Uusia ihmisiä tapaillessa kehittää itselleen usein hirveät paineet. Tai ainakin minä kehitän. Pitää sukia hiukset mahdollisimman söpösti ja laittaa naamaan sen verran meikkiä, että varmasti näyttää nätiltä. 

Uudelle ihmiselle puhuessa miettii myös liian paljon sitä, että tekeekö vaikutuksen ja kertooko itsestään tarpeeksi kiinnostavia asioita. Jälkikäteen miettii, että oliko nyt ihan tosi tyhmä.

Pitäisi luottaa enemmän siihen, että on omana itsenään kiinnostava ihminen. Ei tarvitse esittää mitään muuta kuin on. Jos toinen ei kiinnostu sellaisena kuin on, niin minkä sille sitten mahtaa. 

On paljon mukavampaa, kun tietää olleensa oma itsensä ja näyttäneensä itsestään sen puolen, jollainen oikeasti on. Usein olen jäänyt jälkikäteen miettimään, etten ole ollut oma itseni jonkun ihmisen kanssa. Olen antanut aivan vääränlaisen kuvan. Se harmittaa.

Olenkin päättänyt, että alan luottaa siihen, että olen kiinnostava ihminen, jolla on kiinnostavia ajatuksia. Otan rennosti, enkä stressaa siitä, näytänkö pipo päässä idiootilta.

Aika moni sinkkututuistani on viime aikoina todennut, että olisi niin mukavaa, jos olisi parisuhde. Kyseiset ihmiset suhtautuvat siihen parisuhteeseen tavalla, joka saa minut aina hämmentyneeksi. Ihan kuin se parisuhde parantaisi elämänlaatua merkittävästi.

Mitä vikaa sinkkuelämässä on? Olenko minä muka maailman ainoa sinkku, jonka mielestä tämä on ihan jees?

Olen yrittänyt pohtia, että millä tavalla elämäni muuttuisi paremmaksi, jos alkaisin seurustella. En keksi mitään muuta kuin, että saisin säännöllisesti seksiä. Se on tietysti ihan hyvä syy, mutta ei kuitenkaan riittävä. Eikä edes itsestäänselvä.

Minulla on nyt vapaus käyttää aikani juuri sillä tavalla kuin haluan. Kalenterini on ihan täynnä kaikkea kivaa tekemistä ilman parisuhdettakin.

Yksi tärkeimmistä asioista viime parisuhteessani oli se, että oli joku jonka kanssa keskustella kiihkeästi aiheesta kuin aiheesta. Loppujen lopuksi asia taisi kuitenkin olla niin, että ei sitä parisuhdetta välttämättä aina niin kovasti kiinnostunut vuodatukseni.

Onneksi minulla sentään on paljon kavereita, joita kiinnostaa. Aina on joku, jolle avautua, jos siltä tuntuu. Minulla on kavereita, joita kiinnostaa samat asiat kuin minua. Mihin ihmeeseen sitä miestä sitten kaipaisin?

Flirttailu on kivaa.  Se on kivaa, että on mahdollista katsella joka suuntaan yhtäaikaa. Voi haaveilla jostain juuri näkemästään miehestä, mennä yksin kotiin ja haaveilla seuraavana päivänä taas uudesta tuntemattomasta. Ollessani parisuhteessa kaipasin sitä vapautta. Sitä, että on vapaus koskea, jos tekee mieli. On myös vapaus olla koskematta.