Ajatukset syksyssä

Juon aamukahvia ja kuuntelen sateen ropinaa. Mietin, miten ihanaa aikaa syksy toisaalta on, vaikka vielä kesälomaa vietänkin. En siis tästä pienestä syysfiilistelystä huolimatta halua kuitenkaan ajatella, että kesä olisi vielä ohi. En suostu ajattelemaan, että kesä olisi ohi.

Vaikka kesän päättyminen vetääkin usein mielen hieman alakuloon, edustaa syksy minulle aina jonkun uuden alkamista. Taitaa tietenkin olla peruja kouluajoista, jolloin kesän jälkeen alkoi taas uusi vuosi opintojen parissa. Samanlainen olo on jäänyt elämään edelleen, syksy kaipaa aina jotain uutta.

Ilmoittauduin pitkästä aikaa aikuisopiston kursseille ja havahduin miten hienoa se oikeasti onkaan. Pitkään aikaan ei ole ollut energiaa millekään ylimääräiselle, etenkään liikunnalliselle, ja nyt valitsin valikoimasta kolme kurssia. Kaksi näistä liikunnallisia kun perehdyn siis niin pilateksen kuin itämaisen tanssinkin alkeisiin. Itämaista tanssia harrastin lukioaikana tovin ja nyt Aladdin-elokuvan innoittamana (kyllä!) halusin palata tuon ihanan naisellisen ja liikkuvuutta lisäävän lajin pariin.

Aloitan tämän syksyn siis aivan erilaisissa tunnelmissa kuin vuosi sitten – saati sitten verrattaessa parin vuoden takaiseen syksyyn, jolloin olin täysi ihmisraunio läheisen kuoleman vuoksi ja vielä sankan surusumun ympäröimä. Viime vuonna aloitin syksyn tietäen, että siitä tulee varmasti raskas, sillä terapia oli juuri alkamaisillaan. Tämä syksy alkaa pitkästä aikaa siis tunteella, että alan olla oma itseni. Oman itsen palaamisen tunnelmista kirjoitinkin enemmän jo pari postausta sitten.

Kesä ei ole vielä ohi, mutta olen tänään aidosti sillä fiiliksellä, että syksy saa tulla.

Ihanaa viikkoa! x