Heräteleipä ja muut kylmän kesän lohdukkeet
Heräteleipä = Heräteostos ruokakaupassa. Ostetaan ulkonäön ja kuvitellun maun vuoksi ja syödään kokonaisuudessaan samana iltana runsaan voikerroksen kera. Ei minkäänlaista ravitsemuksellista funktiota. Arkileivästä poikkeava hyvä leipä, jota ostetaan tuhlailumielessä silloin, kun pakastimessa on runsaasti arkileipää, kuten Reissumiestä.
Kuulin juuri joltain, ettei saisi valittaa huonosta kesäsäästä. Pitäisi olla kiitollinen siitä, ettei ole tappava helle. Pitäisi nähdä luonnon kauneus sateessa ja pilvissäkin tai jotain. Vitut. Minua on harmittanut niin paljon, että olen lohduttanut itseäni rahalla koko kesän.
Ajattelin lomalle jäädessäni pihistellä vähän kaikessa, koska kulunut vuosi on syönyt yllättävän paljon pankkitiliä. Ajattelin jättää auton parkkipaikalle ja kulkea onnellisesti bussilla. Tämä onkin se ainoa asia, missä onnistuin säästämään. Kun ulkona oli pilvistä ja sateista joka päivä, alkoi tulla kaikenlaisia kummallisia tuntemuksia. Onnistuin jotenkin perustelemaan itselleni monen sadan euron elektroniikkaostokset. Eilen tajusin, että olohuoneen sohva tarvitsee uudet päälliset. Se, miten itselleni nämä kaikki perustelin, ei suinkaan tapahtunut suoraan lomasään harmittelun kautta. Perustelin asian niin, että nyt kun minulla ei vielä ole suoraa tarvetta asuntosäästämiselle, eikä minulla ole jälkeläisiä elätettävänä, voin huoletta hassailla palkkani haluamiini asioihin. Ostin myös parilla sadalla eurolla syksyn työvaatteita sillä perusteella, että ostan vaatteita tosi, tosi harvoin. Joo joo.
Vaikka lapseton vuokra-asuja olenkin, olen autoilevana uusperheellisenä tiedostanut aivan uudella tavalla, miten paljon rahaa oikeasti kuluu. Olen kummallisessa tilanteessa siinä mielessä, etten todella tule toimeen yhtä pienellä kuin sinkkuaikoinani, mutten kuitenkaan ole varsinainen perheen elättäjäkään. Kulutan siis hieman enemmän 2-4 hengen kiinteisiin kuluihin ja ruokamenoihin, mutta silti kuvittelen voivani ostella kivoja mielialaa nostavia juttuja, kuten sinkkuna tein. Kauhean vaikea ymmärtää esimerkiksi sitä, että jos menee neljän hengen porukalla leffaan, se maksaa yli 50 euroa (plus naposteltavat). Ei sellaista voi vaan enää tehdä! Sinkkuaikoinani kiinteät kuluni olivat todella pienet, mikä avasi ikkunoita esimerkiksi kivalle MacBookille. Nyt pitäisi säästää kaikessa ja toivoa viihtyvänsä elämän perusasioiden äärellä. Se on halpaa mitä rahalla saa, eikö niin?!
Ironisinta tässä on se, että kun minä olen nyt ainoana lomalaisena kotona ja ulkona on kuin onkin kaunis päivä, en jaksa edes vaivautua ulos. Frasier kausi 3, täältä tullaan. Olen ihan kamala.