Mihin keskityt?

Olen kirjoittanut pariinkin otteeseen siitä, miten olen tehnyt karsintaa elämässäni asioista, jotka eivät syystä tai toisesta enää tee minulle hyvää. Viimeisimmässä tekstissä kerroin, kuinka tein siivoustyötä aika rankallakin kädellä esimerkiksi somessa ja jäin todella pohtimaan sitä, millaista ympäristöä itsellemme luomme.

Jos somekanavissa julkaisuja selaillessa tulee podettua useammin ärtymystä, kateutta, vihaa tai epäilystä, tulee jokapäiväiseen elämään aivan turhaa negatiivista energiaa. Välillä on hyvä pysähtyä pohtimaan asiaa somea selaillessa, sillä mitään tiliähän ei ole pakko seurata. (Jos ei syystä tai toisesta kehtaa poistaa tilejä omista seurattavista, ne voi aina piilottaa, ettei sisällöt hypi silmille.)

Ihmettelen usein somessa negatiivisesti kommentoivien kohdalla, miksi pitää tehdä asioista vaikeita ja levittää huonoa fiilistä. Kaipa hekin moisesta tavasta sitten jotain hyötyä itselle saavat. Itse olen useinkin piilottanut tilien julkaisut (tai lopettanut seuraamisen) hetkeksi, jos sisältö on syystä tai toisesta juuri tuolloin ärsyttänyt. Olen palauttanut ne myöhemmin taas osaksi omaa somekuplaani, jos on tuntunut siltä. Näin saattaa käydä esimerkiksi silloin, kun oma elämä tuntuu olevan pelkkää kaaosta ja huomaan jonkun korostavan vain täydellisen seesteisiä hetkiä somessa. Muistan myös kyllästyneeni läheisen menettämisen jälkeen jatkuvasti feediini ilmestyneisiin selfieihin ja piilotin tuolloin paljonkin tilejä. Mietin eikö ihmisillä oikeasti ole parempaakin tekemistä, kuin kuvata itseään ilmehtimässä tavalla, joka on kaukana siitä miltä kukin normaalisti näyttää. En edelleenkään pidä siitä, mutta nyt ne eivät aiheuta sen suurempaa reaktiota.

Luon ympärilleni enemmän hyvää mieltä keskittymällä itsekin useammin hyvään

Nyt kun olen saanut sopivasti etäisyyttä arkeen, moni asia näyttää ja kuulostaa erilaiselta. Olen havahtunut esimerkiksi siihen, että en jaksa kuunnella jatkuvaa valittamista ja negatiivista suhtautumista samalla tavalla kuin vielä viisi viikkoa sitten. Taisin itse olla myös yksi Neiti Negatiivinen, joka oikein velloi ikävissä fiiliksissä. Negatiivisuus jos mikä tarttuu ja etenkin väsyneenä tuntemuksia ruokkii automaattisesti. Mikä siinä onkin, että väsyneenä positiivinen (tai edes neutraali) ajattelu tuntuu valtavalta ponnistukselta ja negatiiviset ajatukset ovat automaatio?

Huomaan, että minulla on taas voimaa kääntää negatiivinen ajatus yhä useammin positiiviseksi. Olen ollut normaalia useammin aidosti kiitollinen pienistäkin asioista – tänään esimerkiksi upean kesäisestä päivästä. Kaikki pienetkin vastoinkäymiset eivät pilaakaan päivää ja suhtaudun niihin rauhallisesti. Selaan päivittäin yhä enemmän asioita, joista minulle tulee hyvä ja toiveikas olo, sillä se on asia, johon pystyn itse vaikuttamaan. Luon ympärilleni enemmän hyvää mieltä keskittymällä itsekin useammin hyvään.

Kohtaatko asioita avoimen innostuneesti vai aina valmiina pettymään? Löydätkö asioista aina ensin ne negatiiviset puolet vai katsotko elämää toiveikkaiden linssien läpi? 

Mihin sinä keskityt?

Aurinkoa viikonloppuun!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *