Kuin ruohonkorsi

Kun omat juuret ei kestä.

Luulee, että ne ovat vahvat.

Pitävää pystyssä,

vaikka olisi kova myrsky.

 

Mutta tulee myrsky.

Ja ne ei kestä.

Ei pysy pakoillaan.

Huojuu.

Horjuu.

Kaatuilee.

Kompuroi.

 

Myrskyn jälkeen etsii alustaa,

jonne kasvattaa,

omat vahvat juurensa.

Mutta ei löydä.

Yrittää olla vahva.

On heikko.

Haluaa niin paljon,

mutta ei pysty.

Pitää jaksaa.

Mutta ei jaksa.

 

Kunnes löytää alustan.

Ei kivisen.

Ei kuoppaisen,

vaan juuri oikean näköisen.

Se ei ole täydellinen,

vaan täynnä hauraita korsia.

 

Ne korret tukevat toisiaan.

Kuuntelee ja auttaa.

Pitää pystyssä,

vaikka on itse kaatumassa.

Ne hyväksyy korren,

vaikka se on täynnä vikoja ja virheitä.

Vaikka sen jalat on isot.

Vaikka se puhuu paljon.

Vaikka se itkee kokoajan.

 

Ne hyväksyy korren juuri sellaisena kuin se on.

Ei yritä muuttaa.

Löytää positiiviset asiat niinkin viallisesta korresta.

Saa senkin tuntemaan olonsa yhtä tärkeäksi kuin muut.

…Koska he haluavat olla juuri sen korren ystäviä.

Tukea ja auttaa.

Pitää hauskaa.

Juuri sen korren kanssa.

 

-Kiitollinen-