”Soitellaan sitten.. eikun tossahan sä taas olet”
Kaikki tietävät treffailun alkuvaiheen monimutkaiset aikakikkailut. Tarkoittaen sitä, että kuinka monta päivää pitäisi muka odottaa seuraavaa yhteydenottoa. Ei saa näyttää liian innostuneelta, liian tylsistyneeltä, liian miltä-tahansa-seurauksena-jostain. En jaksa edes ladella esimerkkejä – jostain syystä olen saanut sellaisen käsityksen, joka toimii mun mielestäni ainakin ihan hyvin, että jos on ollut hyvät treffit takana niin ei kannata ottaa uudestaan yhteyttä ennen seuraavaa iltaa. Se yksi päivä pohtimisaikaa on se ihan minimi, ihan vain sen takia, että toinen saa hengähtää ja pohtia rauhassa mitä piti.
Mutta jo tommoinen yhden päivän tauko toisaalta kuulostaa omassa korvassa jo hiukan liian nopealta. Mutta toisaalta kaksi päivää, joka tuntuis paljon kivemmalta ja jota viljellään kaikissa elokuvien ”between bros/between girls”-kohtauksissa on jo aika pirun hankala toteuttaa..
Koska perhanan Facebook! Siellähän se ihminen mokoma on hyvällä tuurilla online koko ajan! Vihreä pallo vilkkuu ja hohtaa näytöllä. Onnistuneiden treffien jälkeen ei välttämättä millään tunnu saavan tarpeeksi toisen seurasta. Huonompien sellaisten jälkeen pohtii usein sitä, että kannattaisi heti yrittää korjausliikkeitä. Missä loppuu yksi tapaaminen ja alkaa toinen kun jokaisena hetkenä koneellasi on mahdollista heittää toiselle joku hauska video tai läppä? Muistutit häntä treffeillä jostain hyvästä leffasta ”joka meidän pitäisi joskus todellakin katsoa yhdessä”.. ja no, siinäpä on sitten helppo muistuttaa toista heti perään FB:ssä että ”niin tämmöinenkin oli. ;)” .. ja samalla herää kysymys siitä, onko tämä kaikki jo liikaa. Ja itse ainakin pohdin koko FB-chatin vaikutusta ihmisuhteisiini ylipäätään. Laitan sen ihan surutta offlinelle yhä useammin, koitan olla jättämättä sitä päälle taustalle. Piilotan ne pienet kasvokuvat sieltä vasemmasta alalaidasta, koska jos minä näen hänet, miksi en juttelisi hänelle jos haluan? Ja mielummin näen heidät kasvojeni edessä hengittävinä, hymyilevinä, aikaa kanssani viettävinä. En pelkkänä vihreänä pallona.
Miten te muut olette selvinneet tällaisen asian kanssa? Chat offlinessa orjallisesti aina kunnes treffit vakiintuvat seurusteluksi? Treffikandidaateille oma pieni friendlistinsä jonka avulla voi chat-blokata houkuttelevat tapaukset? Vai onko tapana vain harjoitella mielenlujuuden venyttelyä selaimen edessä, hyvällä ja joskus myös huonolla lopputuloksella? 😀