Minusta on tullut joku konservatiiviporvari!

Olen pitänyt itseäni vasemmistolaisten arvojen kannattajana. Minun mielestäni Li Andersson on näpsäkän näköinen nuori nainen, joka ilmaisee itseään aika tyylikkäästi. Nyt, kun viimein tutustuin hänen poliittisiin mielipiteisiinsä (KYLLÄ, nyt sen tein!), yllätyin, kun en olekaan hänen kanssaan niin kovasti samaa mieltä. Ilmeisesti työelämään siirtyminen ja orastava perheellistyminen ovat aiheuttaneet sen, että omanikäiseni lapsettoman vasemmistolaisen mielipiteet kuulostavat aikansa eläneeltä yliopistohippeilyltä. 

vote-1804596_640.jpg

Olen siirtynyt vaalimaan mm. ihmisen oikeutta yksityisautoiluun (helpottaa arkea kummasti), ja koen, että nopeusvalvontakamerat provosoivat ihmisissä enemmän säikähdysreaktioita kuin kannustavat nopeusrajoitusten noudattamiseen. Jalkakäytävien talvihuollosta on mielestäni äärimmäisen tärkeää huolehtia, mutta ehkä vielä vaarallisempaa on huonosti aurattu ja hiekoitettu autotie. Terveiset pelästyneeltä autoilijalta, joka meinasi hyvin hitaalla nopeudella ajaa jalankulkijan päälle, koska auto ei vaan pysähtynyt valoihin riittävän nopeasti ja perä lähti heilumaan uhkaavasti viereiselle kaistalle.

Mielestäni puheet lasten oikeudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ovat täyttä tuubaa, joiden ainoa tarkoitus on edistää taloudellisia päämääriä. Alle kolmevuotias lapsi ei tarvitse varhaiskasvatusta vaan perhettä, kotia ja vanhempia. Alle kolmevuotiaiden lasten kotihoitoa on syytä tukea rahallisesti. Alle kolmevuotias ei ymmärrä sitä, miksi vanhempi lähtee ja tulee takaisin jatkuvasti. Nykyisellään varhaiskasvatus ja päivähoito ovat täynnä resurssivajetta, liian isoja ryhmäkokoja, ahdistavaa ärsyketulvaa, oireilevia lapsia ja uupuneita varhaiskasvattajia. Jos yhteiskunta alkaa pakkoajaa lapsia entistä varhaisemmin päivähoitoon, ryhmäkoot ja ongelmat kasvavat entisestään. Laadukkaaseen varhaiskasvatukseen tulee panostaa niiden lasten kohdalla, jotka sen piirissä tällä hetkellä ovat: merkittävä ja täysin riittävä osuus alle kouluikäisistämme. Laadukas varhaiskasvatus on äärimmäisen kallista puuhaa, eikä sen kustannuksia todellakaan kateta työssäkäyvien 1-vuotiaiden lasten äitien veroäyreillä.

Subjektiivista päivähoito-oikeutta en kannata itseisarvona. Kannatan lapsen oikeutta päivähoitopaikkaan kuntoutuksellisista, lapsen kehitystä ja hyvinvointia tukevista syistä silloin, kun lapsi jollain tavalla deprivoituu kotona olevien vanhempiensa kanssa. Joissain tapauksissa lapsen kasvun ja kehityksen turvaaminen vaatii päivähoidossa oloa.

Jotain kommaria minussa sentään on jäljellä. Julkisen sektorin kaikille yhtäläiset sosiaali- ja terveyspalvelut näen niin tärkeinä, että olen valmis maksamaan niistä korkeita veroja. Toisaalta koen myös olennaisena, että ne, jotka pystyvät nimellisesti niistä muutaman kympin maksamaan, saavat sen tehdä. Tietyt vähätuloiset erityisryhmät voidaan vapauttaa maksuista. Ja jos minun täytyisi valita, mitä talouskasvun eteen tulee uhrata, tingin mieluummin ympäristönsuojeluun liittyvistä tavoitteista (vaikka nekin ovat tärkeitä arvoja) kuin julkisesta terveydenhuollosta.

Kommentit (1)
  1. Aamen. Oon samaa mieltä täysin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *