Auta aina kun voit
Jo traditioksi muodostunut joulunajan auttaminen on tänä vuonna saanut uusia ulottuvuuksia. Tänä vuonna auttamisen halu alkoi jo alkuvuoden puolella luettuani uutisen vähävaraisten perheiden ahdingosta. Vastaavia juttuja on tipahdellut eteen tasaiseen tahtiin ja hyvä niin. Ahdinko on suuri ja valitettavasti ahdingossa olevien määrä myös tuntuu kasvavan tasaisesti.
Vähävaraisten ahdinko on sydäntäsärkevää. Ajatus siitä, että perheen äiti lähettää lapset aamulla kouluun ja kertoo että lounaalla kannattaa syödä kunnolla, koska kotona ei ole ruokaa. Se nostaa kyyneleet silmiin. Erityisesti joulunaika nostaa tunteet pintaan, sillä siinä missä toiset lapset kehuskelevat uusilla puhelimilla ja muilla härveleillä, vähävaraisessa perheessä lapset eivät välttämättä ole saaneet avata yhtäkään pakettia. Kouluun palaaminen tuntuu joulun jälkeen varmasti ahdistavalta.
Olen itse yksinhuoltajaäidin kasvatti ja lapsuuteni oli vähistä rahoista huolimatta hyvä. Meillä tilanne ei ollut toivoton, sillä esimerkiksi nälkää en ole joutunut koskaan näkemään, vaan äiti loihti pöytään aina hyvät ruuat. Kaikkea haluamaani en kuitenkaan todellakaan saanut. Enkä välttämättä aina uusia vaatteita, vaan monesti käytettyjä kirpparilöytöjä. Koinko sen huonoksi lapsena? En ollenkaan. Ainoastaan niinä hetkinä, kun kaikilla muilla oli jokin tietty asia, joka villityksenä ilmestyi ikätovereiden keskuuteen. Silloin ärsytti. Joskus todella paljonkin.
Kun mietin teiniajan kuohuissani äidille sanomiani sanoja esimerkiksi siitä miten hävettää ja ärsyttää olla niin köyhä, murrun täysin. Olen kerran raivonpuuskassa huutanut että miksi minulla on niin paska äiti ja se hävettää edelleen. Vaikka varmasti lähes kaikki teinit niin tekevät. Tiedostan nykyään mitä kaikkea äiti on tehnyt taatakseen lapsilleen mahdollisimman hyvät oltavat. Monta työtä samanaikaisesti oman terveydenkin uhalla. Aina lasten etu omaa edelle niin että oma hyvinvointikin (esim. ihan perus lääkärikäynnit) ovat kärsineet. Tästä syystä olen halunnut antaa takaisin. Sekä toki omalle äidilleni, mutta myös muille apua tarvitseville. Erityisesti yksinhuoltajille.
Facebook on täynnä ryhmiä, joiden kautta on mahdollista auttaa. Sen lisäksi on mm. Hope ry tai Venner, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen kun ajattelen vähävaraisten auttamista. Näin jouluaikaan on toki erillisiä jouluun keskittyviä keräyksiä, Jouluapua hyvänä esimerkkinä. Olen avustanut perheitä Jouluapua-sivuston kautta jo muutamana vuotena. Tänä vuonna olen avustanut erästä yksinhuoltajaa jo pitkin vuotta. Välillä itsekseni, välillä olen kerännyt ystävieni kanssa kolehdin kasaan.
Auta aina kun se on mahdollista. Rahallinen apu ei todellakaan ole aina välttämätön, mutta 10€:llakin saattaa olla suuri merkitys perheelle, joka epätoivoisesti miettii mistä saisi ruokaa pöytään. Laitetaan hyvä kiertämään, erityisesti näin jouluna mutta myös esimerkiksi koulujen loma-aikoina, jolloin perheissä on suurin ahdinko.