Oma aika paras aika

Tämä kirjakin odottelee edelleen täyttäjäänsä, koska ”ei ole aikaa”

Olen siinä mielessä hyvässä tilanteessa, että minulla on mahdollisuus viettää paljonkin omaa aikaa ja voin itsekkäästi tehdä päätöksiä sen mukaan mitä itse haluan tehdä, sillä minulla ei esimerkiksi ole lapsia vaikuttamassa päivän aikatauluihin. Tarvitsen myös työpäivien jälkeen sen oman palautumisajan etenkin jos päivä on ollut hektinen tai muutoin ärsykkeitä täynnä. Pahimpia ovat ne päivät, jolloin olen ollut koko ajan ihmispaljoudessa tai ”edustamassa”. Sellaisten päivien jälkeen tuntuu, että korvat soi ja tekee mieli maata hetki hiljaisessa ja täysin pimeässä huoneessa, jotta palaudun taas normaaliksi.

Nostan isosti hattua töissä käyville vanhemmille! Etenkin jos olette vähänkään aistiyliherkkiä niin huhuh! Jos siellä on erityisherkkiä, työssä käyviä vanhempia lueskelemassa, miten pidätte huolen palautumisesta? Saatteko napattua arjessa itsellenne omia hiljaisuuden hetkiä?

Olen tosiaan siis onnekas, kun voin päättää miten milloinkin käytän aikaani. Silti huomaan, että aika vain valuu johonkin, enkä oikein edes tiedä mihin. Moment-sovellus on tietenkin valaissut osaltaan, että puhelimeni syö suuren osan hereilläoloajasta, ja tämän muuttamiseen aion edelleen panostaa.

Tajusin, että jatkuvalla some-selailulla kiinnitän koko ajan huomiota muihin ja muiden kuulumisiin. En itseeni. Kaikki se somessa vietetty aika on itseltä pois. Jos Moment kertoo minulle, että olen käyttänyt päivässä 5h puhelinta, niin totuus on se, että suurin osa tuosta ajasta on mennyt somen selailuun (toki myös ystävien kanssa viestittelyyn). Voisinko ehkä selata kuulumiset somesta vaikka pari kertaa päivässä? Tietenkin voisin, se riittää varmasti ihan hyvin.

Toinen seikka mihin olen kiinnittänyt huomiota on työn vaikutus vapaa-aikaan. Valuuko vapaa-aika hukkaan siksi, että olen yksinkertaisesti niin väsynyt työpäivän jälkeen? Jokuhan siinä mättää jos työpäivän jälkeen haluaa vain rojahtaa sohvalle ja ”palautua”, vaikka olen pääasiassa ihan perus toimistotyössä. Avokonttori toki tuo omat haasteensa, mutta pääsyyt taitaa olla jossain muualla. Kiire? Paine? Töiden organisointi? Ehkä nämä kaikki yhdessä.

Kevät tuo energiaa, vaikka se aiheuttaakin myös väsymystä, ja kunhan pääsen taas tästä pahimmasta kevätväsymyksestä pois, aion katkaista tämän sohvakierteen menemällä pitkästä aikaa salille. En ole käynyt salilla moneen kuukauteen ja muutoinkin liikkuminen on ollut aika vähäistä – avaan tämän taustoja myöhemmin enemmän. Rakastin käydä salilla, sillä treenaamisesta sain aina konkreettisen kokemuksen siitä, että se vei murheet pois.

Rakastan myös esimerkiksi askartelemista, neulomista ja leipomista. Silti korvaan tämän kaiken mieluummin muiden kuulumisten ja lomakuvien selailulla. Pahimmassa tapauksessa muiden kuulumisten selaaminen aiheuttaa ikävää fiilistä, koska tulee samalla vertailtua omaa elämää muiden elämään. Nyt täytyy alkaa keskittyä omaan hyvinvointiin täysillä.

Olen joskus todennut, että on oltava itsekäs voidakseen olla epäitsekäs. Niinhän se on. Omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista on pidettävä huolta, jotta voi olla se paras versio itsestä myös muille.

Rentouttavaa perjantaita!