Kokomusta asu ja kolonoskopia
Kotiuduimme pääsiäisreissulta eilen, ja neljän yön mökkireissuun Levillä mahtui pitkiä yöunia, opiskelua, metsässä kävelyä, uusia tuttavuuksia, laskettelua, hyvää ruokaa, 800km autossa istumista, seurapelejä ja saunomista. Loman aikana söin paljon suklaata, voitin poikaystäväni kanssa muut parit Trivial Pursuitissa, aiheutin löylynheittämisinnollani muille saunojille (sekä itselleni) hieman heikon olon, nautin auringonpaisteesta, opettelin laskemaan tavallisilla laskettelusuksilla, etsin mökkiin piilotettuja suklaamunia, ihastelin rinteessä kohtaamaani ihanaa Havannankoiraa, jolle pääsin syöttämään grillimakkaraa, jännitin tulevaa paksusuolentähystystä, tein pesän ihanan muhkeisiin peittoihin, höpöttelin ensimmäistä kertaa porukkamme mukaan liittyneen poikaystäväni ystävän tyttöystävän kanssa ja kuuntelin hänen tarinoitaan maailmanmatkoista. ja selvisin peloistani huolimatta kunnialla punaisesta laskettelurinteestä. Mitä sinä teit pääsiäisenä?
Kengät, laukku, housut, liivi ja korut: second hand. Paita: H&M. Tässä asussa olin viime viikolla yliopistolla. Yhdistin muhkean karvaliivin tekonahkahousuihin, valitsin koruiksi tämän hetken suosikkini ja pakkasin tavarani näppärän kokoiseen See By Chloén laukkuun. Mitä mieltä olet tästä asusta? 🙂 Itse tykkään tästä todella paljon, sillä kokomusta on meikäläisen ikuisuusuosikki.
Tänään olen vain rentoillut ja palautunut reissusta, vaikka kouluhommia olisi tehtävänä vaikka kuinka paljon. Tämä johtuu siitä, että huomenna suuntaan ikuisuudelta kestäneen odotuksen jälkeen paksusuolentähystykseen selvittämään, että mistä ihmeestä nämä meikäläisen piinaavat vatsavaivat johtuvat. Olen aina ollut herkkävatsainen, mutta vuosi sitten vointini romahti: hirveät vatsakivut ja mystinen turvotus muuttuivat arjeksi, eivätkä useat laboratoriokokeet, vatsan ultraus, mahalaukuntähystys tai erikoisruokavalio tuoneet mitään vastausta tai parannusta tilanteeseen. Lokakuun alussa kävin uudestaan lääkärissä entistä vihaisemman vatsani takia ja lääkäri teki minulle lähetteen paksusuolentähystykseen. Tai siis, lääkäri unohti tehdä minulle lähetteen tuolloin, joten pääsin tähystysjonoon vasta joulukuussa, kun soitin terveyskeskukseen ja ihmettelin, että missähän se tähystysaika oikein viipyy. Alkuvuodesta kotiin saapui kirje helmikuun tähystysajasta, jota kuitenkin jouduttiin aina vain lykkäämään lääkärin aikataulumuutosten ja omien aikataulujeni takia. Kaiken soutamisen ja huopaamisen jälkeen saimme vihdoinkin sovittua tähystysajan, joka koittaa huomenna. Jaiks! Tähystysoperaatioon liittyvää jännitystä ei ainakaan yhtään helpota ne kauhutarinat, joita olen kuullut k.o. operaatiossa käyneiltä ystäviltäni. Huh. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja huomisen jälkeen tiedän, että mikä meikäläisen draamakuningatar-vatsaa oikein vaivaa! Onko lukijoiden joukossa ketään, jolla on huonosti käyttäytyvä passiivis-aggressiivinen ja kaikkea vihaava vatsa?
Nyt kuitenkin köllähdän sohvalle katsomaan jotain aivotonta soopaa Netflixistä ja yritän päästä stressittömään zen-tilaan huomista operaatiota varten. Palataan siis myöhemmin asiaan!
x Marjo