Synttäriasua ja opiskeluagrea
Tänään on syysloman viimeinen päivä ja olo on todella outo, kun huomenna pitää taas palata kunnolla arkeen. Vaikka syyslukukautta on vielä puolet edessä, tuntuu silti jo siltä, että olisin valmis jäämään joululomalle. Edessä on nimittäin vielä niin paljon tehtävää, että heikompia hirvittää. On tenttejä, terapiaa, luentoja, harkkoja, terapiaan liittyviä töitä, artikkeleita, esseitä, esityksiä ja ai niin – se kandikin vielä! Ehhehe. Fiilis on sama kuin aikaisempinakin yliopistovuosina: se, että saa kaiken tehtyä ajallaan, on yhtä helppoa kuin kymmenen rottweilerin ulkoiluttaminen yhdellä kertaa. Koko ajan tulee joka tuutista lisää tehtävää, vaikka ei ole vielä entisiäkään ehtinyt tehdä. Enkä ole todellakaan ainoa meidän vuosikurssilta, joka on jo niin väsynyt tähän jatkuvaan kiireeseen ja loputtomalta tuntuvaan työtaakkaan. Onhan meillä kaikilla kuitenkin muitakin asioita elämässä kuin vain opiskelu: suurin osa käy osa-aikatöissä, on parisuhteessa ja omaa jotain harrastuksiakin. Itselläni ei ole ollut tänä syksynä aikaa kyllä mihinkään muuhun kuin opiskeluun ja töihin. En ole ehtinyt harrastaa mitään ja poikaystäväni kanssa nähdään päivän aikana vilaukselta, kun tehdään ovella läpsystä vaihto, kun toinen on tulossa töistä ja toinen on menossa töihin.
Silloin, kun aloitin logopedialla, minulle väitettiin, että kyllä se fuksivuoden jälkeen helpottaa. Ei pitänyt paikkaansa, sillä fuksivuoden jälkeen asiat ovat vain vaikeutuneet. Fuksina ei tarvinnut kuin käydä luennoilla ja selviytyä ennen joulua ja kesän alkua pidetyistä tenttisumista. Nyt pitää niiden luentojen ja tenttien lisäksi hoitaa harkat, terapia ja valtava kasa kirjallisia töitä. Ja kaikesta pitää selviytyä itse: ensimmäisen vuoden opiskelijoille kun kerrotaan, että mitä tehdään, miten tehdään, milloin tehdään ja milloin pitää olla valmista. Meille kerrotaan vain deadline ja kaikesta muusta pitää selvitä itse. Aika ranqqaa.
Kengät, housut, paita, liivi ja korut: second hand.
Tässä asussa olin eilen liikenteessä, kun kävimme poikaystäväni kanssa juhlistamassa äitini syntymäpäiviä. Päälle valikoitui asu, jonka kaikki osat ovat löytyneet kirppikseltä.
Uskon kuitenkin, että kaikki tämä panostus, mitä opiskelujen eteen joutuu tekemään, kantaa hedelmää myöhemmässä vaiheessa. Onneksi logopedia on opiskelujen rankkuudesta huolimatta tuntunut omalta alalta ja opiskeltavat asiat (ainakin suurin osa) ovat olleet mielenkiintoisia, sillä se todellakin auttaa jaksamaan kaiken kiireen keskellä. Okei, kyllä välillä hajottaa ja pahasti, mutta silloin pitää vain nakata tenttikirjat ja luentoprujut nurkkaan, lähettää ”en jaksa enää lukea!!111111asdfgh” WhatsApp -viesti parhaalle ystävälle, hakea suklaalevy jääkaapista ja köllähtää sohvalle katsomaan, mitä Netflixistä tänään oikein löytyykään.
Miten teillä menee opiskelujen kanssa: hajottaako vai sujuuko kuin tanssi?
x Marjo