10 faktaa
Koska pari edellistä päivää ovat kuluneet teoriapohjaa kirjoittaessa, Orange is the new Blackia tuijottaessa, superpehmeissä uusissa peitoissa köllötellessä, henkeäsalpaavaa selkäkipua potiessa (en saa itse käännettyä kylkeä sängyssä ja poikaystäväni joutui eilen pesemään hampaani, kun käteni eivät nouse…) ja vaatteidenpesun suuroperaation parissa, eikä asukuvia siis ole tarjolla, päätin toteuttaa toivepostauksen ja kertoa hieman itsestäni. Olen toteuttanut vastaavanlaisen faktapostauksen aikaisemminkin ja se on luettavissa täältä.
1. En tykkää syksystä, sillä Oulussa syksy ei tosiaankaan ole mitään ruskan ilotulitusta vaan sitä, että eräänä päivänä huomaan kesän olevan ohi ja kaikkien lehtien tippuneen, ja sitten koko loppuvuoden sataa kaatamalla vettä/räntää, tuulee jäätävästi, on synkkää ja palelee. Hrr. Parasta syksyssä on se, että se menee ohi.
2. Rakastan vihreää teetä! Juonkin sitä aivan älyttömästi päivittäin, koska se maistuu hyvältä, nesteyttää, lämmittää ja saa kirjoitushommat sujumaan. Ainut huono puoli teenjuonnissa on se, että irtoteen takia käytettyjen teesihtipalluroiden puhdistaminen on yhtä tuskaa: jokainen pitää tyhjentää yksitellen, kaapia puhtaaksi, kerätä niitä puruja lattialta, paidalta ja aukaista teenlehdistä tukkeutunut viemäri, pestä jokainen yksitellen astianpesuaineella, rukoilla teesihtipallojen jumalalta, etteivät sihdit ruostu puhki kuivuessaan kuivauskaapissa ja toivoa parasta, ettei tee maistu seuraavalla kerralla Fairylta. Rankkaa.
3. Haluaisin aloittaa jonkun itsepuolustuslajin esimerkiksi Defendon tai Jeet Kune Do:n. Haluaisin oppia jotain konkreettisia itsepuolustustaitoja (lyöntejä, maahanvientiä, hallintaotteita jne) eikä minua kiinnosta lajit, joissa harjoitellaan jotain vietnaminkielistä sanastoa, askelsipsutteluja ja puvun vyön solmimista, sillä niistä ei ole aloittelijalle mitään hyötyä. Ainut este aloittamiselle on aika: en tiedä, pystyisinkö sitoutumaan työn ja opiskelun vuoksi johonkin tiettyyn treenipäivään ja -kellonaikaan. Okei, kyllä mua vähän myös pelottaa, että entä jos katkaisen niskani jotain mattopainia 150 -kiloisen raskaansarjalaisen kanssa harjoitellessa…
4. Koirat ovat ihania! Erityisen hellyydenpuuskan minussa saa aikaan eteenpäin lyllertävät Walesin corgit, nuo Britannian kuningattarenkin suosikkihauvat. Ehkä tunnen salaisesti jotain sielujen sympatiaa niitä lyhytjalkaisia makkaravartaloisia söpöläisiä kohtaan.
5. Pärjäsin peruskoulussa ja lukiossa todella hyvin: yläasteelta pääsin 9,5 keskiarvolla ja lukiostakin 9,1 keskiarvolla. Kirjoitukset eivät tosin menneet ihan niinkuin Strömsössä: pitkä englanti jäi 1 ainoan pisteen päähän E:stä ja äidinkieli (joka oli minulle kirjoitusten tärkein aine) tippui yli 30p (!!!!) YTL:ssä. Varma L äidinkielestä muuttuikin M:ksi. Olin aivan totaalisen pettynyt ja masentunut, sillä tuollaista pisteidenmenetystä tapahtuu todella harvoin ja niistä kuulee vain urbaaneja legendoja. Minua tsempannut opettajani soitti YTL:ään ja sensorille ja saikin kuulla rivienvälistä, että ”Kirkko yhteiskunnallisena vaikuttajana” -esseeni pakinatyyli ja näkökulma eivät miellyttäneet sensoria hänen uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi. Nice.
6. En tykkää ollenkaan naisille suunnatuista romanttisista leffoista, vaan suosikkileffojeni aiheet liittyvät useimmiten mafiaan, väkivaltaan, kostoon ja aseistettuihin lihaksikkaisiin miehiin, jotka sanovat leffan aikana vain muutaman nasevan kommentin, mutta tuhoavat jonkun laivastotukikohdan/huumekartellin kartanon/kaupungin yhteisen hyvän takia. Esimerkkeinä nyt vaikka Kummisetä-trilogia, Scarface, 2000 -luvun Batmanit, Pulp Fiction, Die Hardit ja The Boondock Saintsit.
7. Opiskelijana olo ei ole yhtään niin hauskaa, mitä väitetään. Jos opintojaan aikoo edistää ja valmistua ajallaan, ei se elämä todellakaan ole mitään armotonta bilettämistä, vaan tuskaisia kirjoitusprosesseja, tenttisumia, kylmissä luentosaleissa istumista ja kroonista rahapulaa. Odotan itse ainakin kuin kuuta nousevaa, että valmistun ja pääsen ns. ”aloittamaan elämäni” eli vihdoinkin tekemään sellaisia asioita, jotka ovat osa-aikatöissä käyvän opiskelijan ulottumattomissa: töitä omalta alalta, matkustelua, omistusasunto ja ehkä vihdoinkin sen ensimmäisen luksuslaukun hankinta.
8. Pelkään ihan hulluna vettä. Purot, ojat, joet, jättilammikot, lammet, järvet, meret ja uima-altaat ovat pahimpien painajaisteni ilmentymiä. Kaikkein pahimpia ovat sameat ja synkät ulkovedet, jotka näyttävät pohjattomilta pahuuden ilmentymiltä. Hrr. En tiedä johtuuko pelkoni siitä, että pelkään pikkulapsien lailla vesihirviöitä (kiitti äiti, kun pelottelit ojassa asuvalla näkillä, joka vie, jos menee liian lähelle reunaa) vai siitä, että en osaa uida. Veden äärellä olo on ihan ok, sillä veden liplattelu on melko rentouttavaa, mutta veneily ja uiminen ylittävät sietokykyni totaalisesti.
9. Vaatteiden ostaminen normikaupoista on usein hankalaa: housuissa on lahkeita vähintään kymmenen senttiä liikaa, mutta vyötärökaistale yltää koosta riippumatta vain puoleen väliin pakaraa. Paidat ja takit muistuttavat sirkustelttoja eikä kengistä saa sopivankokoisia vaikka tunkisi niihin kahdet pohjalliset. Tasa-arvon nimissä vaadin, että vaateketjut lanseeraavat Great Girls -mallistojen kylkeen myös kääpiömalliston, joissa farkkujen lahkeet ovat lyhyitä, paidat pieniä ja kengät lastenkokoa.
10. Olen räyhäkkäästä luonteestani huolimatta melkoinen herkkispallero, joka ostaa kipeälle poikaystävälle kasan Daimeja, liikuttuu söpöistä eläinvideoista kyyneliin ja murehtii aivan liikaa kaikkia tehtyjä ja tekemättömiä juttuja.
Nyt jatkan kuitenkin särkylääkkeiden nappailua ja selän jumppailua, jotta pystyn huomenna lähtemään yliopistolle ja mahdollisesti töihinkin. Tsau!
x Marjo