”Sun kuuluu nyt levätä”

Joululoma sen taas kerran osoitti: olen todella väsynyt. Melkein koko loma meni maatessa ja syödessä, ja olisin voinut helposti jatkaa samalla tyylillä vielä pari viikkoa. Makoilun ja möllöttelyn lisäksi luin, neuloin sukkia, kirjoitin blogia ja katsoin leffoja – kaikki sellaista ihanaa ”lepotekemistä”, enkä muuhun oikein olisi kyennytkään. 

Nämä hetket ovat omalla tavallaan todella pysäyttäviä, sillä tajuan että arjen tahti on aivan liian kova suhteessa siihen millaiset energiatasot minulla on jäljellä. Niitä kun ei oikein tällä hetkellä ole ja tuntuu, että tarvitsisin vähintään kuukauden lepoloman. Sekä lääkäri että psykiatri ovat molemmat todenneet minulle, ettei pidempiä sairaslomia enää suositella, vaikka kuinka todettaisiin masennusta ja mitälie diagnoosiksi. On tärkeää pysyä arjessa kiinni. Ymmärrän ajatuksen taustalla toisaalta todella hyvin, sillä kynnys töihinpaluuseen saattaa helposti kasvaa liian korkeaksi kotona maatessa, mutta näissä väsymystunnelmissa tulee väkisinkin mietittyä missä menee raja? Millaista tahtia pitää masennuksen ja uupumisen keskellä oikeastaan jaksaa, kauanko pitää venyä?

Kävin viime syksynä näkijän luona ja mainitsin omasta tilanteestani, luonteiden yhteensopimattomuudesta työmaailmassa ja siitä miten raskaalta kaikki tuntui ja toivoin, että hän näkisi edessäni uusia tuulia – tavallaan näkikin, mutta totesi samaan hengenvetoon, että ”nyt on kuitenkin tärkeintä että lepäät. Sun kuuluu nyt levätä.” ja ymmärrän vasta nyt, monta kuukauttta myöhemmin oikeasti mitä hän tarkoitti. Viimeiset muutama vuotta ovat olleet todella kovaa pyöritystä ja olen koko ajan vähätellyt sen pyörityksen vaikutuksia jaksamiseen.

Tällaista se elämä nyt vain välillä on.

Elämä tosiaan saattaa heittää eteen vaikka mitä ja siihen pitää sopeutua. Joskus kokemukset aiheuttavat väkisinkin pienen suvantovaiheen, jonka aikana tulee kerätä voimia ja prosessoida kaikkea tapahtunutta. Olen nyt selkeästi tuossa suvantovaiheessa ja sille minun tulisi antaa tilaa

… Jotta myöhemmin voin nousta entistä eheämpänä ja vahvempana naisena taas elämään kiinni.

Toivottavasti sun vuoden eka viikko on alkanut edes vähän energisemmissä tunnelmissa kuin täällä – ihanaa perjantaita!