Mitä on vapaus? Mitä on olla vapaa?

Tänään kävelylenkillä (vaikkakin ulkoisesti voisi kuvitella minun juosseen vauhtia 10 

km/h, naaman punaisuudesta ja hikoilusta johtuen… Okei, otin nesteenpoistajan. Kehoni suorastaan imee itseensä nestettä, kiitos mielialantasaajalääkkeiden) mietin vapautta ja sitä, olenko minä vapaa. Jos olen vapaa, niin mistä olen ja mistä vielä voisin olla vapaa ja toisaalta, miksi pitäisi olla vapaa?

Mutta, kaikkihan ihannoivat ja tavoittelevat vapautta! ”Oi, hän on niin vapaa! Niin vapautunut! Niin iloinen! Niin normeista vapaa! Niin vapaa, minä haluan olla vapaa, vapaa yksilö, vapaa ajatuksiltani, vapaa vapaa vapaa … ” Vapaa, kahleista maan? Vai mistä, oletko sinä, olenko minä, pitäisikö olla ja kuka sen sanoo?

Vai olisiko sittenkin vain tärkeämpää olla onnellinen? Miksi pitäisi olla onnellinen? Onko onnellisuus tavoiteltava tila, jotenkin oletus, että ihmisen pitää olla onnellinen?

Vapaa. (Kuuntelin Kaija Koota lenkillä: ) Kaunis, rietas, onnellinen?

Pahoittelen, en osaa vastata itsekään esittämiini kysymyksiin. Itse koen tällä hetkellä, että olen omien kahleitteni vanki. Omien sairaukseni vanki. Ihmisten odotusten vanki. Niin ei saisi olla, eikö?

Yksi asia, jota eniten tässä maailmassa inhoan, on hedonismi! Vaikka olen itsekin tämän maailmankatsomuksen humauttama, niin inhoan sitä silti.

Kaikki mulle tässä heti nyt mulla pitää olla hyvä fiilis tuntee hyvältä saada kaikki tarpeet tyydytetyksi tässä ja nyt heti mulle mulle mulle ehkä sit vähä muilleki laatuaikaa.

Pääasia rakkaudessakin, että mitä minä saan häneltä kuin että mitä minä voin antaa. Ja mikä on suhteen sellainen näkymätön keskus ja motiivi, jos koko ajan molemmat vaan sisimmältään odottaa sitä, että mitä tuo toinen voi minulle antaa. Hyötynäkökulmia. Hyötyä. Kaikesta pitää hyötyä. Ei saa olla mitään vaan olla – asioita. Kaikesta pitää vähintään tulla jotain (nopeasti) jos se ei jo ole jotakin.

Mutta miten me, elämän syrjäkujille enemmän tai vähemmän jääneet? Me sairaat, eronneet, pettyneet (ei löytynyt uutta uusioperhettä eikä ees uutta miestä ku se joka oli vaan makasi mun sohvalla ja ryyppäsi) , karanneet ( ja siitä jatkuvaa tuskaa kantavat… ”Minä lähdin pois, en jaksanut, en pystynyt, en osannut, olen huono… ) tai velkaantuneet? Me enemmän tai vähemmän kurjat ja epäonnistuneet? Me jotka emme jaksaneet opiskella, emme osaa hienoja sanoja, olemme kömpelöitä, surkimuksia sängyssä eikä ulkonäössäkään ole kehumista. Me kahleisiimme sidotut, me emme-vapaat.

Me kaikki, me, jotka emme ole mitään. Jos joku meihin tarttuu, tulee lähemmäs, me vaan pelkäämme, koska meillä ei ole muuta annettavaa kuin tyhjät kädet, taskut, sydän. Me koemme, ettemme ole mitään, emme missään. Jopa seurakunnissakin meille näytetään ovea tai enintään takapenkkiä sekä EU-ruokajakelujonoa.

Me, köyhät, sisäisestikin niin köyhät, kuka meitä muistaa, kuka tahtoo meitä rakastaa ilman meidän vastalahjojamme tai voimakkuuttamme? Kuka ottaa meidät omikseen, kuka rakastaa meitä, vaikka tietää, ettei meistä sen rakkaudenkaan koskettamina tule muuta kuin se, mikä olemme. Pieni, tyhjä ihminen.

Mutta Jumalalle rakas. Tämän takia minä uskon, luotan ja vaellan pienessä, surkeassa uskossani. Uskoani on usein pilkattu: ”Miten sinä vieläkin uskot, kun ei Jumala ole sinua auttanut?!” ”Ei Jumalaa ole, etkö nyt näe sitä itsekin, kun uskovaisetkaan ei sinua hyväksy.” ”Olet liian sairas, uskosi ei ole tervettä.” jne jne

”Siinä on rakkaus, ei siinä että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että Hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.”

Siksi uskon. Siksi toivon. Minua rakastetaan. Jumala tietää minua paremmin, mikä on minulle hyväksi. Jumala katsoo ennenkaikkea iankaikkisuusnäkökulmaa. Tärkeintä on päästä perille. Sinne mennään yksin Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Me kaikki, vapaat, vangitut, rikkaat, köyhät, hyvät huonot.

Jumalan edessä, samalla viivalla. On paikka, jossa armo riittää. Paikka, jossa saa olla vaan. Jeesuksen ristin juurella.

Siksi minä vaan uskon.

p.s. Palstani ei ole maailmankatsomuksellisia arvosteluja tai väittelyjä varten. Eli sellaiset käydään muualla. Kiitos.