Kasvatan tälläkin hetkellä pientä ja hartaasti odotettua ihmisenalkua, joka potkii jo vilkkaasti ja aiheuttaa keholleni mitä kummallisempia tuntemuksia. Olen lukenut monia blogikirjoituksia vanhemmuudesta ja äitiydestä. Olen pohdiskellut sitä, millainen äiti minusta tulee ja millaisia äitien kuuluu ylipäätäänkin olla. Nyt, kun vauva ei ole vielä nähnyt päivänvaloa, on hyvä hetki koota tämänhetkiset ihanteet listaksi. Voin sitten jälkikäteen naureskella sille, miten asiat todellisuudessa menivät.

1. Kun lapsi on vauva-/taaperoikäinen, en jää sen kanssa kotiin kykkimään, vaan käyn sen kanssa paikoissa. Haluan viedä sen vauvamuskariin tai vauvauintiin. Tämä ei tarkoita sitä, että vauvaa retuutetaan joka paikassa mukana äidin tarpeiden mukaan.

2. Vauva ei katso telkkaria. Minä katson pääasiassa vauvaa, kun imetän.

3. Minusta tulee nuiva tiukkisäiti.

• Lapseni ei saa puhelinta ennen kouluikää. Nykyään niillä on kuulemma päiväkodeissakin omat älylaitteita koskevat säännöstöt.
• Lapseni puhelimessa ei ole nettiyhteyttä ennen kahdentoista vuoden ikää, eikä lapseni ole alakouluikäisenä pitkiä aikoja netissä ilman valvontaa. Itse kävin 11-vuotiaana kirjaston tietokoneella pornosivuilla, joten tiedän kyllä, mikä niitä viattomia kultamussukoita kiinnostaa.
• Lapseni ei saa pelata Moviestarplanetia, joka on yksi moraalittomimpia asioita ikinä.
• Kodissamme on sellainen käsite kuin ruutuaika, ja se määräytyy ikätasoisesti. Sitä ei kielletä, mutta se ei ole lapsemme pääasiallinen ajanviete.

4. Opetan lapseni siihen, että elämässä täytyy odotella asioita.

• En anna lapseni katsoa piirrettyjä tabletilta, kun olemme ruokakaupassa. Lapseni tulee ruokakauppaan auttamaan vanhempiaan ostosten tekemisessä ja pakkaamisessa.
• Jos lapsi valittaa, että on tylsää eikä ole mitään tekemistä, ohjaan hänet empaattisesti keksimään itselleen tekemistä. En täytä lapseni elämää aktiviteeteillä ja harrastuksilla. Keksiköön itse, mikä kiinnostaa.

5. Palkitsen tehdystä työtä, en lopputuloksesta. Maksan viikkorahaa sovittujen kotitöiden tekemisestä. Arvostan ahkeraa opiskelua enemmän kuin hyvää koenumeroa.

6. Järjestän itselleni vapaa-aikaa. Lapsella kun kerran on isäkin kuvioissa, järjestän silloin tällöin itselleni aikaa juoda hyvää punaviiniä ja polttaa pari tupakkaa.

7. Uskallan kohdata lapseni kanssa sekä onnelliset että ikävät asiat. En teeskentele, jos asiat ovat pielessä. Aikuisetkin saavat joskus ärähtää ja itkeä. Opetan lapseni puhumaan tunteista.

8. Ruokaa täytyy kunnioittaa.

• Ruoasta ei sanota, että se on pahaa. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta asian voi ilmaista korrektisti tai jättää ilmaisematta.
• Lautasta ei ole pakko väkisin syödä tyhjäksi, tärkeämpää on opetella, miltä tuntuu, kun on syönyt riittävästi. Seuraava ruoka tarjoillaan sitten, kun muillekin, välipalat eivät korvaa väliin jätettyä lounasta.
• Vihanneksia on tarjolla ja niitä syödään siinä missä muutakin ruokaa.

9. Lahjoista kiitetään aina, oli todellinen mielipide lahjan mieluisuudesta mikä tahansa.

10. Äidille voi aina tulla kertomaan, oli mokannut miten pahasti tahansa. Äiti ei tuomitse vaan auttaa selviytymään eteenpäin.