On siis kevät – ja väsyttää niiiin paljon

Kevät on aivan ihanaa aikaa, mutta menee meiltä kevätväsyjiltä myös ehkä pikkusen ohi.

Koska väsyttää.

Ja väsyttää muuten ihan koko ajan. Muistan jo kouluajoilta sen, miten toisaalta nautin lisääntyvästä valon määrästä, mutta kiirehdin koulupäivän jälkeen kotiin nukkumaan päikkärit. Olin aivan loppu. Pahimmat koeviikko- ja muut loppurumbat on tietenkin aina keväällä eli siihen pahimpaan väsymysaikaan, mikä ei tietenkään helpottanut tilannetta. Kouluvuosista on jo pieni ikuisuus, mutta sama härdelli tuntuu itseasiassa toistuvan myös työelämässä. Kaikilla on monta rautaa tulessa.

Meni aika pitkäänkin, ennen kuin huomasin että väsymys tosiaan toistuu joka kevät ja vielä pidempään meni ennen kuin kuulin kevätväsymyksestä. Eihän keväällä voi väsyttää, kun luontokin herää eloon. Ihmiset hymyilee ja elämä on ihanaa. Ihan sama juttu kun se, että kesällä pitää koko ajan olla ulkona, kun kesä on niin kovin lyhyt. Kesä on ihana, mutta en jaksa olla liikkeellä koko ajan. Joskus on ihanaa olla rennon reteesti ylpeästi introverttina vain kotona vaikka kuinka olisi maailman ihanin kesäkeli.

Mieli on kyllä virkeämpi ja iloisempi näin kellojen siirryttyä taas kesäaikaan, kun valosta voi nauttia vähän pidempään. Voi helposti sanoa, että kevättä on rinnassa!

Tein tässä vielä pientä tutkimustyötä kevätväsymykseen liittyen, enkä löytänyt mitään uutta maata mullistavaa. Valon määrähän tässä juuri on avainasemassa ja voisin kuvitella, että näin erityisherkkänä ja muutoinkin aistiyliherkkänä tuo valo antaa taas keholle vähän normaalia enemmän prosessoitavaa ja menee tovi ennen kuin valoon taas tottuu. Unet on jääneet myös melko vähälle tässä viime aikoina, kun aamulla onkin aikaisemmin valoisaa ja illalla energiaa riittää pidempään. 

Muita kevätväsyjiä?