Ihan pienenpienet poikkitieteelliset haalaribileet feat. kiljufanta

Viimeviikolla järjestettiin tämän syksyn ensimmäiset poikkitieteelliset haalaribileet. Emme saaneet parhaan ystäväni kanssa sinne ennakkolippuja, sillä a) Linnanmaalta liput myytiin 1,5 tunnissa loppuun ja b) kun menin ostamaan lääkikseltä lippuja 8 minuuttia lipunmyynnin alkamisen jälkeen, niitä ei enää ollut. Hieman ketutti seistä siellä Medisiinan aulassa aivan älyttömän hikisenä, sillä olin taas arvioinut pyöräilyyn kuluvan ajan niin, että Lance Armstrongillakin olisi tullut kiire sillä aikataululla.

Emme kuitenkaan lannistuneet ystäväni kanssa näistä pienistä vastoinkäymisistä vaan päätimme mennä jonottamaan Tivolin ovelle illalla. Ajattelimme, että eihän siellä kuitenkaan ketään ole alkuillasta (sillä yleensä kymmeneltä baariin änkiessämme olemme illan ensimmäiset asiakkaat), joten menimme jonottamaan vasta kymmeneltä. No, eihän siellä ketään muita ollutkaan kuin me ja parisataa muuta opiskelijaa. Näin siinä käy, kun amatöörit lähtevät kerran vuodessa bilettämään! Jonotimme baariin kolme tuntia (?!?!111), jonka aikana toimin muun muassa hieman liian humalaisen opiskelijan selkänojana, sillä hän olisi varmaan kaatunut selälleen maahan, jos olisin siirtynyt. Olen myös aina luullut, että se on pelkkä urbaanilegenda, että rahalla pääsee jonon ohi. En ollut uskoa silmiäni, kun useampi kymmenen hengen porukka käveli sen illan aikana suoraan ovelle ja pieneksi taitellun setelin pokelle sujautettuaan he pääsivät kaikkien niiden lipullisten ja liputtomien opiskelijoiden ohi, jotka olivat jonottaneet tunteja! Aina oppii uutta.

Baarissa oli kivaa, vaikka vesiselvän näkökulmasta sammumispisteessä tanssilattialla hortoilevat teekkarit näyttävät aika noloilta eikä dj soittanut ainuttakaan Backstreet Boys’n biisiä (sniff). Pari tuntia tanssittuamme meikälle iski ihan hirveä jano, enkä halunnut juoda enää yhtään ainutta muovituopillista erittäin pahanmakuista vettä, joten luovin tieni autiolle baaritiskille ja tilasin Fantan, joka maistui todella oudolta. Läkähdyttävän janon vuoksi join kuitenkin melkein koko limsan (idiootti), vaikka se maistuikin ihan kiljun ja Pommacin sekoitukselta. Lähdimme ystäväni kanssa kotiin ennen valomerkkiä kiljunmaku suussa. Kotona söin ja kävin suihkussa ennen nukkumaanmenoa ja kömmin kuorsaavan poikaystäväni viereen vasta aamuviideltä, jolloin väsymys oli käsinkosketeltavissa. Olisin koomannut varmaan seuraavaan iltapäivään saakka, mutta kahdeksalta aamulla heräsin aivan hirveään vatsakipuun.

Oikeasti, draamailuun taipuvainen vatsani keksii joka viikko jotain kivaa pikku ylläriä arkea piristämään, mutta nuin hirveää mahakipua minulla ei ole ollut varmaan pariin vuoteen! Avattuani silmät ja tajuttuani mahakivun karseuden sain itseni raahattua vessaan, jossa vietin ratkiriemukkaat pari tuntia. Oli kyllä ihan jäätävä huuto-oksennuksen täyttämä perjantaiaamu, joka meni vessan matolla torkkuessa. Jossain vaiheessa melkein itkin töihin lähtöä tekevälle poikaystävälleni, että eiiii, et voi nyt jättää mua yksin, en selviääähhh tästä!!1111 :’DDDD Nyt en taida vähään aikaan juoda Fantaa. Tai kiljua.

Mitä hienoja opiskelijabilekokemuksia sinulla on?

x Marjo