Mä en jaksa olla töissä
Mä en jaksa olla töissä
Pitääkö mun olla töissä? Pitääkö täällä olla? Pitääkö mun käydä töissä? Käydä? Käymistilani on erittäin pysähtynyt. Joku käyttää jossain vappusimaa ja se käydä porisee iloisesti. Minun käymistilani työpaikalla on tahmea, käymätön, saostunut. Työssäkäyntini on pahaa.
Kuitenkin, minulla on ihan hyvä työpaikka ja todella mukavat työkaverit. Pidän työstäni, periaatteessa. En vaan jaksaisi olla täällä. Työntekemisessä vaikeinta on töihin lähteminen ja siellä oleminen. Minulla ei niinkään itse työn tekeminen. Töistä lähtiessäni liidän kuin hauli kohti kotia.
Pakkohan ihmisen on töitä tehdä, ainakin minun elämäntyylilläni elävän. Masennun, jos joudun laskemaan kaupassa, ostanko juustoa vai makkaraa. Masentavinta on, kun joutuu ostamaan lauantai-makkaraa ja x-tra jogurttia. Maku tulee vieläkin sisuskaluistani, kun muistelen näitä ankeita hetkiä. Juu, on parempi käydä töissä.
Kuljen täällä työkavereitteni keskellä sisälläni salaisuus. Siltä se joskus tuntuu. Minulle tullaan usein kertomaan, että miten iloinen olen ja auttavainen. Joku totesi jopa, että sinulle ei varmasti ole ikinä tapahtunut mitään vaikeaa tai pahaa.
Juu, ei tietenkään, sanoin. Ja muistelin aikaa, jolloin istuin yksiöni lattialla keittiöveitsi ranteellani ja huusin: ” Jumala, nyt vastaat ja puhut tai mä vetäsen!”
No, tyypilliseen tapaansa, Jumala oli hiljaa. Enkä minä uskaltanut vetäistä. Minusta ei ole aiheuttamaan ruumiiseeni kipua. Itsemurhayritykseni olen tehnyt lääkkeillä. Nenämahaletkukipu oli yhtä helvettiä. Silloin rukoilin: ”Paska Jumala, kun et muuten taaskaan ole mua auttanut, niin anna nyt perkele tulla sitä mustaa kakkaa, että saan tämän letkun pois nenästä.”
Toisella itsemurhayritykselläni Herra armahti ja heräsin lääketokkurasta vasta siihen, kun musta paska tuli ja nenämahaletkua otettiin pois nenästä.
On se kummallista. Kuitenkin, kaikkinensa, kertakaikkiaan, minä käyn vielä töissä ja uskon edelleen Jumalaan. Kuulun siihen joukkoon, jolle Jumalan olemassaolo ja jopa hänen rakkautensa, ei ole yhteydessä siihen, onko elämäni tai pääni täynnä paskaa vai ei. Jumala on jotain paljon suurempaa. Mutta en minä paljoa ymmärrä, mistään.