Herkkä ihminen vs. kova maailma
Lomalla ollessa tekstiä näköjään syntyy melkoista vauhtia. Tällä tahdilla tuskin pystyn jatkamaan, kun arki taas koittaa – tai eihän sitä tiedä! 🙂 Nyt täytyy kuitenkin hyödyntää into ja päästää kaikki patoutuneet tekstit valloilleen. Tällä kertaa pohdiskelin herkkkyyttä.
Olen luonteeltani herkkä ja nykyään osaan jopa arvostaa piirrettä itsessäni. Näin ei todellakaan ole aina ollut, sillä herkkyys ei ole ihan niitä arvostetumpia luonteenpiirteitä tässä täydellisyyteen ja suorittamiseen keskittyvässä maailmassa. Herkkyys on ollut myös melkoinen taakka ennen kuin tajusin opetella suojaamaan itseäni, jotta en romahtaisi ihan joka kolhusta tai ikävästä uutisesta.
Nykyään tiedän jo paremmin, etten esimerkiksi voi uppoutua kaikkiin uutisiin niin syvällisesti kuin ehkä haluaisin. Viimeisimpänä esimerkkinä voisi olla vaikka tapaus Madsen, mitä olen seurannut hyvin pinnallisella tasolla lukien lähinnä uutisten otsikot, jotta tiedän missä asian kanssa mennään. Tämä on oma tapani suojautua ja opin tämän keinon kantapään kautta. Jokunen vuosi sitten uutisoitiin pienestä Eerikasta, joka joutui kaltoin kohdelluksi ja lopulta kuoli kidutuksen seurauksena. Näitä uutisia seurasin jopa hieman maanisen tarkasti, sillä pienen tytön kohtalo meni todella pahasti ihon alle. Eerikan kohtalo tuntui luissa ja ytimissä. Seurasin tilannetta niin tiiviisti, että tapahtuma tuli uniini. Olinhan nähnyt sieluni silmin mielessäni kaikki tapauksen yksityiskohdat jo lööppien avustamana. Jouduin keskeyttämään toisinaan työtkin sen vuoksi, että kävin vessassa itkemässä tätä pienen tytön tarinaa.
Uskotaan sitten erilaisiin diagnooseihin tai ei, oma elämä helpottui suuresti, kun löysin termin erityisherkkä. Termi selitti niin monta asiaa minussa. Sitä miksi olin jo pienenä tyttönä ottanut asiat niin vakavasti, tuntenut muiden tuskan ja kokenut olevani sen vuoksi hieman outo ja ulkopuolinen. Miksi lempielokuvani Titanic (melko erikoinen valinta pienen tytön leffasuosikiksi) vaikutti minuun niin syvästi, että halusin selvittää kaikki yksityiskohdat tarinaan liittyen. Ja miksi itkin koko illan elokuvan nähtyäni, vaikka äiti kuinka rauhoitteli ja kertoi sen olleen vain elokuva (tiesin elokuvan kuitenkin perustuvan tositapahtumiin). Miksi edelleen tunnen muiden tunteet – tunnen ne kehossani, kirjaimellisesti.
Jos koet itsesi herkkikseksi, suosittelen tutustumaan aiheeseen enemmänkin. Nykyään (erityis)herkkyydestä kirjoitetaankin onneksi jo enemmän ja aiheesta on paljon kirjallisuuttakin. Pidättäydyn siis tässä kohtaa pidemmän saarnan kirjoittamisesta aiheen yksityiskohtiin liittyen.
Herkkyydessä on myös paljon hyvää. Nyt kun olen oppinut arvostamaan piirrettä, on mahtavaa huomata kuinka myös kauneus näyttäytyy eri tavalla. Siinä missä ikävät uutiset menevät helposti ihon alle, saattaa ihon alle mennä hyvässä mielessä myös musiikki, elokuvat tai vaikka yksittäinen valokuva. Herkkänä huomaa yksityiskohdat ja tuntee vahvasti, se on ehdottomasti yksi hyvistä puolista.
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin esimerkiksi täydellisyyteen pyrkivä, suorituksia korostava työelämä, mikä toisinaan aiheuttaa tällaiselle herkälle luonteelle turhaan stressaavia tilanteita. Kun ympärillä korostuu suorittaminen ja jatkuva saavutusten korostaminen, on herkkä mieli melkoisen koetuksella. Puhumattakaan avokonttorista, jossa ärsykkeet ja muiden tuntemukset ja energiat ovat helposti aistittavissa.
Ei ole siis helppoa olla herkkäsieluinen tässä kovassa mailmassa, mutta en silti luopuisi herkkyydestäni mistään hinnasta. Se on osa minua.