Discopallo

Tämän liki kuukauden hiljaisuuden aikana olen Konmarittanut, siivonnut Konmarituksen aiheuttamaa helvetillistä sotkua, ommellut uusia tyynynpäällisiä, kuunnellut pitkästä aikaa Scandinavian Music Groupia, kaatunut naamalleni rappukäytävässä ja reväyttänyt ojentajalihakseni tarrattuani refleksinomaisesti ovenkahvaan, harkinnut uusien silmälasien hankkimista luettuna noin 5 kertaa Fidan katastrofiapumainoksen väärin: ”myrkystä voi selvitä” (jep, hirmumyrskystä voi, mutta syanidista ei), valvonut pitkään ja fiilistellyt kuuta, neulonut extrapaksun villaturbaanin suojaamaan merituulelta, aloittanut balettitunnit, löytänyt aivan sairaan hyviä gluteenittomia korvapuusteja Hakaniemen kauppahallin Keliapuodista, rakastunut jälleen Sherlockiin uuden kauden myötä ja odottanut jännityksellä reilun viikon päästä alkavaa loppuharjoitteluani. Tämä gradun kanssa kamppailu ja pian alkava harjoittelu ovat nostaneet pintaan horisontissa häämöttävän valmistumisen ilon lisäksi myös haikeita fiiliksiä: tässäkö tämä nyt oli? Viisi vuotta yliopistossa hujahtivat äkkiä ja on jotenkin todella outoa, että ne kaameat kasin luennot, maailmanparantaminen Humuksessa teen äärellä, Communicafessa lorviminen, opiskelijaterapian pito ja haalaribileet ovat meikäläisellä jo takanapäin. A-p-u-a. Täytän kesällä 25, valmistun maisteriksi ja aloitan kompuroinnin työelämässä. Tuntuu ihan kreisiltä, että nyt pitäisi alkaa elää sellaista aikuisten 8-16 -elämää, jossa töistä saa oikeasti rahaa, illat ovat vapaata ja viikonloppuna voi tehdä mitä haluaa, ilman että kesken oleva gradu kuiskailee jostain piironginlaatikosta. Kuulostaa ihan hyvältä itse asiassa, mutta tämä loikka statuksen muuttamisesta opiskelijasta puheterapeutiksi tuntuu aika hurjalta – ja jopa hieman pelottavalta. Muita samojen fiilisten kanssa painiskelevia?

Kengät, pöksyt ja toppi: second hand. Paljettijakku: H&M.

Pukeuduin kerrankin johonkin muuhun kuin kotikalsareihin tai toppavaatekerrokseen, kun lähdimme ostoksille Ikeaan viime viikonloppuna. Nyt meillä on sitten pari uutta mattoa ja nojatuoli! Ja useampi huonekasvi, jotka yritän pitää hengissä (ennen joulua ostamani joulukaktus näyttää kyllä jo huolestuttavan lötköltä, help!). Ja asuksi valikoitui tuttuun tapaan kokomustaa, sillä se tuntuu kaikkein omimmalta; kirppikseltä löytyneet nilkkurit ja vahapintaiset pöksyt sekä vuosia vanha toppi, jossa on kiva röyhelöpyrstö. Ja tuon H&M:n paljettipintaisen discopallojakun ostin joskus muinoin alesta ja olen kyllä tykännyt siitä niin paljon. Mutta siitä taas en tykkää, että hitaasti hiipivässä kevätvalossa täysin valovoimaton kamerani ei pysty tämän parempaan kuvausjälkeen, buu! Pitäisköhän ostaa joku hc-blogikamera, jolla saa hieman parempilaatuisia kuvia? Kameravelhojen suositukset ovat erittäin tervetulleita!

Olen huomenna menossa vihdoin ja viimein ottamaan ”pakollisen” influenssarokotteen, enkä odota sitä kovin innoissani, kun tulen siitä aina tosi kipeäksi: immuunivasteeni mielestä kun on ihan jees nostaa 39 asteen kuume ja kipeyttää koko kroppa tuon flunssapiikin jälkeen pariksi päiväksi… Mutta onpa sitten ainakin hyvä syy löllöttää sohvalla peittoihin kääriytyneenä ja katsoa jotain hömppää Netflixistä.

Ihanaa uuden viikon alkua!

x Marjo