Jäin miettimään vielä Sturenkadun näytön jälkeen mitä tekisin – laitanko tarjouksen vai en? Oliko se kuitenkin ”ihan jees”? Tosi monta asiaa oli juuri niinkuin piti, mutta pienempi koko ja neliöt väärässä paikassa mietitytti. Äh, annetaan olla.

Seuraavana päivänä välittäjä kuitenkin soitti. ”Jätätkö tarjouksen? Korkein nyt 163 000”. Pirkule. Pitäiskö? Olihan se kuitenkin muuten hyvä. Kyllä mä nyt kaksi vuotta voin asua 32 neliöisessä kämpässä jos saan vähän voittoa rempattuani. No ehkä kuitenkin. ”Taloyhtiö haluaa sitten 4% käsiraha jos on voittava tarjous kunnes on saatu kaikki asiat fiksattua yhtiökokouksessa – uusmerkintä kun on”. Ajaah? Mutta kaikki mun käsirahat menee lainaan. Pakko soittaa lainaneuvottelijoille. ”Nyt on sit kiire – kaksi tuntia aikaa”.

Soitan neuvottelijalle X. Ei vastaa. Soitan neuvottelijalle Y toisesta pankista. Ei vastaa. Hikeä pukkaa. Töitäkin pitäisi tehdä eikä hoitaa omia asioita. Menen verkkopankin chattiin. ”Sinun pitää puhua lainaneuvottelijasi kanssa – laitan soittopyynnön”. Soitan toisen pankin asiakaspalveluun. ”Pyydän että X soittaa sinulle pikimmiten”. Hemmetti. En uskalla tehdä tarjousta ennen kun tiedän miten tämä toimii.

Tunnin hikoilun jälkeen ensimmäinen neuvottelija soittaa takaisin. ”Onko unelmiesi asunto kyseessä?”. No kai. Mutta se oli nyt se käsiraha-asia. Miten se toimii? ”No minä lasken.. Niin.. Jaa.. Kai se on ok…”. Aha. Just. No kiitos. ”Onnea matkaan!”.

Pitäiskö… Ehkä. Puhelin soi. Lainaneuvottelija numero kaksi. ”Käsirahalle et valitettavasti voi saada lainaa koska tähän ei voi ottaa takausta. Katsoin myös lähettämäsi asuntotiedot. Suositukseni olisi että jatkaisit etsintää jos kerran haluaisit tehdä noin kattavat muutokset asuntoon. Hinta on noussut jo niin korkealle että se on periaatteessa ylihinnoiteltu osaltasi, jotta saisit siitä haluamasi asunnon ja rahat takaisin plussalla myynnissä. Kyllä se oikea vielä löytyy. Ja lähetä muuten jatkossa viestiä vaan kun hyvä asunto löytyy – kommentoin mielelläni!” Rauha maassa. Nyt voin jatkaa töitä taas.

Välittäjä soittaa. Kiitos – jätän tällä kertaa väliin. Jossain on mulle jotain parempaa.

Kuva ensimmäisestä asuntoesittelystä naapurustossa jota kävin huvin vuoksi katsomassa puoli vuotta sitten – mystinen sisäpiha eikä pankkineuvotteluista ollut vielä tietoakaan.