Hihhulointia: Uskotko entisiin elämiin?

Olen uskonut aina siihen, että tässä maailmassa on paljon asioita, joita emme silmillä pysty havaitsemaan tai tieteellä selittämään. Tiede toki on tästä eri mieltä, sillä kaikkeenhan on olemassa looginen selitys. Minulla on myös aina ollut vahva intuitio ja tunne siitä, että olen kokenut asioita aiemminkin. Tämä pätee niin elämäntilanteisiin kuin ihmissuhteisiinkin. 

Olen täällä jo paljastanut hihhuliuteni ja kertonut omista näkijäkokemuksistani. Olen kuullut myös  näkijöiden suusta, että en ole täällä ensimmäistä kertaa. Itseasiassa olen ollut täällä monta kertaa ja siksi siis vanha sielu sanan varsinaisessa merkityksessä. Tuntuu tutulta, monesti heitän vitsiä siitä miten olen fyysisesti kohta 30v. muija, henkisesti ehkä noin 80v. leidi.

Olen lapsesta asti kokenut erilaisuutta ja saanut kuulla kavereiden vanhemmilta vanhasieluisuudestani – tai rumemmin sanottuna, siitä että olen varsinainen pikkuvanha. Joitakin vanhempia se tuntui jopa ärsyttävän, toiset ihmettelivät mitä äitini oli ujuttanut aamupalaani kun olin niin rauhallinen. Siinä missä toiset lapset juoksivat hautajaisissa ympäri kirkkoa tai vaihtoehtoisesti kitisivät tai huusivat kirkonpenkeillä vahempiensa vieressä, minä istuin äitini vieressä hiljaa, koska hautajaisissa piti olla hiljaa ja kunnioittaa vainajan muistoa.

Yllä mainittu esimerkki sopii hyvin myös erityisherkkyyteen, ja olen joskus pohtinut sitäkin vaihtoehtoa, että erityisherkkyydellä ja menneillä elämillä olisi jokin yhteys. Toisin sanoen mitä useammin tässä maailmassa olisi käväissyt, sitä herkempänä tänne palaisi, kun olisi oppinut aistimaan ympäristöstään milloin mitäkin. Vähän ehkä korkealentoista ajatusmaailmaa tähän päivään, mutta kerrohan jos ajatus kolahtaa.

En ole koskaan vielä saanut selville millaisia elämiä olen aikaisemmin elänyt ja siihen haluaisin joskus vielä perehtyä kunnolla. Viimeksi minulle todettiin, että tässä elämässä tehtävänäni on käsitellä parin menneenkin elämän taakkaa, joka on jäänyt selvittämättä ja siten kannettavaksi tähän elämään. Sisälläni oleva pahanolon tunne, jota en oikein kykene edes sanoittamaan tai kohdistamaan mihinkään johtuu kuulemma tästä taakasta ja tämän elämän aikana se paha olo on saatava ulos. Tuostä ikävästä olosta hän on täysin oikeassa, se nousee pintaan aina silloin tällöin, enkä pääse siihen käsiksi. Syytän siitä yleensä ympäristöäni; työtä tai ihmissuhteita, mutta nyt olen oikeasti pohtinut voisiko se johtua todella jostain näinkin käsittämättömästä.

Olen aiemmin kuullut myös regressioterapiasta, jossa tutustutaan nimenomaan menneiden elämien tapahtumiin. Olen aina avoin kaikenlaisen uuden testaamiselle ja haluaisin kieltämättä kokeilla joskus tätäkin. Menneet elämät ja jälleensyntyminen kiehtovat ajatuksena todella paljon.

Mitä ajatuksia menneet elämät herättävät? Koetko, että aihe on täysin huuhaata vai onko sielunvaellus sinusta mahdollista? Voisiko intuitio olla nimenomaan sitä, että menneistä elämistä on kertynyt kokemusta, joka tuntuu nykyisessä elämässä intuitiivisena ohjauksena?

 

Puheenaiheet Höpsöä Syvällistä