Kun värit palaavat

Taannoin vietetty sairasloma teki ihmeitä. Moni asia tuntui yhtäkkiä loksahtavan paikoilleen, kun ei enää elänytkään arkeaan suorittavassa sumussa. Yhtäkkiä löytyikin tilaa ajatuksille ja tunteille; muillekin kuin väsymykselle ja turhautumiselle.

Huomaan nyt eläneeni oikeastaan jo monta vuotta melkoisessa sumussa. Olen kuvannut lähelläni oleville ihmisille, että reilu kuukauden sairasloma sai palautettua olon, jonka olen kokenut viimeksi vuosi sitten. Tämä ei itseasiassa pidä edes paikkansa, sillä vuosi sitten olen ollut vielä melkoisen rikki läheisen menetyksestä. Reilu vuosi sitten odotin kauhulla edessä siintävää onnettomuuden vuosipäivää ja elin uudelleen viimeisiä läheisen kanssa vietettyjä hetkiä. Olo nyt on siis verrattavissa enemmänkin parin vuoden takaiseen fiilikseen. Hassua. Sitä vain menee ja tekee, eikä oikein edes huomaa, että värit ovat haalistuneet ympäriltä. Värit katoavat, kun elämä on selviytymistä.

Syyskuussa tulee täyteen vuosi terapiaa ja tällä hetkellä tuntuu, etten enempää tarvitsekaan. Valitsemani terapiamuoto (EMDR) on ollut paljon tehokkaampaa kuin osasin ennakkoon ajatella ja sairasloman jälkeen voinnin kohentuessa kuukausikohtaisten kertojen määrää vähennettiin suosiolla, sillä en yhtäkkiä enää keksinytkään mihin pitäisi paneutua seuraavaksi. Terapeuttini on mahtava ja totesi samantien, että ei halua laskuttaa pelkästä hiljaa istumisesta, vaikka joku niinkin varmasti tekisi. Tarve arvioidaan toki tässä vielä kesän aikana, mutta olo on tällä hetkellä pitkästä aikaa niin hyvä, että taidan uskaltaa irrottautua terapiasta jo tämän yhden vuoden jälkeen – voihan terapian pariin aina palata, mikäli siltä tuntuu.

Elämääni on palannut vähitellen taas asioita, joista olen aiemmin nauttinut.

En ole pitkään aikaan huomannut kunnolla kevään ja kesän tuloa ja tänä vuonna olen todella fiilistellyt tuoksuja, värejä ja lämpöä. Antti Holma muistaakseni mainitsi Auta Antti! -podcastissaan terapian vaikuttaneen häneen niin, että yhtäkkiä hän havahtui ulkona olevan sää. Ei edes välttämättä hyvä sää, vaan sää. Jo se, että saa sumun hälvenemään ympäriltään niin, että pystyy kiinnittämään huomiota vuodenaikojen vaihtumiseen ja tosiaan siihen säähän, on jo iso juttu. Ymmärsin muutama viikko sitten täsmälleen mitä Antti tuolla tarkoitti, näen selkeämmin ympärilleni kuin pitkään aikaan. 

Elämääni palaa vähitellen taas asioita, joista olen aiemmin nauttinut. Energiaa alkaa olla jopa ylimääräistä ja huomaan tutkivani esimerkiksi tanssitunteja (saa vinkata sellaisia matalan kynnyksen paikkoja Helsingissä, jos niitä satut tietämään!) tai muita fiilikseen ja nykyiseen jokseenkin rapistuneeseen kuntotasoon sopivia liikuntamuotoja. Panostan enemmän itseeni ja hyvinvointiini. Haluan tavata ystäviä. Rakennan elämääni uudelleen.

Näen taas värejä.

x

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *