Una niña desamparada*
Kaikki Madridissa vaihdossa olleet tutut, joiden kanssa olen jutellut, ovat suositelleet ehdottomasti hommaamaan asunnon vasta paikan päällä. Niinpä suuntaan tammikuussa kodittomana Espanjaan toivoen, että saisin jonkun katon pään päälle.
Madridissa on paljon suuria asuntoja, yksiöitä vain vähän. Tämä johtuu siitä, etteivät espanjalaiset voineet kuvitellakaan asuvansa yhdessä huoneessa jokin aika sitten. Viime aikoina yksiöitä on rakennettu, mutta opiskelijat vuokraavat tyypillisesti yhden huoneen suuremmasta asunnosta.
On ihan mukavaa kokeilla taas pitkästä aikaa soluasumista 🙂 Olen aiemmin asunut kolmessa solussa; yhdessä asuin koko kesän näkemättä kämppistä ja olin varma, että hän oli kuuro pilottitakkinen tyttö. Olin jo pakannut kamat muuttoa varten kun lähtöä edeltävänä yönä tyttö siten ilmestyi jostain ja oli ihan kuuleva ja pukeutuikin tämän kohtaamisen perusteella ihan kivasti (ei sillä, että pilottitakissa mitään vikaa olisi, mutta…). Toinen solukokemus oli lyhyt, kissoille ’allergisena’ sain siirron keskustaan jostain Tampereen perukoilta, enkä viettänyt tässä asunnossa yhtään yötä. Ja kolmas olikin sitten se keskustan asunto, ja siinä ei kyllä ollut mitään valittamista 😉
Olen vähän katsellut Madridin asuntotarjontaa täältä: http://www.idealista.com/en/ ja löytänytkin ihan kivoja asuntoja, mutta toki ne ovat tarjolla vuokralle tällä hetkellä. Vuokrataso näyttää kohtalaisen kovalle, mutta yritän saada huoneen alle 500 eurolla. Huomasin kuitenkin jo, että kahdessa ilmoituksessa eri asunnoista oli samat kuvat, joten kuviin ei oikein voi luottaa vaan pitää mennä paikan päälle katsomaan.
Sijainti on minulle tärkeintä, sillä en halua käyttää viittä kuukautta bussissa istumiseen ;) Ja onhan se turvallisempaakin, ettei tarvitse matkustaa yöriennoista minnekään syrjäseuduille yksin! Eikä puistojen läpi kävelyä matkalla kotiin, niissä vaanii kuulemma vaaroja (ainiin piti selvittää mistä sitä pippurisumutetta saa!).
Kerron toisella kertaa miten asunnon hankkiminen käytännössä hoituu, se jos joku on ahdistusta ja häpeää aiheuttava prosessi! Saatte ehkä pienen espanjan ainekirjoituksenkin samalla :)
*En todellakaan tiedä kirjoittelenko näitä espanjankielisiä otsikkoja oikein, joten saa korjata :)
Kuvat viime tammikuulta Lissabonista.