulen myös tänäkin vuonna (kuten kaikkina aikaisempinakin vuosina) tekemään joululahjoja itse. Joko neuloen, virkaten, askarrellen tai muilla tavoilla mitä nyt satun keksimään. 

Olen viime vuosina tehnyt joululahjoiksi muun muassa seuraavia juttuja:
– ovikranssi kävyistä, puolukanvarvuista, kuusenoksista
– neulottu pannumyssy
– sytykeruusuja
– mustikka-puolukkamarmeladeja
– helmitähtiä valmiiseen tähtipohjaan
– koruja
– suklaatryffeleitä

ymsyms.

Minusta on mukava tehdä itse lahjoja, siinä voi säästää mukavan summan ja itsetehty lahja tuntuu jotenkin henkilökohtaisemmalta, kun siihen on eri tavalla käyttänyt aikaa ja vaivaa kuin kaupasta ostettuihin lahjoihin. Vaikka ostan toki valmiinakin lahjoja esim. lapsille ja miehelleni ja jos satun löytämään jonkin täydellisen valmiin lahjan sopivaan hintaan, saatan sen ostaa. 

Suosin yleensä itsetehdyissä lahjoissa materiaaleja joita löytyy luonnosta tai valmiiksi kotoa.

Teetkö itse lahjoja? Jos teet, niin mitä? 
 

 

Kauneus Sisustus DIY

Lääkkeillä vai ilman?

IMG_20181013_073805.jpg

Olen harmikseni joutunut terapian ajan (eli vajaa 2 vuotta) turvautumaan mielialalääkitykseen. 

En ole oikein koskaan ollut lääkkeiden suurkuluttaja ja varsinkin mielialalääkkeiden aloitus oli minulle varsin kova paikka, sillä olin ajatellut, että sellaiset otetaan käyttöön vasta kun asiat ovat huonosti, todella huonosti.

Ja niin se vähän minun kohdallani menikin. Olo alkoi terapian ja ”asioiden kaivelun” aloittamisen jälkeen mennä todella huonoksi. Sitä voi olla ulkopuolisen vaikea käsittää ja välillä itsekin ihmettelen olenko oikeasti voinut niin huonosti, kun mietin aikaa jolloin lääke aloitettiin. Mietin myös tosissani miten pystyin silloin samaan aikaan käymään töissä.

 

Tällä hetkellä voin todella hyvin ja olenkin monesti miettinyt, että haluaisin taas kokeilla elämää ilman lääkkeitä. 

Kesällä kokeilinkin, mutta se ei oikein kantanut hedelmää ja jouduin ottamaan läkkeen uudelleen käyttöön. 

 

Poden ehkä jollain tavalla pientä ”hoitoväsymystä”. Terapiakertoja on harvennettu, sillä olen ollut niin hyvävointinen. Lääkkeiden muistaminen päivittäin on välillä haastavaa ja se aiheuttaa ongelmia kun annoksia jää välistä. Lääkkeiden syöminenhän pitäisi olla ”joko tai” ja alan kallistua lopettamisen puolelle.

Se kuitenkin arveluttaa minua, sillä en haluaisi olon huononevan. Se on kuitenkin lopetuksen kohdalla lähestulkoon itsestäänselvyys, sillä ainakin pari viikkoa olo voi olla huonompi ennen kuin keho tottuu lääkkeettömyyteen.

 

Kaikista epäilyksistä huolimatta olen ollut nyt päälle viikon ilman lääkettä. Olen huomannut, että mielialani on pääasiassa hyvä, mutta jokseenkin herkempi. Huomaan kyllä taipuvani alakuloisuuteen helpommin kuin ennen enkä aina pääse siitä tunteesta irti niin nopeasti kuin haluaisin. Ehkä tämä on asia mitä pitää vielä terapiassa käydä läpi..

Hyvinvointi Mieli Terveys Ajattelin tänään