Olo, jota on vaikea sanoittaa

Minulla on pidemmän aikaa ollut olo, jota on ollut todella vaikea selittää. Olen jännällä tavalla tuntenut, että olen osa jotain suurempaa. Tehnyt havaintoja siitä, että maailmassa on varmasti paljon sellaista mitä emme näe. Tämä on asia, johon olen uskonut aina, mutta ajatus on tuonut lohtua läheisen kuoleman jälkeen. Ehkä kuolema ei olekaan täysin lopullista.

Jokunen päivä sitten törmäsin tekstiin, joka kuvaa tätä vaikeasti sanoitettavaa oloani ja elämän kiemuroitani täydellisesti, ja havahduin siihen, että olen elänyt vastaavanlaisen olon kanssa aiemminkin. Olo on ollut läsnä aina ennen suurempia muutoksia. Nyt tunne on kuitenkin ollut vahvempi kuin koskaan aikaisemmin. Kyse on henkisestä avautumisesta, ja tekstin aiheesta voi lukea Hidasta elämää -sivulla. 

Tekstissä avataan 11 henkisen avautumisen merkkiä:

1. Tyytymättömyys / etsiminen
2. Sisäinen työ
3. Tunnemaailman mylläkkä
4. Kosketus jostain suuremmasta
5. Muutokset siinä miten koet elämän
6. Muutokset ihmissuhteissa
7. Synkroniteetit ja intuitio
8. Fyysiset oireet
9. Kaipuu luontoon ja hiljaisuuteen
10. Asioiden luominen
11. Tieto siitä, että tämä on tärkeää

Kuten viimeksi kirjoitinkin, olen tyytymätön nykyiseen tilanteeseeni. Olen tainnut kirjoittaa aikaisemminkin arvojen ja tekojen ristiriidasta, jota olen kokenut etenkin läheisen kuoleman jälkeen, kun asiat yhtäkkiä näyttäytyivätkin täysin eri valossa ja elämää sekä arvomaailmaa on täytynyt kasata uudelleen. Koko tämä reilun vuoden kestänyt sekava tunnemaailma on pakottanut kääntymään sisäänpäin. Minun on ollut pakko kohdata asioita sisälläni ja esimerkiksi näyttää tunteitani. Olen tottunut pitämään tunteet sisälläni ja mölyt mahassani, mutta kun yllättävä poismeno nostaa tunteet pintaan, on ne pakko kohdata ja ottaa suurennuslasin alle. Niinpä olen tehnyt siis paljon sisäistä työtä ja jatkan sitä yhdessä terapeutin kanssa tästä syksystä alkaen – kirjoitan terapiaan päätymisestä vielä lisää myöhemmin.

Pienet murheet tuntuvat nykyään todella pieniltä, vaikka toki edelleen saatan valittaa siitä että sataa, on liian kuuma tai muuten vain rasittava päivä. Silti kaikki se tuntuu todella pieneltä ja merkityksettömältä. Läheisen kuoleman jälkeen pohdin paljon kuolemaa ja ajatukset olivat toisinaan aika synkkiäkin; mitä väliä millään edes on, kun kuolema saattaa olla huomenna vastassa? Nykyään ajatus tuo enemmänkin rauhan tunteen elämääni; vain hyvin pieni asioista on oikeasti sellaisia, joihin voi suuressa mittakaavassa itse vaikuttaa, sillä kuolema saattaa oikeasti olla nurkan takana. Miksi siis käyttäisin energiaa sellaiseen, joka ei tunnu itsestä tärkeältä tai oikealta? Tämä on vaikuttanut niin ihmissuhteisiin kuin ajatuksiin elämästä ylipäänsä – kuten viimeksi kirjoitin, on ollut helpompi todeta että en halua tätä enää enkä siis halua tuhlata tähän aikaani. Olen havahtunut siihen, että voin tehdä valintoja, joilla voin vaikuttaa merkittävästikin siihen millaista se arki sitten lopulta on. Kuuntelen enemmän kehoani ja sitä intuitiivista ääntä, joka tuntuu olevan tällä hetkellä aikaisempaa voimakkaampi. Olen tainnut vain herkistyä kuuntelemaan sitä.

Olen huomannut paljon myös fyysisiä oireita (valitettavasti varsin tietoinen myös siitä, että painon esimerkiksi pitäisi tippua jotta voisin paremmin) ja kuunnellut niitä myös todella herkästi. Jos keho varoittaa esimerkiksi flunssan kaltaisilla oireilla, pysähdyn heti lepäämään enkä yritä väkisin suorittaa ja jaksaa. Viime aikoina olen myös rakastanut viettää aikaa itsekseni huomattavasti normaalia enemmän. Olen aina ollut sosiaalinen erakko, mutta nyt vetäydyn omaan kotikolooni ja vaikka kudon koko illan ihan tarkoituksella. Saan siitä tällä hetkellä jotain erityistä voimaa. 

Olen todella tietoinen siitä, että elän tällä hetkellä sellaista vaihetta elämässäni, jossa puhdistan pöytää ja luon vakaata perustaa tuleville vuosille. Minulle tuli tuossa jokunen päivä sitten vahva mielikuva siitä, että rakenteilla on talo ja tällä hetkellä on paalutus meneillään. Se kaikkein rasittavin vaihe myös talon ympäristölle, mutta myös rakentajalle; vielä kuluu tovi ennen kuin näkyy työn tulos.