Yksipuolisuudesta

Erityisherkkyys saa usein aikaan yksinäisen olon. Siinä missä herkkä luonne aistii pienimmätkin vivahteet ympäristöstään ja automaattisesti alkaa toimia niiden mukaan, on herkän myös vaikea ymmärtää, etteivät muut sellaiseen pysty. Meni aika kauan ennen kuin ymmärsin olevani erityisherkkä ja sen ansiosta se, että tässähän pitäisi sanoittaa huomattavasti enemmän omia tuntemuksia, sillä ympärilläni olevilla ihmisillä ei ole samanlaista herkkyyttä. He joutuvatkin yksinkertaisesti luottamaan siihen, mitä heille kerron. 

Saattaa kuulostaa vähän itsekehulta, mikä ei ole ollenkaan tarkoituksena.

”Kyllä minä niin hyvin luen ihmisiä, ettei kukaan muu…”

En nimittäin aina todellakaan lue. Jos olen ylikuormittunut ja uupunut (mikä tapahtuu herkkyydestä johtuen helpostikin), kaikki energia menee selviytymiseen, jolloin unohdan ympäristön joskus täysin ja saatan vaikuttaa välinpitämättömältäkin. Ei aina jaksa. Eikä tarvitsekaan jaksaa.

Olen nyt kuitenkin etenkin tämän vuoden puolella kokenut erityisen paljon yksipuolisuutta ystävyyssuhteissa ja pohdiskellut kovasti mistä se johtuu. Ensimmäisenä tietenkin olen miettinyt mitä olen tehnyt väärin? (Koska niin me erityisherkät usein asiat järkeillään. Todellisuudessahan syitä voi olla sata erilaista, eikä aina ensimmäisenä itsessä.) Olen yrittänyt korjata tilannetta kaikin keinoin, yrittänyt kertoa miltä tuntuu, eikä tilanne ota korjaantuakseen. Tuntuu, että otan itse aina ensimmäisenä yhteyttä. Kysyn onko kaikki ok siitä huolimatta, että itsellä on huono päivä ja kaipaisi tukea, eikä toista osapuolta tunnu juurikaan kiinnostavan. Samalla itse mietin miten voisin saada aikaan kivemman päivän toiselle.

Pelkäänkö menettämistä? Olenko läheisriippuvainen? Onko niin, että ystävyyssuhteet ovat vain niin suuren myllerryksen alla, että on niiden aika katketa lopullisesti? Tai ainakin hetkeksi. Ystävyyssuhteethan elää siinä missä kaikki muukin elämässä. Niinhän sitä sanotaan, että vain muutos on pysyvää.

Tämä järkely ei tietenkään helpota näitä tuntemuksia yhtään. Tunne, että toista ei yksinkertaisesti kiinnosta – sehän sattuu aina. Jokainen, joka on joskus ollut yksipuolisesti ihastunut, tietää sen. Asian kohtaaminen ja myöntäminen on myös erittäin vaikeaa ja sitä yleensä (ainakin näin herkkänä ja kilttinä) tekee kaikkensa, jotta tilanne paranisi. Miellyttämisen halu – se taitaa meissä monessa olla vahvasti läsnä. 

Yksipuolisuuden tunne johtaa nopeasti yksinäisyyden tunteeseen; olen tässä omien tuntemuksieni ja kuulumisten kanssa ja haluaisin vain tulla kuulluksi.

Kohdatuksi.